Herätys kainalosta

Kello on jo tosi paljon, mutta tulin vasta kotiin! Nyt täytyy istahtaa hetki, käydä pikasuihkussa ja laittautua kohti uutta iltaa! Kotimatkalla hain tuplajuustohampparin ja neljä puolikasta siideriä, jotka voin ottaa mukaani jos lähden taas ystävättärelle kohta. Ihan ensihätään tsekkaan ketä tuli otettua eilisyönä facebook-kavereiksi ja laitan tuntemattoman listalle, joka ei näy kaikkia tietojani. Eilen meillä oli taas hulvattoman hauskaa ihan kahdestaan. Juomia, laittautumista, typeriä kuvia, typeriä viestejä. Hän viestitteli jonkun säätönsä kanssa ja huomasin taas miten suora hän on. Sanoi suoraan, että ois vähän ikävä. Nähdäänkö huomenna. Sydän, sydän. Hänen letkeydestään inspiroiduin ja lähetin Javierille viestin. Hän oli viettämässä rauhallista iltaa kotona. Sanoin suoraan, että voi kertoa jos kaipaa seuraa. Hän ehdotti heti, että viettäisimme yhdessä sunnuntain, koska tälle illalle hänellä on muuta menoa. Joo ehkäpä! Hyvä. Eli olemalla suora ja aktiivinen sain ainakin jonkinlaisen ehdotuksen. Ja tänään voin myöhemmin varmistaa, että tahtooko hän aloittaa yhteisen sunnuntain jo yöllä. Jes! Vaikka jostain syystä juuri nyt epäilen suunnitelman toteutumista. En tiedä miksi. Peruspessimismi? Ehkä.

Eli eli. Lähdimme tosi hyvällä meiningillä hauskan etkoilun jälkeen keskustaan. Kävimme muutamassa baarissa. Istuuduimme pubissa joidenkin kivojen kundien seuraan ja jutustelimme hyvän tovin. Siitä jatkoimme tanssimaan. En onneksi enää lähetellyt mitään epätoivoisia viestejä Javierille! Mutta sen sijaan sain tosi yllättävän yhteydenoton keskellä yötä! Ensin minulla on kaveripyyntö mieheltä, jonka tapasin joskus kesällä pariin kertaan! Katsoimme hänen luonaan leffaa. Olemme viimeksi jutelleet joskus puoli vuotta sitten! Hyväksyn pyynnön (hyvässä humalassa) ja hän aloittaa heti keskustelun kysellen kuulumisiani. Toivoisi, että voisimme törmätä joskus. No joo, miksei! Hän on tosi mukava, vain vähän lyhyt. Hän sanoo, että tule kylään milloin tahansa. Heh hauskaa. Samalla siinä samassa haipissa hyväksyn jonkun täysin tuntemattoman miehen kaveripyynnön (minulla roikkuu kymmenittäin niitä hyväksymättä) vain koska hän on söpön näköinen. Sitten BLING. Nino! Nino kyselee missä menen ja toivoo minua yökylään. Emme ole olleet juurikaan tekemisissä edellisen tapaamisemme jälkeen. Itse olen kysellyt kuulumisia kerran. Kummallista! Mutta koska ystävättäreni on väsähtänyt, päätän lähteä hänen luokseen. Jes, ei tarvitse herätä yksin! Ihanaa. Nino on kohteliaana odottamassa minua siisteissä vaatteissaan. Hänkin oli ulkona aiemmin. Istuskelemme hetken aikaa sohvalla juttelemassa, ennen kuin hyppäämme sänkyyn. Nino kertoo, että hän oli ajautunut takaisin muutamaksi viikoksi aiemmin tapailemansa naisen kanssa. Mutta nyt heidän juttunsa on kokonaan ohi. Okei! Kiitos rehellisyydestä, ei minua haittaa. Sanon, että tällaista tämä nykyään on. Hän silittää poskeani ja sanoo, että kiva kun tulit. Olen vähän humalassa, mutta vissiinkin touhuilemme jotain sängyssä ennen kuin nukahdamme tyytyväisinä.

Aamulla on kiva herätä hänen kainalostaan. Päätä särkee. Nousen ottamaan koktailini. Palaan sänkyyn ja Nino asettaa käteni ympärilleen. Pidän hänestä. Aina asiallinen ja kohtelias. Heräilemme pikkuhiljaa ja hän selailee uutisia ja lukee niistä kiinnostavimpia ääneen. Hänellä on hauskat ja fiksut jutut. Ei hän ole niin vakavamielinen, kun olen aiemmin ajatellut. Hän laittaa puhelimen pois ja silittelemme toisiamme, hän koskettaa minua. Hän on niin taitava. Sanon sen ääneen. Hän sanoo, että itse olet. Haluan niiiiiin paljon häntä. *** BLING. Juuri samalla hetkellä, kun kirjoitan tätä niin Nino lähettää minulle huumorikuvan whatsappissa! Oi, ajattelin jo hänen kyllästyneen minuun, ihanaa. Olemme aikaisemmin kommunikoineet vain facebookissa. Voiko sieltä jotenkin poimia toisen puhelinnumeron? Vai mistä hän on sen löytänyt. No vastaan hänelle pikaisesti ja jatkan kirjoittamista. Eli aamulla en malttanut odottaa, että saisin taas kokea hänen mahtavaa hellyyttä ja kiihkeyttä. En olisi ikinä alun perin uskonut, että hän onkin niin tulinen. Noh, hän kapuaa syliini ja juuri kun olen innoissani, niin näen että hän on yhtäkkiä noin minuutin jäkeen tulossa. Olen ihan liikkumatta, mutta on jo myöhästä eikä hän pysty enää perääntymään. Voi harmi! Minua harmitti siis oikeasti tosi paljon. Suhtaudumme juttuun huumorilla. Tilaamme ruokaa. Tai siis Nino tilaa. Minulla ei ole nälkä. Ihanaa kun ei tarvitse stressata aamiaisen kokkaamisesta hänelle. Ruoka tulee. Hiihto alkaa. Siirrymme sohvalle syömään ja katsomaan urheilua. En katsoisi sitä yksinäni. Mutta hyvässä seurassa, miksei! Loikoilemme sohvalla. Tytöt viestivät. Ollaan vaan rennosti. Kivaa. Otan hänestä salakuvan ja lähetän tytöille. Hän ottaa minusta kuvan, mutta ei niin salaa. Hauskaa! Silittelemme toistemme jalkoja. Sanon kokoajan että kohta lähden, mutta siinä on vaan niin mukavaa. Aurinko paistaa ulkona ja olen tyytyväinen, että minulla on mukanani aurinkolasit. Ystävätär jo odottelee minua luokseen. Yritän silitellä Ninoa sohvalla, mutta hän ei intoudu enää uuteen sessioon.  Saan kuvan, että hän toivoisi jo että lähden. Siispä sanon, että nyt minun on aika lähteä kotiin. Nino saattaa minut ovelle. Halaamme. Hän on lyhyt, mutta kiva. Jotenkin tykästyin häneen päivän aikana. Hänellä on fiksut jutut. Kävelen tyytyväisenä auringonpaisteessa. haen siidert ja hampparin. Sovin, että näemme piakkoin ystävättären kanssa, ja keksimme taas jotain kivaa. Javierista en ole kuullut mitään, mutta enköhän viesti hänelle illalla taas. Heräänkö sieltä? Vai Ninolta? Vai kotoa? Hui ajatus ei tunnu hyvältä. Ossi viestittelee. En muista sovimmeko eilen, että törmäisimme tänään. Onhan sekin mahdollista! Jos Javier ei innostu tapaamaan minua yössä tai sängyssään vielä tänään, niin ei sitä koskaan tiedä.