Alex ja puuma

Nousin juuri pikkupäikkäreiltä. Tuttuun tapaan koitin kääräytyä peiton alle hetkeksi, raskaan perjantain jälkeen. Onnistuin ehkä nukahtamaan, mutta pian puhelin alkoi piippailemaan vieressäni peiton alla. Ensin ignorasin sen ja yritin jatkaa unia, mutta sitten mielenkiinto voitti. Onko se vain ystävä tai John tai Manu, vai joku muu! Viestejä kolmelta eri tyypiltä, eikä kukaan edellä mainituista. Apuah. Joko pitää päättää mitä aion tehdä tänään! Vastahan alan pikkuhiljaa toipua perjantaista. Hyvästä, kivasta perjantaista. Olen jo ihan aamulla kävellyt uutta reittiä pitkin aurinkoista töölönrantaa pukeutuneena aivan liian paksuihin talvivarusteisiin. Jouduin heti mennä forumiin ekaan mahdolliseen liikkeeseen hakemaan päähäni aurinkolasit. Ne päähän ja uutta eilen hankkimaani huulipunaa, jolloin pääsin suhteellisen sujuvasti kotiin (no mäkin kautta). Ja sinne peiton alle. Nyt juuri minua ärsyttää, etten ehkä ehdi riittävän hyvin käydä läpi kaikkia kivoja juttuja eiliseltä, koska kello on jo noin paljon ja pian minua odotetaan jossain. En vielä tiedä missä, mutta jossain.

Lähdin siis keskustaan aikomuksenani tavata pitkästä aikaa Alex. Meillä on aina niin kivaa, vaikka tapaamisemme nyt ovatkin olleet melko fyysispainoitteisia. Silti tulemme aina loistavasti juttuun ja voimme keskustellakin vaikka mistä täysin luonnollisesti. Ja olenko jo maininnut että hän on hot. Siis oikeasti. Sellainen pilke silmissä. Ja sähköö. Olin viestinyt Alexille, että kertoisi mihin aikaan sopisi nähdä. En odotellut hänen vastaustaan vaan lähdin jo hyvin laittautuneena ja kauniiksi itseni tuntien liikenteeseen. Ainahan voisin käydä drinksulla tai kauppakeskuksessa. Ei vastausta. Menen Kampin kauppakeskukseen kiertelemään hitaasti liikkeitä. Eksyn kosmetiikkakauppaan ja innostun kokeilemaan huulipunia. Edellisviikonloppuna (tai joskus milloin olikaan) lainasin ystävättäreltäni huulipunaa se oli tosi kivaa vaihtelua, joten ostan itselleni ihanan mattapunan! Laitan sitä huuliini, hyvältä näyttää! Ja kävelen vastapäiseen baariin siiderille. Ei vastausta. Kuuntelen korvalapuillani radiota ja juontajan kysyessä mitä kuuntelijoille kuuluu perjantai-iltaan lähetän hänelle itsesäälisen selvityksen iltani kulusta. Pian hän omistaa minulle lähetyksessä loistavan biisin ja toivottaa tsemppiä iltaani. Piristää kiitos!

