Työpäivä osoittautui tosi raskaaksi. Ja edelleen Kela nostatti vitutuskäyrääni. En yleensä hermostu tällaisista asioista tai stressaa odottelusta, sillä uskon että asiat aina järjestyvät, mutta nyt turhauttaa! Kotiin päästyäni olen ihan nääntynyt ja kestää hetki irtaantua työpäivästä. Yleensä en ajattele sekuntiakaan työviikkoa kun astun toimiston ovesta ulos. Mutta eiköhän se kohta unohdu taas. Ehdimme sopia tapaavamme ystävättären kanssa alkuillasta lähipubissa, jossa voimme selvitellä tarkemmin illan suunnitelmia. Jos Javier ei tee ehdotuksia, niin takuulla on suuntana muut tuulet. Vaikkapa juhlintaa ystävättären kanssa ja törmäilyä tuttavuuksiin yössä. Ei voi vielä tietää vielä. Siis olen jotenkin niin poikki etten saa edes kirjoitettua. En syönyt juurikaan tänään. En ehtinyt. Kohta syön kanakastiketta. Se varmaan antaa energiaa. BLING. Manuel kertoo kuulumisiaan ja kutsuu luokseen jos suunnitelmani (viininjuonti) loppuu ajoissa. Ricky anelee juttelua mutten jaksa nyt. Karrin kanssa juttelemme mukavia myös. Kana on valmista. Laitan kastikkeen sekaan srirachan sijasta vihreächili-kastiketta. Se sopii kanaan. Kyllä se tästä vielä perjantaiksi muuttuu. En ole pessyt hiuksiani moneen päivään. Olen selviytynyt kuivashampoolla. Ihanaa peseytyä ja laittautua kunnolla. Väsymys saa luvan kohta väistyä. Battery naaman ja menoks.
Olen vissiin aiemminkin fiilistellyt just tätä biisiä. Mutta se on vaan niin hyvä.
Miksi haluat vain huomiota ja etsit vain koko ajan parempaa?
VastaaPoistaHaluan huomiota, koska en osaa olla yksin ja pidän siitä fiiliksestä, kun joku tykkää ja haluaa olla sun kanssa. En etsi koko ajan parempaa, vaan vaadin ainostaan sitä kipinää. Ja se että yhä "etsin" ei ole vain minun valintani.
Poista