Feeling ill

Heräsin varmaan tuhat kertaa yön aikana. Heräsin siihen, että Roni oli luonani. Varmaan vessassa. Nousin äkkiä sängystä ja laitoin deodoranttia, etten olisi tunkkainen, kun hän tulisi taas viereeni. Hyppäsin peiton alle ja mietin, että mitenköhän olisi aamulla paras lähteä töihin. Herään taas hetken päästä. Tuijotan kellon punaisia numeroita hyllyllä ja yritän miettiä, että missä välissä yövieraani on saapunut luokseni. Nukahdan taas. Herään taas. Siirrän puhelimen pois tyhjältä sängynpuoliskolta, jottei kukaan mene vahingossa sen päälle nukkumaan viereeni. Tällä kertaa illuusio pysyy päällä tosi voimakkaasti. Pelkään, että joku kerta soitan tai viestin keskellä yötä jollekin. Usein aamulla luulen tehneeni niin, mutta onneksi tähän asti ne ovat olleet vain unia. Aamulla havahdun puhelimen piippailuun. En avaa edes silmiäni. Vastaan myöhemmin. Toivon, että se olisi Javier. Nukahdan ja heti näen unta, että viestijä on Javier ja viestittelemme söpösti heti aamusta. Puhelimen herätys alkaa soida. Olen aika virkeä sekavista yöunista huolimatta. Vilkaisen puhelimen näyttöä. Viestejä on saapunut sekä Manulta että ystävättäreltäni. Höh, harmi. Menen aamupesulle. Tutkin käsivarsiani ja reisiäni. Punaiset pilkut ovat lieventyneet siitä huolimatta, että otin puolikkaan lääkkeen, joka aiheutti minulle allergisen reaktion aiemmin. Kasvot ovat melko normaalit. En ole varma ovatko lievät punertavat jäljet vain painautumia tyynystä. Edellisellä kerralla kun kasvoihin tuli aknemaista ihottumaa oikein säikähdin peiliin katsoessani, joten tilanne on huomattavasti parempi. Siispä otan toisen puolikkaan lääkkeestä ja päätän jatkaa ihottuman seurantaa. Eilisiltana etsin lisää kokemuksia kyseisestä lääkeaineesta ja sen aiheuttamasta ihottumasta. Se on siis allerginen reaktio eikä suoranaisesti sivuoire. Joissain muiden lääkkeen käyttäjien tapauksissa allergia on pahentunut lääkitystä jatkettaessa, ja se on johtanut jopa hengitysteiden tukkeutumiseen. Se on hengenvaarallista. Joissain tapauksissa lääkärit ovat ohjeistaneet kokeilemaan allergialääkkeitä yhdessä allergiaa aiheuttavan lääkityksen kanssa, jolloin osalla käyttäjistä ihottuma on saatu aisoihin ja lääkitystä on voitu jatkaa normaalisti. Toivoa siis on! En luovuta heti.

Aamupäivän aikana saan aikaan paljon tärkeitä työasioita. Vilkaisen facebookia ja jostain syystä Javier on siellä vihreänä pallerona, vaikka hänen pitäisi olla töissä, jossa ei ole mahdollisuutta käyttää somea pitkin päivää. Heti ajattelen, että hän on vapaapäivällä, muttei ole vaivautunut kertomaan siitä minulle. No ehkei kuitenkaan. Hän on ollut aina kausittain kitsas viestijä. Se on ollut ihan normaalia hänelle. Joten minun ei pitäisi liikaa huolestua siitä, etten kuule hänestä jatkuvasti. Sitä paitsi emme ole edelleenkään sopineet mitään yksinoikeuksista. Lähes päinvastoin hän korosti ettemme ole pari. Joskus aikaisemmin olen kuittaillut hänelle mykkyydestä, ja silloin hän on todennut, että hänen mielestään minä olen ollut se mykkä. On siis myös mahdollista, että hän ei vaan viitsi viestiä "ensin". Mikä on tosi typerää, mutta hei! Me kaikki tehdään sitä aina joskus jos rehellisiä ollaan. Aamupäivän aikana vaihdamme Manuelin kanssa viestejä. Hän kertoo tosi avoimesti omasta vaihtelevasta olostaan ja ongelmistaan. Yhtäkkiä tunnen myötätuntoa ja huolestumista häntä kohtaan. Ehkä hän on oikeasti seuran ja tuen tarpeessa. Ja minun pitäisi ystävänä ehkä olla siellä hänen kanssaan edes vähän. Päätän, että jos ei muuta ilmene niin käyn hänen luonaan tällä viikolla. En viikonloppuna, mutta jokin arki-ilta. Ehkä, jos jaksan. Lounastauolla käyn vilkaisemassa peiliin. Kasvot ovat ihan normaalit. Läikät vartalossa edelleen vaaleammat kuin aikaisemmin. Ei merkittävää kutinaa. Hienoa!

