maanantai 27. helmikuuta 2017

Wild night, date night

Ensimmäistä kertaa ikinä torkahdin hetkeksi huoneeseeni aamulla. Siis työhuoneeseeni. Radio pauhaa korvakuulokkeissa, mutta silti onnistuin nukahtamaan niin, että hetken päästä säpsähdin hereille katsomaan kelloa. Vielä seitsemän minuuttia ennen kuin pitää lähteä liikenteeseen. Laitan silmät hetkeksi kiinni ja taas kahta minuuttia myöhemmin säpsähdän katsomaan kelloa. Olen jo ehtinyt nauttia todella herkullisen kamomillateen ja aamusmoothien, jotka nappasin mukaan matkalla töihin. Mutta tarvitsen ehdottomasti kahvia. Pian. En tiedä miksi olen näin väsynyt, vaikka lepäilin kunnolla sunnuntaina ja nukuinkin ihan hyvin. Ja vielä kainalossa. Omalla paikallani. Ehkä sillä on jotain tekemistä asian kanssa, että juhlimme ahkerasti koko viikonlopun, ja taisimme edeltävänä torstaina nauttia pari pulloa viiniä ystävättären kanssa. Oli kyllä huisin hauska viikonloppu! Oikein onnistunut. Sellainen, Anything Can Happen -meininki parhaan ystävän kanssa. Ja silti sain taas sen mitä oikeasti lopulta halusinkin. Omasta ansiostani. Ainakin hetkeksi taas.


Lauantaina pakkasin mukaani muutaman siiderin ja energiajuoman, ja yllättävän pirteänä lähdin ystävättäreni luokse. Nappasin mukaan meikkipussini, koska halusin päästä nopeasti hyvään fiilikseen, enkä hidastella enempää kotona. Muuten kaikki hyvin paitsi todella Bad Hair Day. En halunnut pestä hiuksia uudelleen lauantaina vaan kastelin vähän latvoja, jotta saisin ne laitettua nätisti, mutta jostain syystä suunnitemani ei tällä kertaa onnistunut niin hyvin. Mutta ei se mitään. Ystävättärellä on täydellinen hiuspäivä. Kolmas ilta peräkkäin verottaa ehkä vähän sitä parasta fiilistä, mutta teemme parhaamme hyvillä biiseillä, meikkaamalla ja laittamalla kaveritinderin päälle. Saamme heti lukuisia porukoita matcheiksi ja aloitamme hauskat keskustelut muiden juhlimaan lähtevien seurueiden kanssa. Saamme useita ehdotuksia törmätä yössä, mikä on ihan mukavaa, vaikka löydämme kyllä seuraa ilman tinderiäkin. Olisimme ehkä kaivanneet aloitteluseuraa enemmän kuin klubiseuraa. Pelleilemme tinderissä jonkin aikaa juomiamme juoden, ja lähdemme kohti keskustaa sopimatta tapaamista kenenkään tietyn porukan kanssa. Menemme kivaa pubiin, joka on jo ihan täynnä juhlivia seurueita. Liitymme kolmen kundin seurueeseen, koska muualla ei ole tilaa. Tinderi soi ja seurueet siellä kyselevät suunnitelmiamme, ja kerromme minne aiomme jatkaa iltaa. Ensin ajattelen, että pojat joiden seuraan olemme liittyneet ovat hyvin nuoria, mutta jutustellessamme selviää, että olemmekin samaa ikäluokkaa. Ystävättäreni iskee heti silmänsä seurueen söpöimpään tapaukseen, eikä mene kauaakaan, kun he ovat löytäneet yhteisen sävelen. Nämä tyypit ovat hauskoja! He ehdottavat, että jatkamme illanviettoa yhdessä ja sehän sopii! Pojat tarjoavat avokätisesti juomia koko illan. Siirrymme pubista klubille, mutta siellä on hieman liian trancemainen meininki, joten vaihdamme nopeasti paikkaa seuraavaan suureen baariin, jossa on vilkas tanssilattia. Pojat tilaavat kaikille shotit ja drinksut ja otamme ryhmäselfieitä. Meillä on hauskaa! Illan aikana laitan jotain viestiä Javierillekin, joka on omissa juhlissaan. Ossi on taas humalassa jossain ja juttelemme illan mittaan. Jossain vaiheessa ystävättäreni on häippäissyt jatkoille pokaamansa miehen