Anyone will do

En tainnut herätä kertaakaan yöllä! En ainakaan muista. Hienoa. Nukun siis aika hyvin ainakin yli seitsemän tuntia. Illalla en tehnyt mitään muuta järkevää, kuin hoidin pari perheenjäsenten paperiasiaa (pliis toimi Kela!). Nautiskelin muutamat lasilliset punaviiniä ja olin tyytyväinen itseeni, että rohkenin olemaan Javierille melko suora ja selkeä. Ystävättäreni jaksoi hehkuttaa ihastustaan kivaan poikaystäväehdokkaaseensa. Myönnän heti olevani vähän kade tuosta ihanasta fiiliksestä, kun voi perhosia vastassa ajatella toista ja tietää, että pian taas tavataan. No, olenhan saanut jo  vähän sitä kokea ja varmasti lisää jatkossa. Kun laitan työmatkalla korvanapit korviini ja kuulen YleX:n maalaispoikien typeriä juttuja lapsuuden pornomuistoista, niin muistan, että on perjantai. Jes, se tuli! Aamupäivällä töissä syön yhden banaanin, josta tulee maha kipeäksi. Juon lounaaksi ihanan välipalajuoman. En ota muuta, koska tiedän, että iltapäivän kokouksessa on taas tarjolla jotain pientä, mitä kuinkin sorru maistelemaan.  Vaihtelemme taas hassuja viestejä Ossin kanssa, joka on matkalla Suomeen. Heitämme samanlaista eleetöntä läppää, josta pidän. Uskon, että tulisimme hyvin toimeen toistemme kanssa. Hän kyselee onko minulla viikonloppusuunnitelmia. En tiedä. En valitettavasti tiedä. Lämppäilläkseni eri optioita kyselen vitsikkäästi Johnin kuulumisia. Saattaahan Dim ottaa yhteyttä, jos hän tahtoisikin tavata. Ja tietenkin Javier on kommunikaatio- ja emootio-ongelminensa olemassa ja saattaa yllättää. Kävin eilisiltana läpi vanhoja tekstejäni koskien historiaani Javierin kanssa. Olin yllättynyt, että tapasimme kesällä siis pariin kertaa ja sitten emme olleet yhteyksissä pitkään aikaan. Vasta syys-lokakuussa tapasimme uudelleen! Vielä tuolloin Javier oli todennut ettei halua mitään sitoumuksia. Sitten hän on kuitenkin kutsunut minut avecikseen juhliin (joista kieltäydyin) ja ottanut esille "odotuksista puhumisen", johon en ole tuolloin halunnut reagoida. Eli hän on vuoroin stopannut minun innokkuuteni, mutta sitten taas ollut itse aloitteellisempi. Sama tilanne on jatkunut jo kuukausitolkulla. Ja vaikka olen nyt aidosti yrittänyt stopata tilanteen ottamalla nämä asiat puheeksi, niin silti sama tilanne vain jatkuu.

John vastaa minulle hauskasti ja vaihtelemme muutamat viestit. Autan myös Rickyä jossain virallisessa jutussa. Töissä on liian kiire, että voisin suoda ajatuksia illalle tai stressata sitä vielä. Ehdin kyllä myöhemminkin. Juuri kun istahdan venyneen työpäivän jälkeen nojatuoliini mieleeni palautuu uni jonka näin viime yönä. Siinä olin taas Javierin kanssa ja kaikki oli tosi normaalia. Muistan kuinka unessa mietin että osaapa hän hyvin suomea. On jo myöhäinen iltapäivä mutten ole kuullut kenestäkään muusta mitään kuin Ossista, joka onkin jo ajoissa palannut takaisin ja haluaisi tavata huomenna (miksi just huomenna, kun ystävänikin ovat ulkona) ja Manuelista, jonka kanssa toivotimme hyvät viikonloput toisillemme. Vaihtoehtoni perjantai-illalle ovat siis kutakuinkin tismalleen samat kuin viime aikoina jatkuvasti. Odottelen rauhassa tuleeko ehdotuksia. Jos ei niin lähden liikenteeseen itsekseni ja tiedustelen missä tuttavuudet menevät. Kai siitä taas perjantai saadaan aikaiseksi. En missään tapauksessa ota yhteyttä Javieriin eilisen jälkeen. Tein hyvin suoran ehdotuksen ja hän antoi siihen täysin tulkinnanvaraisen vastauksen. Nyt on kyllä hänen asiansa ottaa yhteyttä. Dim viestitteli minulle keskiviikkona ja aavistelin sen olevan johdattelua viikonloppuun, mutten ole ainakaan vielä kuullut hänestä uudestaan mitään. Pöh. Ainako pitää kaikki tehdä itse. (vitsivitsi)

BLING. John kertoo olevansa sairaana. No voih! Sinne meni back up planini. Voinhan toki ehdottaa Ossille tapaamista... No katsotaan nyt rauhassa. Tässä sen taas huomaa, että mielessäni päällimmäisenä pyörii vain se missä ja kenen kanssa voisin viettää tämän illan. Kunhan en ole yksin. Mielessäni ei tänään edes käväise se ajatus, että jäisin vain kotiin ja vaikka sulkisin puhelimeni ja läppärini. Hui, miten pelottava edes kirjoittaa sellaista! BLING. Yhtäkkiä Javier viestii, että asia jossa olen häntä auttanut sujui hyvin. Vaihdamme siihen liittyen muutamia lauseita. Kiva, että hän otti yhteyttä, mutta hän ei ehdottele mitään, joten en siis minäkään. Joo hän on väsynyt. Joo hän on kiireinen. Mutta jos hän vain haluaisi, niin hän voisi BLING. Yhtäkkiä saan viestin Alexilta! Hän ehdottaa tapaamista keskustan asunnollaan. Ei ole epäselvää mitä tapaaminen pitäisi sisällään, mutta oikeastaan ajatus ei tunnu pahalta jos muuta ei ole tiedossa! Voisin viedä viini...voisimme juoda sen ja pitää hetken hauskaa ja siitä voisin sitten jatkaa iltaa jonnekin muualle. Hmm, laitetaan harkintaan. Jes. Ainakin jotain. Ainakin joku. Uudella innolla menen suihkuun. Pitää siistiä sääret ja muut paikat erityisen huolella jos tiedossa olisi Alexin tapaaminen. Otan radion mukaan kylpyhuoneeseen, jotta saan kehiteltyä fiilistä yhä perjantaisemmaksi. Tytöt kyselevät illan suunnitelmia ja lähetän kuvan Alexista. On tosi lähellä etten vahingossa lähetä sitä Javierin keskusteluun. Huh, se olisi kyllä tosi paha. Otan lasillisen viiniä. Enköhän kohta tiedä mitä teen.