En ehdi ajatella yksityiskohtaisemmin suunnitelmiani illalle tai viikonlopulle työpäivän aikana. Ja se ärsyttää minua. Aivan liian kiire. En edes pääse lähtemään töistä ajoissa. Alustavasti mietin, että työpäivän jälkeen laitan viestiä Dimille ja Karrille, ellei muita tarjouksia ole ilmassa. Päällimmäinen tunne on ärsytys ja ahdistus. Olisin halunnut olla aivan eri tilanteessa jo nyt. Ihan kohta on käsillä vuosipäivä. Vuosipäivä tälle uudelle elämälle. Olen vakuuttanut, että silloin kun tämä päivä koittaa, niin olen jo onnellinen. Matkalla jonkun ihanan kanssa. Matkalla kohti uutta elämää. Mutta paskat. Luulin, että Roni olisi ollut vastaus siihen. Muttei ollutkaan! Täällä edelleen olen yksin. Ihania menneitä kokemuksia, joista ei ole kuitenkaan käteen jäänyt mitään. Paitsi epävarmuutta ja lisää sydänsurua. Tämän ahdistuksen varmaan luo tämä kevät ja auringonpaiste, joka muistuttaa siitä miten kauan tässä tilanteessa ollaan oikeasti oltu. Kesken iltapäivän saan Javierilta vastauksen. Juuri sellaisen kuin ajattelinkin, pari sanaa ja pari hymiötä. Huoh. Kyselen Karrilta kuulumisia ja hän vaikuttaisi olevan vapaalla jalalla viikonloppuna. Mutten tee aloitetta tapaamisen sopimiselle ainakaan vielä. Olemme sopineet lasilliset ystävättären kanssa alkuiltaan, joten enköhän viimeistään silloin taas laita viestiä Dimillekin.
Eräs lukija linkkasi minulle vinkin sivustolle, jossa ohjeistetaan parempaan deittielämään. Sivun sanomana on se, ettei aikaa tulisi tuhlata sellaiseen ihmisiin, jotka eivät heti herätä täyttä intoa, ja jotka eivät tunne heti samoin sinua kohtaan. Pitää ajatella että Fuck Yes! Tää on sitä mitä haluan! Tämä tavallaan kumoaisi omat ajatukseni siitä, että sinnikkyys palkitaan ja mieli voi muuttua tapailun edetessä. Pitäisi olla heti varma, että tätä haluaa! Mutta kuinka usein niin oikeasti käy? Ja vielä molemminpuolisesti? Minä olen ollut heti innoissani ainoastaan Nikosta, Dimistä (ajatuksen tasolla kyllä!) ja Ronista. Ronin kanssa kaikki oli juuri niin kuin sivusto sanoo: FUCK YES! Ja molemmin puolin. Mutta se ei riittänyt. Dimin kanssa Fuck Yes on voimassa aina kun olemme toistemme kanssa. Se yhteisaika vaan tuntuu olevan aina hankala järjestää. Mutta jos aikaa ei tunnu järjestyvän, niin He is just not that into you? En tiedä uskoisinko tämän ihan näin puhtaasti. Sivuston mukaan ei pitäisi tavata toista kertaa henkilöä joka ei heti sytytä. Mutta kun olen sellaisia tavannut uudestaan, niin epävarmuus onkin muuttunut selkeäksi Fuck Yessiksi! Javierin kanssa meidän varmuus toista kohtaan menee selvästikin aivan ristiin! Juuri kun toinen intoilee niin toisella on muuta mielessä ja päinvastoin. En tiedä mitä tapahtuu jos saamme Fuck Yessin toteutumaan samaan aikaan? En olisi tällä ohjeella tutustunut Manuun tai saanut kokea miniromanssia Carloksen kanssa. En olisi ystävystynyt Ryaniin tai Rickyyn. Sivuston mukaan sen pitäisi olla jo heti olemassa tai myöhemmin ei kannata vaivautua. En vaan voi alkaa elää tämän mukaan. Muutoin en olisi tavannut ja saanut lähes mitään näistä tuttavista ja kokemuksista ja ihastumisista, joita minulla nyt on. Mutta sivustollahan sanotaan:
"As you can see, The Law of “Fuck Yes or No” implies that both parties must be enthusiastic about the prospect of one another’s company. Why? Because attractive, non-needy, high self-worth people don’t have time for people who they are not excited to be with and who are not excited to be with them."