kanssa. Itse olen erkaantunut muusta porukasta ja löytänyt itselleni söpön seuralaisen, jonka kanssa tanssimme ja juttelemme. En kyllä yhtään muista mitä. Pilkun tullessa olemme lähteneet baarista. Kello on puoli neljä. Kävelemme toisiamme kaulaillen kadulla ja päätämme lähteä yhdessä jatkamaan yötä. Tyyppi on söpö, mutten enää kyllä pystyisi tunnistamaan häntä, vaikka hän kävelisi minua vastaan. Ja varmaan minua nuorempi. Vastaan tulee taksi, jonka viitomme pysähtymään. Nousemme kyytiin. Söpö mies kysyy, että missä asun, mennään teille! Sanon, ettei meille voi mennä, mennään teille! Kundi toteaa, että hän on juuri eronnut ja asuu vielä eksänsä kanssa, joten hänen luokseen ei voi mennä. Oho! Tässä vaiheessa havahdun ja sanon, että sitten matka loppuu nyt. Kundi pahoittelee tilannetta ja jää taksiin. Itse hyppään ulos. En halua mennä yksin kotiin! Mikään paikka ei ole enää auki! Mitä ihmettä teen.



Olen rohkea (ja humalassa) ja soitan Javierille. Hänhän on sanonut, että pitää soittaa ennemmin kuin viestiä, koska hän saattaa nukkua. Soitan. Ei vastausta. Ahdistuneena kuljen kohti kulkuneuvoja, jotka veisivät minut kotiin. Mutta sitten puhelin soi! Javier soittaa takaisin. Jes! Hän on palannut juuri juhlimasta kotiin. En muista mitä puhumme, mutta saamme sovittua, että menen hänen luokseen. Jee! Vaihdan suuntaa ja etsin bussin, joka vie Javierille, tai ainakin sinne päin. Paikalla on paljon porukkaa. Olen innoissani! Hyppään bussiin ja viereeni istuu komea parrakas mies. Juttelemme aktiivisesti odottaessamme bussin liikkelle lähtemistä. Olemme vähän samalla alalla. Hän on söpö ja hauska. Hän ehdottaa, että menisin hänen luokseen. Sillä tavoin kohteliaana ja vähän ujona. Totean, että nyt en kyllä voi tulla, mutta voisimme vaihtaa numeroita! Hän ilahtuu ja tallennamme toistemme numerot puhelimiimme. Eli! Jos en olisi saanut sovittua menoa Javierille, niin olisin päätynyt hänen luokseen. Aika varmasti olisin. Hassua. Javier lähettää viestin, että tuo samalla pizzaa. Mikään paikka ei ole auki. Hyppään Javierin lähistöllä bussista, mutta koska matkaa on vielä jonkin verran ja olen humalassa niin hyppään taas taksiin. Olen niin onnellinen, että pääsen hänen luokseen! Javier tulee avaamaan minulle oven pelkkään pyyhkeeseen kääriytyneenä. Halaamme. Hän on tosi iloisella tuulella. Onnellinen siitä, että tulin. En muista yksityiskohtia, mutta pian olemme sängyssä. Hän pussailee minua ahkerasti, mitä ei yleensä tee. Meno on kiihkeää. Javier toteaa, ettei tämä ole 'panemista' vaan Making...well what ever. Eli making Love! Javier on aika humalassa myös. Hän sanoo, että on todella onnellinen, että olen siellä (i'm happy that you are here). Ah, tämä on jo enemmän kuin moni asia pitkään aikaan. Lisäksi hän hokee pariin kertaan, että minun pitäisi ehdottomasti lopettaa pillerien syönti. Se voidaan laittaa humalan piikkiin! Mutta olen salaa iloinen, että hän ajattelee niin. Totuus tulee humalaisen suusta? Kello on jo seitsemän aamulla ja ehdotan, että alkaisimme jo nukkumaan. Ja silloin hän toteaa, että ei vaan meidän pitää sekstailla niin paljon kuin voimme, koska ei sitä tiedä milloin tapaamme seuraavan kerran. Näytän närkästyneeltä ja hän toteaa vain todenneensa niin siksi, että voisimme jatkaa. Siitä huolimatta otamme tutun haliasennon ja nukahdamme onnellisina hyvään uneen. Javier kuorsaa vähän.