Tylsistyneenä ja pettyneenä kysyn kuulumisia pitkästä aikaa Karrilta. Mutta hän ei vastaa mitään. Outoa. Myös Dim viestii! Jee! Hän kertoo olevansa matkalla risteilylle ja lähettää hauska kuvan. Buu. Mutta ainakin hän muistaa minua. BLING. Viimein Alex vastaa! Hän kertoo nukahtaneensa. Hmm, en tiedä uskoako tuota, mutta onko sillä nyt niin väliä. Hän toivoo, että tulisin vielä. Meillä olisi tunti aikaa! Sanon etten pidä noin tiukoista aikatauluista ja hän toteaa voivansa venyttää aikoja hieman. No selvä. Olenhan jo ihan naapurissa anyway. Kävelen kivaa reittiä hänen upealle asunnolleen ja painan summeria. Kivaa nähdä hänet! Alex avaa oven ja on niin pitkä ja söpö. Halaamme. Hän on pukeissaan nakuilu-uhkailuistaan huolimatta. Taustalla pyörii netflix-sarja. Sanoin hänelle aiemmin viestiessämme, etten tykkää mistään seksitreffeistä, vaan vaadin, että myös vaihdamme kuulumiset ja nautimme drinkit, joten kiva että hän on kuunnellut minua. Hänellä on olutta ja minä korkkaan tuomani siiderin. Istumme sohvalle ja puhumme pitkään töistä, sarjasta, siitä kuinka hän kokee viimein päässeensä paremmin yli eksästään.Sitten ihan luonnollisesti hän suutelee minua. Niin hyvin ja ihanasti. Heitämme vaatteet pois ja vietämme ehkä parhaat hetket ikinä! Miten tähän viime ajoille onkaan kertynyt  näin paljon näitä Best So Far -kokemuksia! Alex on samaa mieltä. Eikä hän peittele hyvää fiilistään yhtään. Pussailemme ja olemme hekumoissamme sohvalla. Yhtäkkiä Alexin puhelin soi ja hänen ystävänsä kertoo olevansa ovella! Hui! Alex ei ollutkaan siirtänyt aikataulujaan. Alex viittoo minua pukeutumaan nopeasti ja menee avaamaan ystävälleen ovea. Sanon ettei mitään hätää, lähden kyllä kohta, mutta ensin siistiydyn ja juon juomani. Alex on ystävällinen eikä heittäisi minua pois. Hänen mukava ystävänsä saapuu sisälle. Esittäydyn ja olen hymyilevä ja kiva. Pölisen vähän niitä näitä korjatessani meikkiäni ja tyhjentäessä siideriäni. Vitsailemme Alexin kanssa hänen ystävälleen siitä, kuinka löysimme toisemme risteilyltä ja olemme kamuja nyt. Hauskaa! Tulemme kyllä tosi hyvin juttuun. Kuten tulin viimeksikin hänen kavereidensa kanssa. Voisin ihan hyvin kuvitella meidän viettävän enemmänkin aikaa yhdessä. Sanon olevani nyt valmis jatkamaan matkaani. Toivotan hänen ystävälleen kivaa iltaa. Alex saattaa minut ovelle ja suutelee. Hän huikkaa vielä oven väliin, että voinhan vielä ottaa suhun yhteyttä! No tottakai voit!

Lähden Alexilta hyvällä fiiliksellä ja kiitän häntä vielä erityisen ihanasta tapaamisesta viestillä. Olen pikkuisen huppelissa. Olen saanut viestejä Javierilta, joka jatkaa työasioista pitkillä sepustuksilla. Reagoin niihin lyhyesti ja ystävällisesti. En vahingossakaan ehdota mitään. Eikä ehdota hänkään. Myös Ossi viestittelee. Hänen piti olla nukkumassa raskaan matkan jälkeen, mutta sen sijaan hän näyttää olevan taas jurrissa jossain. Yllättäen saan häneltä kuvan, jossa hän on kauniin blondin kanssa sylitysten. Mitä hittoa! Vastaan, etten tosiaankaan halua mitään hänen deittikuviansa, jos hänellä on pienintäkään aikomusta toteuttaa uusi tapaamisemme joskus. Huono käytöstä häneltä! Mutten mieti sitä sen enempää, koska olen matkalla kivaan tanssiravintolaan hyvällä fiiliksellä! Menen baariin ja koska olen jo hyvin sosiaalisella tuulella löydän helposti juttukavereita kuppilan seurueista ja miehistä. Minulle tarjotaan drinkki ja keskityn tanssimiseen. Tietoisesti huomaan tarkkailevani tarjontaa. Olisin toki halunnut palata vaikka Alexille, mutta nähtävästikään en aio missään tapauksessa herätä yksin omasta sängystäni lauantaina. Pikkutunneilla katseeni kohtaa pitkän ja tosi kivannäköisen miehen, Joonaksen. Hänkin huomaa minut! Ja tulee juttelemaan. Olemme molemmat kivassa humalassa ja menemme tanssimaan toisiamme halaillen. Näin niitä pokia yhtäkkiä vaan syntyy yössä. Siitä siirrymme pöytään juttelemaan. Hän on korkeastikouluttautunut ja minua viisi vuotta nuorempi. Nyt en välitä iästä. Hän on kohtelias, fiksu ja suloinen. Ei mene kauaa, kun hän ehdottaa, että menisimme hänen luokseen keskustan asuntoon. En ole liian kännissä vaan tiedän mitä tapahtuu. Ja sanon kyllä, mutta vain nukkumaan! Se sopii Joonakselle. Yhteistuumin ja käsikädessä haemme kamamme narikasta ja törkeää laiskuuttamme hyppäämme taksiin ja matkaamme sillä naurettavan lyhyen matkan. Joonaksella on puitteeltaan hieno asunto, mutta se on sisustettu todella poikamiestyylisesti. Joonas haluaa suudella minua ja työntää kovan tönkön kielensä kokonaan suuhuni. Mitä ihmettä! Aivan törkeän huonoa suutelemista. Yritän ohjata häntä vähän pehmeämpään lähestymistapaan, mutta hän ei ymmärrä. Se on melkein ällöttävää. Mutta tuohan on vain kehityskohta. Jätän alusvaatteeni päälleni, kun hyppäämme hänen sänkyynsä. Kuitenkin kosketan häntä ja hän tulee hetkessä. Nukumme aamuun. Päätä vähän särkee. Alan miettiä miten pääsisin kätevimmin kotiin. Joonas halailee minua nukkuessamme. Se on kivaa. Nousen ottamaan buranan ja muut lääkkeeni ja menen hänen viereensä takaisin. Halailemme. Silitän kädelläni hänen rintaansa ja napaansa ja reisiänsä. Hän on taas ihan valmiina. Hipaisen. Kosketan. Ja bom! Hän on taas valmis. Oho, olen vain kahdesti elämässäni törmännyt näin nopeaan toimintaa. Nino ja Joonas. Ei se haittaa. Puhelimeni tärisee tyynyn alla. Tytöt. Ossi selittelee, että se oli vain kaverikuva. John kysyy olenko hengissä. Alex on kaivannut minua viideltä aamulla. Vastailen. Otan salaselfien. Jonka myöhemmin lähetän Ossille. Hahaha. Vitsailemme Ossin kanssa koko tilanteesta myöhemmin päivällä. Saammehan me oikeasti tehdä ihan mitä huvittaa vaikka sen jakaminen onkin tosi mautonta.  

