Taas yksi viikonloppu takana.

Raahauduin kotiin kohtalaisen pirteänä myöhään sunnuntai-iltapäivällä. En ehkä sieltä mistä eniten olisin halunnut herätä, mutta kivaa oli! Ja oikeassa olin eilenkin! Koko ilta sujui kuin sujuikin hyvin. Voiko etkoilut ihanien ystävättärien parissa mennäkään pieleen? En usko! Hyvä soittolista täysille! Juoruilut kaakkoon. Siiderit ja viinit virtasivat. Otimme noin triljoona ryhmäselfietä ja -videota. Yksi ystävätär vähän väsähti ja otti välikuoleman, mutta pian olimme taas kaikki täysissä voimissa siirtymään klubille! Mainio alkuilta. Olemme lähes kaikki sinkkuja, joten yhteiset keskustelunaiheet ja illanviettotavat ei voisi paremmin sopia elämäntilanteisiimme. Vaikka fiilis on sunnuntaiksi ollut melko hyvä, niin olin tosi iloinen sukulaisten vierailusta, jotta sain ajatukseni ihan muualle hetkeksi. Muualle näistä kaikista miessotkuista ja loputtomalta vaikuttavasta epävarmuudesta. Milloin oi milloin joku ratkaisu tapahtuisi? Ei edes nyt, kun sitä Javierilta pyysin. Hän ei kommentoi mitään esille ottamaani asiaan. Onko hän unohtanut sen? Ei muista unenpöpperössä keskustelleemme siitä perjantaiyönä? En tiedä. Mutta No Answer is also an Answer. Eikö niin? Parhaillaan juuri toki keskustelemme Javierin kanssa, mutta aivan muista asioista. Hän sanoo, että olen ihana, koska autoin häntä taas jossain virallisessa asiassa. Vaihdamme pikaiset kuulumiset viikonlopulta. Toivotamme toisillemme hyvää yötä. Olen asiallinen ja lyhytsanainen. Minun on pakko irtaantua hänestä, jos välimme tosiaan ovat vain kaverilliset...Ajatus vihlaisee kraateria vähäsen.

No anyways. Illan aikana olin saanut kutsun Ninolta hänen luokseen. Lisäksi viestittelin Dimin kanssa, joka ei vielä tiennyt illan suunnitelmistaan. Hän on niin huono viestimään ja epävarma itsestään. Varmasti olisimme tavanneet hänen kanssaan jos olisi tehnyt jonkun eksaktin ehdotuksen, mutta jos itse ilmoitan suunnitelmieni olevan auki, mutta että olisin lähistöllä eikä toinen osaa sanoa siihen mitään, niin katsotaan sitten joku toinen kerta! Tietystikin myös Manuel kyselee väliaikatietoja ja tarjoaa jälleen sijaa vierestään yöksi. Ja taisi Ossikin minua muistaa illan aikana. Javierista en kuullut mitään lauantai-illan aikana, mutta juttelimme vielä ennen lähtöäni tyttöjen luokse ja hän kertoi olevansa myös suuntaamassa ulos. Toki olisin mielelläni vastaanottanut häneltä yöehdotuksia, mutta tietenkin parempi näin, mikäli välimme eivät ole kuitenkaan vahvistumassa. Nyyh. Menimme keskustan kivaan tanssiklubiin ystävättäreni kanssa, joka heti bongasi itselleen seuralaiset tyypeistä, joiden kanssa oli edellisiltana lähtenyt jatkoille. Tanssimme muutamat biisit, otimme muutamat vessapeiliselfiet, joimme muutamat juomat. Fiilis hyvä! Mutta en viehäty lainkaan seuralaisistamme, enkä halua herätä yksin sunnuntaiaamuna omasta sängystäni, joten päätän vastaan ottaa Ninon tarjouksen yöseurasta. Dim ei ollut aktiivinen. Manuelin kanssa ei ole mitään romanssin potentiaalia, Javierista ei kuulu ja ihme kyllä en viesti hänelle itsekään. Joten Nino on loistava vaihtoehto! Halaan ystävälle heipat ja hyppään klubin edessä taksin kyytiin. Ilmoitan Ninolle, että olisin hänen luonaan tuota pikaa.