Eli sellaiset ihmiset, jotka ovat viehättäviä, muista riippumattomia ja omanarvontuntoisia eivät halua tuhlata aikaansa henkilöihin, joista he eivät ole täysin innoissaan. Mutta minähän haluan tuhlata aikaani toisiin ja kolmansiin vaihtoehtoihin jos ensimmäinen ei ole juuri nyt saatavilla. Mutta minä en olekaan muista riippumaton! Olen kyllä vaativa varmaan, mutta en edes sen varjolla pysty olemaan mielummin omassa seurassani, kuin lähes missä tahansa muussa. Tuollainen ylhäinen absoluuttisuus on tosi hienoa ja olen tavannut ihmisiä, jotka pystyvät odottamaan Sitä Oikeaa. Kyllähän minäkin vaadin salamoita ja perhosia! Sitä kemiaa! Mutta en ehkä ihan heti. En ehkä ihan heti molemminpuolisesti. En ehkä ihan aina joka hetkeen. Valitettavasti nykyään on niin helppo hajaantua moneen eri suuntaan ja jakaa huomiota ja ajatuksia ja tunteita monelle eri taholle, joten on tosi vaikea hahmottaa edes sitä miltä heti tuntuu. Joskus asiat vaativat aikaa. Joskus pitää odottaa jonkun kanssa sitä oikeaa hetkeä. Joskus toisella voi olla sinusta ihan erilainen kuva, joka voi muuttua ajan myötä. FUCK YES voi syntyä viiveellä. Minäkin olen vasta kuukausien saatossa oppinut tuntemaan oikean Manun. Oikean Javierin. Se vie aikaa. Puhdas ja yksinkertainen Fuck Yes -aate on ihana. Mutta tosielämässä niin on tosi vaikea elää. En pysty.
Toivottelemme Manuelin kanssa toisillemme hyvää perjantaita. Vitsailemme sillä, miten nyt on taas aika lääkitä itseään hyvällä viinillä tai oluella tai muulla drinkillä. En tiedä onko se hänelle vitsi, mutta minulle ei ole. En voisi kuvitellakaan istuvani rauhassa vaikka perheeni tai Manuelin seurassa nauttimatta viiniä. Pystyin helposti tekemään sen, kun viimeksi vietimme leffailtaa lauantaina Javierilla ilman drinkin drinkkiä. Ei mitään ongelmaa, koska koin olevani ihanassa seurassa tekemässä jotain hyvää omalle tulevaisuudelleni. Voisin helposti lähteä tapailemani miehen kanssa vaikka urheiluviikonlopulle tai ottaa tipattoman kuukauden tai vaikka mitä. Mutta ilman sitä toista puolikasta en pysty. Olen puolikas. Ja joudun täyttämään sitä toista puolikasta kiireellä, alkoholilla, lääkkeillä, ystävillä, bileillä, treffeillä, viesteillä... Näin se kai on. Mikset Roni ollutkaan mun puolikas (tosin olisin varmaan villiintynyt päihteiden kanssa vielä enemmän siinä seurassa). Mikset sä Javier. Miksi, miksi, miksi. Työpäivän aikana olen kahvin lisäksi syönyt yhden jogurtin, pienen sulhaspiirakan ja klementiinin. Töistä lähtiessäni vatsa on vähän sekaisin. Niin kuin aina silloin, kun on sydänsuruja. Paniikkia. Pelkoja. Jännitystä. Jännitysmaha. Mutta pidän siitä, tulee sellainen slimmi olo. Myös alushousuihin on ilmaantunut pientä tiputteluvuotoa. Alkuviikosta se pillerin syönti viivästyi vähän. Ärsyttävää! Mutten anna sen pilata viikonloppuani.
Sovimme tapaamisen ystävättären kanssa baariin, kuten ideana olikin. Syön kotona ennen valmistautumista keitettyä kukkakaalia ja yhden kalapuikon kermaviilikastikkeen kera. Onneksi jaksoin vaivautua pesemään yhden pyykkikoneellisen eilen, jotta nyt saan ihan freesit vaatteet päälle. Tosin unohdin ne pariksi tunniksi koneeseen ja ripustin vasta juuri ennen sänkyyn menoa. Mutta eivät ne ehtineet tulla tunkkaisiksi. Olo on vähän tylsistynyt, mutta eiköhän tunnelma tästä nouse, kunhan pääsee laittautuneena ulos. Ihmisten ilmoille. Laittelemaan viestejä. Hyppäämään kulkupeliin kohti keskustaa ja uusia seikkailuita. Uusia mahdollisuuksia. Tai vanhoja. Mieluiten vanhoja! Vai..? Tulispa FUCK YES. Pliis God. Ennen suihkuun menoa nautin viimeisen lasillisen punaviinistä. Ihan vain pohjustukseksi ja siksi ettei se menisi hukkaan (hah, ihan kuin se menisi). Kissa kaipaa rakkautta ja tunkee itsensä syliini väkisin. Täysillä kehräten. Otan sen hetkeksi vauva-asentoon syliin ja se kehrää ja hyrisee kunnes potkuttaa itsensä vapaaksi. BLING. Manuel jakaa drinkkivinkkiänsä minulle. Nauramme taas yhdessä alkoholintarpeille. Eiköhän hän pian jo ehdota tapaamistakin. Vaikka olen kyllä sanonut, että tarvitsen viikonloppuillat juhlinnalle tai treffeille. Ja eikun menoks!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti