Puhtaat valkeat lakanat

En ollutkaan niin tuottamaton maanantai-iltana kuin olin ennakkoon aavistellut. Ensimmäistä kertaa aikoihin päätin osallistua oman asuinkuntani saunailtaan. Ennen sitä kasasin lakanat sängystäni ja heitin ne pesuun muiden pyykkien lisäksi. Poimin huoneeni pyykkitelineellä päiväkausia kuivina lojuneet pyykit paikoilleen. No oikeastaan vain siksi koska pakko tehdä tilaa seuraaville pyykeille. Saunassa raspasin kuivettuneet kantapäät oikein huolella pehmeiksi ja tein inventaariota lopussa olevista pesuaineistani. Tarvitsen jotain hyvää suihkugeeliä, tehohoitoa latvoille ja tuoreita teriä. Lisäksi survivalsettini kaipaa täydennystä. Sen sijaan nyt pitkään käytössäni ollut palashampoo on ollut todella riittoisa. Taisin ottaa sen aktiiviseen käyttöön joulukuussa. Saa nähdä miten pitkälle se riittää. Olen ollut tyytyväinen siihen. Saunan jälkeen laitoin paksun kerroksen rasvaa jalkapohjiin ja niiden päälle pehmosukat. Puhdas ihana pyjama. Puhtaat ihanat lakanat. Totta se vaan on! Niihin on ihana pujahtaa ja uni sujuu paljon paremmin. Kuitenkin ennen nukkumaanmenoa kulutin vielä aikaani viestitellen ystävättären ja Ossin ja Manun kanssa, sekä perheenjäsenten kanssa aikaa viettäen. Nautin pari lasillista halpaa valkoviiniä. Ja sain leikkiä salapoliisia (no, soittaa pariin otteeseen numerotiedusteluun osoitetta metsästäessä), kun ystävättäreni jäi pulaan kaukaiseen vieraaseen kaupunkiin treffejä odotellessaan ja treffikumppanin yllättäen kadottua. Voiko ihminen nukahtaa syvään uneen useaksi tunniksi, kun tiedossa on odotetut treffit? Tekisi mieli uskoa, että kyllä voi. Muistan, että kauan sitten teini-iässä olin alustavasti sopinut tapaamisen erittäin kiinnostavat pojan kanssa. Olimme sopineet, että viestittelemme alkuillasta tapaamisen yksityiskohtia. Olin tuolloin nukahtanut koko illaksi, enkä herännyt mihinkään viestiääneen, vaikka puhelin oli kädessäni. Jälkikäteen olin täysin pettynyt ja järkyttynyt siitä, miten näin voi käydä. Eli. Kai niin voi käydä. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin.