Tunne siitä, että olen oikeassa paikassa on vahva. On niin ihana taas herätä hänen kainalostaan. Muistan hänen yölliset puheensa ja olen iloinen. Etenkin päässäni kaikuu se, kuinka hän sanoi olevansa onnellinen, että olen hänen luonaan. Hän myös hoki nimeäni koko yön ja pyysi minua sanomaan omaa nimeään. Sain varmuutta siitä, että olen jotain enemmän hänelle. Edelleen. Javier herää iloisena myös. Pyörimme sängyssä ja arvomme kuinkahan myöhäistä jo on. Halailemme pitkään. Ehdotan Javierille, että voisin mennä ulos Jackin kanssa. Javier ilostuu ja toteaa kokkaavansa meille aamiaista. Kyselee mitä haluan. Teetä kiitos! Ja mehua! Hyvä fiilis. Tulemme niin hyvin toimeen ja yhdessäolo on täysin luonnollista. Ja edes päätä ei särje! Shoteista huolimatta! Ihanat tuoksut ovat vastassa kun palaan lenkiltä Jackin kanssa. Vaihdan päälleni rennot olohousut, jotka olin pakannut laukkuuni edellisenä iltana siltä varalta, että päädyn Javierille. Ihanaa, että se toteutui. Olin skeptinen. Javier kattaa pöydän ja istumme yhdessä nauttimaan aamupalasta. Tällä kertaa Javier laittaa musiikkia soimaan. Kesken aamiaisen hän toteaa, että ensiyönä kun menemme nukkumaan, niin tämä biisi varmaan soi päässä silloin. Ah! Eli yön jälkeen hän vielä vihjaa heti, että on selvää, että jään taas yöksi. Mahtavaa. Tiskaan aamiaisastiat kysymättä. Vietämme ihanaa leppoista sunnuntaita. Katselen televisiosta jotain hölmöjä elokuvia ja makoilemme sohvalla. Javier haluaa, että hieron hänen selkäänsä ja teen sen mielelläni. Hieron käsiini öljyä ja hieron häntä tosi pitkään samalla leffaa katsellen. Javier nukahtaa hetkeksi. Sen jälkeen taas juttelemme niitä näitä. Silleen niin kuin normaalit ihmiset. Parit. Kaverit. Hieronnan jälkeen Javier näyttää valokuvia eilisistä juhlistaan. Kivaa, että hänellä oikeasti oli juhlat eikä treffejä. Hän esittelee valokuvasta ystäviään ja toteaa, että tätä ystävää et ole vielä tavannut. Vielä! Taas yksi viittaus siihen, että tässä vielä tutustutaan toisen ystäviin! Jee! Nukahdamme molemmat hetkeksi. Toisiamme halaten. Tunnen onnellisuutta. Kun olen siellä niin tunnen niin. Heräämme ja alkaa jo hämärtää. Taas pitäisi mennä kauppaan, jos aiomme syödä illallista. Itse olen vielä täynnä aamiaisesta, mutten kehtaa myöntää sitä. Minusta on kiva mennä yhdessä kauppaan. Niin kuin pariskunta. Ihmisten edessä.