Iltapäivästä olo on lievästi ahdistunut. Työt sujuvat hyvin, mutta on sellainen pahaenteinen fiilis siitä, että kaikki ei nyt tule menemään odotusteni mukaisesti. En ole kuullut mitään Javierista ja eilen hän reagoi viestiini vain hymiöllä. Voi kunpa pystyisin tänään hillitä itseni enkä viestisi hänelle mitään ellei hän ota yhteyttä. Sitten huomenna voisin coolina kysyä kuulumisia ja ottaa aiemmin suunnittelemani vakavan aiheen esille ennen viikonloppua. Siinä ehtisin vielä sitten joko ilostua ja keskittyä Javieriin tapaamatta ehkä muita. Tai sopia parit treffit viikonlopulle lohdutukseksi. Toivotaan ettei iho ole pian karsea, vaikka se tuskin estäisi minua lähtemästä ulos kuitenkaan. Töiden jälkeen käyn apteekissa hakemassa allergialääkettä, Benadrylia, ja toivon että se estää iho-oireiden lisääntymisen. Otan yhden heti ihan vain varalta. Huomisesta alkaen aion ottaa piristyslääkkeeni ihan normaalisti aamuisin jos oireilut pysyvät aisoissa. BLING. Kesken iltapäivän Karri kyselee vointiani. Jei, kiva että olet olemassa! Voin aina tarvittaessa ehdottaa tapaamista Karrille tällä viikolla. Tästä saan kimmokeen viestiä Dimille. Hän vastaa heti (!) ja kertoo kuulumisiaan. Hyvä. Pari välienlämmittelyä suoritettu.

Alkuillasta en meinaa pysyä hereillä. Joudun perumaan illalle sovitun lenkin, kun olo on yhtäkkiä melko huono. Alan palella ja nenä menee tukkoon. Nukahdan hetkeksi nojatuoliini. Mittaan herättyäni kuumeen, mutta lämpöä ei ole. Nenäkin aukeaa. Ei yhtään ruokahalua. Etova olo. Lievää lihassärkyä. Ehkä jokin lievä flunssaoireilu. Manuel viestii niitä näitä ja koittaa vihjailla, että voisin liittyä hänen seuraansa. Nyt en kyllä pysty vaivautumaan liikkumaan minnekään. Hän saa luvan ymmärtää. Javierista ei kuulu mitään. Ärsyttävää. Aivan varmasti toteutan viestisuunnitelmani huomenna. Iltapäivällä. Toimeenpanosuunnitelma on tehty. Olen valmis vastaanottamaan mitä tahansa. Se joka tapauksessa helpottaisi elämääni. Lojun laiskana ja katson vanhaa toimintajännäriä Netflixistä. Ei melkein tee edes mieli viiniä. Ainakin varmaan saan hyvin unta tänä yönä. Katsotaan kuka tulee yövierailulle tällä kertaa! Huomenna on tärkeä päivä töissä, joten en edes harkitse kotiin jäämistä tällaisten oireiden vuoksi.