Heräsin yhden kerran yön aikana siirtämään hyllyn päällä olevat kosmetiikkapullot siistiin riviin siltä varalta että joku on tulossa kohta kylään. Aika lievää. Aamulla sain vaihdella viestejä Manun ja Javierin kanssa, joille olin jo illalla ehtinyt jakaa jännittäviä käänteitä ystävättäreni kohtalosta. Manuel on tiukasti sitä mieltä, ettei kukaan voi nukahtaa tuolla tavoin kesken iltaa yöhön asti heräämättä mihinkään. Javierkin epäili deitin suuttuneen jostain. Töihin lähtiessäni unohdan ottaa mukaani uudet aurinkolasini ja valo saa silmäni vuotamaan vettä. Ärsyttävää. Muutoin päivä sujuu töissä suhteellisen kivuttomasti, vaikka sekoilenkin hieman koko toimiston laajuisessa sähköpostiviestiketjussa. Kuten normaaliin tiistain aikatauluun sattuu sopimaan, vietän rentouttavan lounashetken kahviossa sähköposteja tarkistellen. Manuel aloitti jo kutsurumbansa eilen, joten uumoilen kutsua taas tällekin illalle. En yhtään tiedä onko minulla fiilistä kyläillä hänen luonaan. Olen tahtomattanikin ajatellut Javierin. Ihan hyvällä fiiliksellä, mutta vähän liian toiveikkaana. Jostain syystä olen välillä aivan varma, että hän kyllä ennemmin tai myöhemmin tahtoo minusta enemmän kuin nyt. Miettikää nyt. Ne aikaisemmat puheet. Ne avainsekoilut? Se miten olemme viettäneet yhdessä lähes kaikki viikonloput. Ainakin enimmäkseen. Pakkohan näiden asioiden on jotain merkitä! Muutoin oloni on yllättävän tasainen. En juuri nyt stressaa mistään tai kenestäkään sen enempää. Olen iloinen, että olemme viestitelleet ihan normaalisti Javierin kanssa. Mitään ei kai ainakaan ole mennyt huonompaan suuntaan. Minua vähän kaduttaa se, että olen kertonut hänelle avoimesti esimerkiksi hotelliyöstäni (vaikkei mitään sinänsä tapahtunutkaan ja senkin sanoin). Olen myös maininnut, miten äärimmäisen harvoin nukun viikonloppuisin yksin. En halua, että hän ajattelisi minua kauhean kevytkenkäisenä. Mutta toisaalta, kerroinhan hänelle aivan avoimesti kaikista edellisvuoden jutuistani, ja silti sen jälkeen hän puheli hempeitä. Eikä hän itse ole todellakaan ole sen parempi! Eli ehkä hän kykenisi aidosti hyväksymään minut kaikkine juttuineni. Ehkä minäkin voisin hyväksyä hänet. Jos ikinä siihen tilanteeseen päädymme. Mitä mahdolliseen tulevaisuuden parisuhteeseen muutoin tulee - kenen kanssa ikinä - , niin en aio kyllä käydä yksityiskohtaisesti läpi näitä kaikkia kokemuksiani. Ei tietenkään kuulosta kivalta, että olen näin aktiivisesti deittaillut ja ollut "haku päällä" ja löytänyt useita "ystäviä" auttamaan sinkkuelämän hoitamisessa. Vaikka tyyppi olisi kuinka avoin ja väittäisi ettei mikään häntä hetkauta (Javier), niin varmasti nämä asiat voisivat mietityttää. Minuakin mietityttäisi, vaikka itse tiedän, että mistä tahansa sinkkumenneisyydestä huolimatta, ihminen voi olla kykenevä sitoutumaan ja olemaan täysin yksiavioinen ja hyvä kumppani. Minä ainakin.

Työpäivä sujuu nopeasti. Minulla on tosi huono omatunto syömisistäni. Kahvilassa söin lounaaksi tänään pastaa. Eilen tein pastaa ruoaksi. Ja lisäksi söin yhden rivin Manuelin tuliaisherkkuja illalla. Sen huomaa kropassa ihan heti. Jos ei lenkkeile riittävästi, niin jokainen ylimääräinen epäterveellinen juttu menee aivan väärään paikkaan. No. Ei se mitään just tänään. On tiistai. Ei kylpylää. Ei rantaa. Ei deittejä. BLING. Iltapäivällä Javier viestii! Jee. Työasioitaan, mutta ainakin hän näköjään haluaa pitää minut ajantasalla asioistaan. Hän taas kertoo tehneensä jonkin ratkaisun, jota olen aikaisemmin kannattanut. Taas hän on kuunnellut minua, vaikkei ikinä sitä suoraan myöntäisi. Nyt tarvitsen vain kärsivällisyyttä. Uskon että meissä on potentiaalia. Voi kunpa en taas alkaisi ylihaaveilla. Haen kaupasta töiden jälkeen bulgarialaista jogurttia, jota syön myslin tai marjojen kanssa aika usein. Huomaan, että olen tuhlannut rahaa ihan kauheasti tässä kuussa. Toki asiaan vaikuttaa sekin, että edellisellä Tallinnan reissulla jätin epähuomiossa mobiilidatan auki koko yöksi, joka poiki kivan laskun. Lisäksi samassa syssyssä taisi erääntyä kassan lasku. Lisäksi on tullut syötyä ulkona puhumattakaan takseista ja juhlimisesta. Eli ihan itse aiheutettua. Turha itkeä. BING. Manuel jutustelee niitä näitä ja vihjailee taas tapaamista. En ehkä jaksa tänään. Mutta voin miettiä asiaa rauhassa pari tuntia. Otan lasillisen viiniä. Avattu viinipullo on nojatuolini vieressä lattialla. Minun ei tarvitse kuin ojentaa käteni ja kaataa lasillinen. Huomaan vähän väliä vaipuvani lapselliseen haaveiluun. Voi miten saatankaan taas pudota. Pitkästä aikaa pari tapaamatonta tinderiäkin on laittanut viestiä ja ehdottanut lasillisia jossain. Joo ehkä joskus. Ehkä. Jos joskus tarvitsen uutta seuraa, niin muistan teidät.