Tuntuu ihan kivalta mennä Ninon luokse. Hän tulee avaamaan minulle rakennuksen alaoven ja päästää minut sisälle. En muista halasimmeko tai onko sillä väliä. Olen tosi hyvässä kuosissa ja istuskelemme sohvalla televisiota katsellen ja kaikenlaisesta ajankohtaisesta jutellen keskellä yötä. Juomme vielä yhdet juomat. Olen yllättävän skarppina ja minulla on fiksut jutut siitä huolimatta että olen juhlinut pari päivää. Nino näyttää jotain uusia laitteitaan ja kuuntelen kiinnostuneena. Hän on jotenkin vakava persoona. Tosi harvoin nauraa tai sanoo mitään harkitsematonta. Mutta ei se kai haittaa. Hän on tosi kohtelias ja antelias, muttei koskaan tarjoudu saattamaan minua saati tulemaan vastaan. Ja ei sekään kai haittaa. Nino on lyhyt ja sellainen tavallinen. Mutta ei sekään kai haittaa. Juotuamme juomamme päätämme jatkaa hölmöjen ohjelmien katsomista sängystä. Jätän päälleni alushousut ja toppini. Sängyssä Nino heti pyytää minut kainaloonsa, josta katselemme yhdessä hauskoja kotivideoita. Jotkut eivät koskaan tee aloitetta läheisyyteen. En voisi kovin helposti kuvitella, että esimerkiksi Roni olisi koskaan pyytänyt minua kainaloonsa. Hän on jotenkin liian ujo ja outo sellaiseen. Se olisi pieni ihme myös Javierilta, joka varmasti tykkää hellyydestä enemmän kuin kehtaa myöntää. Sen sijaan toisille se on ihan luontaista. Ja minusta ihanaa. En tosiaankaan tiedä mitä välillämme on tai voisi olla, mutta juuri nyt päätän nauttia tästä tilanteesta. En edelleenkään (valitettavasti) ole kenellekään tilivelvollinen. Heidän valinnoistaan. Kello on tosi paljon, en varmaan pysy kauaa hereillä. Nino silittelee minua. Kääntyy ja suutelee. Koskettelee. Olen aikaisemmin stopannut läheisyytemme suurin piirtein tähän kohtaan. En ole ollut kiinnostunut etenemään hänen kanssaan, koska olen ajatellut, että se ei kuitenkaan varmaan miellyttäisi minua erityisesti. Hän on niin vakavan ja vähäeleisen oloinen persoona, että ajattelin ettei sängyssäkään sitten varmaan salamoi!  Mutta jo viime tapaamisellamme havaitsin hänen olevan jotenkin ihanan herkkä nauttimaan. Siispä annan mennä! Nino riisuu paitani ja vetää alushousut jalastani. Ja hän on aivan uskomattoman kiihkeä ja hellä ja osaa toimia juuri täydellisen oikein. Siis en voi käsittää miten minulla oli hänestä aivan väärä kuva! Hän koskettaa täysin oikeisiin paikkoihin täysin oikealla hellyydellä. Aivan mieletöntä. Joudun pyörtämään hieman aiempia näkemyksiäni siitä, että koolla olisi suurta merkitystä. Ei sillä tosiaankaan ole, jos on näin taitava muutoin. Javier yrittää kauheasti miellyttää mutta on liian tekninen. Miettii ihan liikaa. Nino on täysin luonteva! Hänen ei tarvitse kysellä mitä tehdä, koska selvästi sen tietää. Manuel on fyysisiltä ominaisuuksiltaan mieletön, muttei myöskään näin oma-aloitteisen kiihkeä ja taitava. Tämä on juuri sellaista mihin jää koukkuun. Aamulla toistamme setin pariin kertaan. Aivan mieletöntä edelleen. Makoilemme sängyssä pitkälle iltapäivään. Puhelimeni alkoi täristä jo varhain aamulla, kun tytöt jakavat taas hauskoja loppuillan kokemuksiaan. Siellä on myös viesti Tomilta! Siltä kivalta baarituttavuudelta, jonka parisuhdeilmoitus oli äskettäin facebookissa! Hän kysyy kuulumisiaan ja kertoo omiaan. Mukavaa! Myös Manuel on ehtinyt lähettää jo aamun ensimmäiset huumorikuvat. Myöhään iltapäivällä lähden raikkaaseen pikkupakkaseen halaten heipat Ninolle. Hyvä fiilis.

Juuri kun olen saanut kotimatkalla radion soimaan korviini, niin BLING. Roni lähettää minulle videokuvaa itsestään. Oh Goshh! Hän näyttää niin ihanalta! Vaihdamme pari kivaa viestiä. Olemme frendejä. Vähintäänkin! Pieni epävarmuus iskee tajuntaan. Ei mitään sovittuna Ninon kanssa. En yhtään tiedä mitä hän haluaa! En taaskaan onnistunut näkemään Dimiä, vaikka hän on taas täällä ja hänet todella haluan tavata! Meille aina aiemminkin tapaamiset tuottivat paljon takkuilua. Miksi sen pitää jatkua! Aion alkuviikosta ottaa häneen yhteyttä ja ehdottaa oikeaa tapaamista, ellei muita ihmeitä ehdi tapahtua. Ärsyttää se ettei Javier kommentoi minulle mitään. Ärsyttää etteikö meistä tule mitään sittenkään. Mokasin edellisen tilaisuuteni koska olin Ronin kanssa. Ja nyt olen taas omillani. Tai siellä täällä. Noh, sukulaiset piristävät minua vierailullaan. Pitkästä aikaa kokkaan pikaisen pasta-aterian. Ihanaa tuorepastaa, katkarapuja, pinaattia, herkkusieniä, kermaa, fetajuustoa. Nam! Fiilis on jotenkin haikean ja turhautuneen oloinen kun juttelemme niitä näitä Javierin kanssa. Manuel taas kyselee vointiani. Kohti maanantaita.