Joonaksella on tosi paha olo, joten jätän hänet sujuvasti keräilemään itseään ja lähden kohti kotiani aurinkolasiostosten ja mäkkärishoppailun siivittämänä. Päiväunilta noustessani puhelimessani on viestejä Dimiltä, Javierilta ja Ossilta. Saan taas Dimiltä kivan kuvan ja hän voivottelee krapulaansa. Vastaan iloisena. Ossi kyselee vointiani ja vastaan siihen tuolla selfiellä. Javier kysyy, että viettäisimmekö loppuviikonlopun yhdessä. Pum, pum, pum. Viettäisimmekö? En tiedä. Mietin mitä sanoisin. Tätä toki olen halunnut! Mutta en edelleenkään tiedä mitkä ovat hänen motiivinsa minua kohtaan. Kysyn oliko hän eilen ulkona. Kyllä oli. Okei, mäkin olin. Kysyn mitä hän haluaisi tehdä ja sanon miettiväni asiaa. Ja mietin edelleenkin. Myös tytöt ovat lähdössä ulos, mutta koska he eivät ikinä halua mennä kanssani samoihin paikkoihin, niin todennäköisesti päätyisin taas yksikseni jonnekin loppuillasta. Dimillä on krapula, joten hän ei varmaan tee ehdotuksia. Totean Javierille, että olenko hänelle krapula-seuralainen ja paperityöapulainen. Katsotaan mitä hän vastaa. BLING. Hän ei vastaa mitään vaan toteaa käyvänsä saunassa. Hän välttelee aina mitenkään kommentoimasta mitään, mikä auttaisi minua selvittämään tilannettamme. Pian hän lähettää minulle kuvakaappauksen omasta kommentistani, jossa pyysin häntä ilmoittamaan ajoissa jos tahtoo seuraa. Vastaan, että joo, kiva, että hän ehdottaa ajoissa, mutta en pidä siitä, miten hän haluaa tavata vain ollessaan krapulassa tai kun parempaa tekemistä ei ole. Hän vastaan, että ymmärtää minua. "Sorry". Pettymyksen tippa nousee silmäkulmaani. Näin se siis vaan sitten on. Vaikea hyväksyä. Taas kerran. En tiedä mitä teen. Haluaisin niin kovasti nähdä hänet, mutta en ellei hän sano, että olemme muutakin kuin kaverit.