Javier ehdottaa, että tekisimme taas pastaa. Hän on aina kaupassa niin huomaavainen. Kyselee, että mitä täytteitä haluaisin sekaan. Millainen kastike? Haluaa selvästi tehdä asiat yhdessä. Teen ehdotuksia ja olen aktiivinen. Haen tarvikkeita hyllyiltä. Ehdotan tomaattista kastiketta tuorepastalle. Juustoraastetta. Katkarapuja. Kirsikkatomaatteja, sieniä, oliiveja. Nam! Keräämme korin täyteen hyviä tarvikkeita. Jaamme ostokset tasan kassahihnalle. Jack on mukana ja odottaa meitä kiltisti. Javier pakkaa ostokset ja menen jo Jackin luokse, jonka viereen on linnottautunut joukko teinejä. Kaikki on niin luontaista. Javierin luokse tultuamme hän toteaa, että nyt ekana tärkein asia! Ja avaa eteisen kaapin ja ottaa sieltä vara-avaimen. Hän ei laita sitä tuttuun paikkaan hyllylle, vaan antaa suoraan käteeni. En tiedä onko tässä nyt jotain erilaista. Mutta otan avaimen ja laitan sen hyllyyn itse. Enhän minä voi olettaa, että hän antaisi minulle avaimensa jos ei hän sitä ääneen sano. Olen iloinen ja otan kysymättä tai empimättä paistinpannun esille ja alan tehdä ruokaa. Omaan tapaani. Kaikki sujuu aluksi hyvin, mutta yhtäkkiä Javier katsoo minua moittien! Olen laittanut ruoka-ainekset pannulle ihan väärässä järjestyksessä. Hän selvästi yrittää hillitä ärsyyntymistään. Sanon, ettei sillä ole väliä jos pastat ovat jo kastikkeen seassa. Lupaan, että ruoka onnistuu kyllä. Olen tehnyt sen sata kertaa näin. Javier puistelee päätään ja laittelee  jäljellä olevia aineksia kasaan mielestäni liian hitaasti ja epäkäytännöllisesti. Hän haluaa kiehauttaa katkarapuja pitkään, ja minun mielestäni ne voi laittaa pannulle viimeisenä, koska niitä ei saa ylikypsentää. Olen tosi rauhallinen ja pyydän Javieria rentoutumaan. Sanon taas, että asiat voi tehdä monella eri tavalla. Hän tuhahtaa ettei halua pilata ruokaa! Miksen ymmärrä sitä! Kuitenkin hän väistyy ja menee tekemään jotain muuta, ja antaa minun hoitaa ruoan loppuun. Se onnistuu hyvin. Hän vähän horjutti itseluottamustani, mutta olen niin helpottunut että ruoka onnistui loistavasti. Asettelen ruoan lautasillemme. Katan pöydän. Javier tulee jo paremmantuulisena pöydän ääreen ja maistaa ruokaa. Hän toteaa sen olevan hyvää. Hän pyytää anteeksi hermostumistaan. Myöntää että onnistuin. Vau, edistystä! Syötyämme tiskaan pannun ja omat astiani. Javier ottaa lisää lautaselleen ja säilöö loppuruoat jääkaappiin. Sitten hän kääntyy halaamaan minua ja kiittää ruoasta. Kehuu sitä vielä. Ai, että. Loppuillan hän on tosi sovitteleva. Katsomme ihan mielettömän hauskaa elokuvaa YleFemmalta. Leffassa on paljon alastomia naisia, joita Javier ei pysty olla kommentoimatta. Hän tietää olleensa vähän liian romanttinen yöllä ja koittaa nyt ylläpitää playerin kuortansa. Hymähtelen hänen jutuilleen. Nauramme leffalle. Se on hyvä. Ja vielä tositarina. Vilkaisen puhelintani ja Alex ehdottaa, että voisimme "catch up soon". Wow! Hän ei puhu panemisesta. Onko hänkin pehmenemässä! Hän on kiva. Vastaan neutraalisti, että katsotaan! Pesemme hampaat ja menemme sänkyyn. Javier puhuu vielä työasioistaan sängyssä, ennen kuin hän kääntyy ja painaudun hänen selkäänsä vasten häntä halaten. Hän painaa käteni itseään vasten eikä halua minun myöhemminkään vaihtavan asentoa.


Olemme taas jättäneet puhelimemme yöksi olohuoneeseen. Laitoin omani vaatekasani alle, ettei Javier aamulla ennen minua noustessaan näe mahdollisia yhteydenottoja. Onneksi sentään tinderin viestit laitoin pois päältä.  Javier nousee tosi aikaisin ja alkaa touhuta. Saan jäädä makoilemaan taas sänkyyn. Odotan, että tuleeko Javier antamaan halauksen ennen kuin lähtee töihin. Kyllä hän tulee. Hän hyppää hetkeksi viereeni sänkyyn. Katsomme toisiamme. Otan hänen kädestä kiinni hetkeksi. Hän kysyy onko minulla puhelimeni, jotta kuulen herätyksen. Totean sen olevan olohuoneessa. Javier nousee sängystä ja palaa pian puhelimeni kanssa. Onko hän etsinyt sitä ja löytänyt sen vaatteideni alta? Vai vain viikannut vaatteeni kilttinä ja sitten löytänyt puhelimeni. Tosin jos hän tiesi missä se on, niin miksi hän kysyi onko se minulle. No, minustahan se on vain kiva jos häntä kiinnostaa juttuni. Kunhan hän ei oikeasti niitä näe. Siispä pelkään taas, mitä ruudulla on mahtanut näkyä. Toivottavasti Alex ei ole vastannut mitään härskiä! Javier antaa minulle puhelimeni ja menee pukeutumaan ulkovaatteisiinsa. Tarkistan äkkiä mitä näytöllä näkyy. Huh! Viestejä vain ystävättäreltä ja joku mainos tinderistä. Laitan puhelimen pois ja Javier tulee vielä makkariin ulkovaatteissaan. Kumartuu puoleeni ja antaa suudelman olkapäälleni. Siis tämä on jo harvinaista. Ja ihanaa. Nukahdan täysin sikiuneen ja torkutan herätystä pari kertaa. Olen kuin kotonani. Kuulun siihen sänkyyn. Nousen aivan väsyneenä. En tiedä miksi väsyttää niin paljon. Menimme ajoissa nukkumaankin. Jack odottaa innostuneena, että valmistaudun. Tiskaan tiskipöydällä olevat pari astiaa. Jack pomppii jo jännittyneenä, kun otan hihnan esille. Kerään keittiön roskiksen mukaan. Ulkona on yllättävän valoisaa. Fiilis on hyvä. Jätän vara-avaimen hyllylle. Vaikka tekisi mieli pitää se itsellä. Ihan vain, että voisin kulkeutua Javierin luokse milloin vain. Aina. Halaan Jackia. Työmatkalla haen mukaani teen ja jotain evästä, ja lähetän Javierille viestin, että kaikki on kotona okei. Lähempänä lounasta hän vastaa hymiöin. Meillä oli niin ihanaa, että harmittaa taas, etten oikeastikaan tiedä milloin näemme seuraavan kerran.





Töiden jälkeen ajattelen mennä ihan hetkeksi päiväunille. Nukahdan heti ja alan nähdä unia. Olemme ystävättären kanssa lomamatkalla, jollain tosi siistillä saarella. Katson sitä maailmankartastakin, mutta kartta on aivan epärealistinen. Siellä on kuuma ja aurinkoista. Etsimme sopivaa hotellia ja nauramme, kuinka meidän pitää kohta ottaa selfie someen, kun kukaan ei tiedä että olemme siellä! Herään tunnin kuluttua ja katson kelloa. Alkaa hämärtää. Laitan silmät kiinni ihan vain hetkeksi ja herään taas tunnin päästä. Nousen kun Ossi lähettää minulle viestejä. Haluan katsoa Oscar-koosteen, josta olen jo jutellut Ryanin kanssa. Maha on ollut kipeänä. En tiedä miksi. Lisäksi välillä polviini on ilmestynyt ihottumaa. Vain polviin. Outoa! Mutta aina se lähtee hetkessä pois. Tänään on lepopäivä. Edes Manuel ei ole tehnyt kutsuja! Hänkin oli ulkona lauantaina, joten ehkä hänellä on samat fiilikset kuin minulla. Eli hyvät!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti