Elokuviin keskikesällä

Saavuin juuri sisälle kahdeksan kilometrin lenkiltä, jolle innokkaana lähdin aamuauringon (no puolenpäivänauringon) houkuttelemana. Herään siis jos toisen kerran omasta sängystäni ilman krapulaa ja vilkaisen kelloa. Pitkään aikaan en olekaan tuntenut tätä huonoa omaatuntoa siitä, että makoilee sängyssä tehottomana liian pitkään. Jo kymmenen. Aurinko paistaa. Pakko nousta. Tuntuu heti siltä etten ole saanut aikaiseksi mitään, ja että aikaa on mennyt hukkaan (fomo), kun olen nukkunut vain kotonani. Inhottava tunne, jonka saa karistettua tekemällä aktiivisesti jotain. Siispä ihan ekana tarkistan puhelimen ja laitan sen lataukseen, jotta saan kuunnella musiikkia. Javierilta on tullut viesti kolmelta yöllä, jossa hän kysyy, että olenko jo kotona. Vastaan hänelle, että jep, tulin suoraan elokuvista edellisiltana kotiin. Singhiltä on tullut joku vitsikuva johon reagoin. Ja toivottelen tytöille hyvää sunnuntaita, heillä on jo bileet käynnissä. Sitten vaihdan hölkkävaatteet päälle ja lähden energisena ulos. Ensin ilma tuntuu viileältä, mutta tiedän, että kohta on jo kuuma. Lenkin ensialkuun vaihtelen vielä viestejä Javierin kanssa joka harmittelee sitä ettemme tavanneet eilen (no olisit suoraan ehdottanut!) ja utelee mitä olen oikein puuhaillut juhannuksena. Musiikki on hyvää ja saan kivan flown päällle, kunnes parin kilomterin kohdalla taivas repeää ja olen hetkessä aivan likomärkä. Silti ei ole kylmä, mutta sade on tosi voimakas. Osittain hölkkään ja osittain kävelen reippaasti. Jopa näkökyky heikkenee tässä säässä. Mutta fiilis pysyy hyvänä! Kotona heitän märät vaatteet pois ja keitän heti teetä. BLING. Javier ehdottaa, että tavattaisiinko tänään. Hmmmm. Mietin. Olen ollut tosi rauhallisesti joten periaatteessa jonkun kanssa ajanviettäminen olisi ihan paikallaan. Lähetän kivan kuulumisviestin Harrille puntaroidessani Javierin tapaamista ja samalla juon teetä, johon olen laittanut makeutusainetta (jota viimein ostin omaksi). Sekä syön hyviä pikkuaamupalaherkkuja. 

En siis tehnyt yhtään mitään juhannusaattona. Juttelin Rickyn kanssa ja menin jo suihkuun aikeenani lähteä keskustaan katsomaan mitä elämällä olisi tarjota, mutta oloni oli tosi väsynyt koko päivän enkä saanut päänsärkyäni taltutettua. Joten katsoin elokuvaa ja söin herkkuja. Jep. Sanoin Rickylle, että mene vaan, en jaksa, ja hän aneli minua tulemaan neljä kertaa. Ja vaihdoin kivat juhannusviestit sekä Harrin että Javierin kanssa Ninoakaan unohtamatta. Hän on viestinyt minulle mukavia kuvia koko viikonlopun ajan. Myös ronin kanssa saimme tosi kivat viestit vaihdettua jossain välissä. Ehkä minulla ei vaan ollut mitään tarvetta lähteä minnekään, koska tiedän, että olisin päätynyt tapaamaan Rickyä, jolle en nyt tahdo antaa mitään liikoja toiveita kuitenkaan. Ja sitä paitsi odottelen innolla Harrin paluuta. Se on pelottavaa, koska riskit ovat suuret. Jossain välissä jo ajattelin, että petyn kyllä suuresti jos juttumme ei etene tai alakaan. Yhtäkkiä salakavalasti olenkin luonut hyvän illuusion itselleni siitä, kuinka kivaa meillä Harrin kanssa oikeastaan voisikaan olla, ja nyt yhtäkkiä haluan sitä enemmän kuin muuta. Nyt hän on se jossa on eniten potentiaalia. Hassua. Noh joka tapauksessa. Aattona en tehnyt mitään. Itse juhannuspäivänä suoritin kivan lenkin. Sitten laiskottelin ja vastailin Rickylle joka toivoi tapaamistamme. Myös Manuel jaksaa kutsua luokseen kertoen omasta kaameasta krapulastaan ja toiveesta saada sohvalle seuraa. Pöh. Mikään ei innosta. Päätän lähteä itsekseni elokuviin ja käydä lasillisella ennen sitä. Laittaudun ja hiuksen onnistuvat aivan erityisen hyvin. Menen terassille ja tilaan ison lasillisen valkoviiniä. Istuskelen siinä ihan omassa seurassani musiikkiani kuunnellen ja jotain muille viestitellen. Jotkut katsovat ja ihmettelevät varmaan, että miksi istuskelen siellä yksinäni juhannuksena. Mutta ihan vain siksi koska huvittaa. Vaihtoehtoja kyllä olisi ollut, mutta nyt meni näin. Eikä se haittaa minua. Kuljen leffateatteriin ja ostan yhden lipun siihen uutuusleffaan, jossa näyttelee Johnny Deppin tytär. Hetken mielijohteesta ostan irtokarkkeja. Joo! En ole ostanut niitä ikiaikoihin. Lisäksi minulla on jo valmiina pähkinöitä. Ja siideriä. Menen saliin, joka on suurimmaksi osaksi aivan tyhjä. Huomaan, että paikalla on kahdeksan yksinäistä katsojaa. Hah, kaikki vilkaisevat toisiaan hyväksyvästi. Jep, me olemme juhannuksena yksin elokuvissa ja se on ihan mukavaa. Kukaan ei vaikuta epätoivoiselta. Viimeisenä saliin saapuu sekoiluistaankin tunnettu ohjaaja uuden naisystävänsä kanssa. Sali pimenee ja elokuva alkaa (miljoonien mainosten jälkeen). Syön karkkia niin paljon, että tulee paha olo eikä tee mieli siideriä yhtään. Joten en juo sitä. Alunperin sunnitelmanani on ollut jopa lähteä itsekseni juhlimaan, mutta nyt päätän, että tahdon suoraan kotiin. BLING. Ricky kysyy että enkö menisi hänen luokseen. Kiitos mutta ei kiitos. Manu lähettää jotain hauskoja videioita. Ja sitten Javier kysyy missä olen ja mitä aion tehdä. Vastailen rehellisesti olevani yksin elokuvissa ja varmaan suuntaavani kotiin. Hän ei ehdota mitään, vaikka on itsekin yksin kotonaan. No, ei voi mitään. Minä menen ihan yhtä mieluusti kotiinkin, joten en jaksa alkaa itse järjestellä tapaamista. Leffa on aika huono. Sen jälkeen kastun kokonaan sateessa, josta myös vielä vitsailen Javierille. Sitten menen väsyneenä ja ihan tyytyväisenä kotiin. 

Eli ei tullut maailman parasta juhannusta ronin kanssa. Tuli varmaan maailman tylsin juhannus omassa seurassani. Mutta kerrankin se ei haittaa. Jotenkin sain sen sellaisen oivalluksen, että kaikki ovat nyt muualla joten ei hätää. Löytäisin kyllä bileet jos haluaisin ja voisin mennä tanssimaan yksinäni, mutta haluanko sitä nyt oikeasti? En. Mieluiten odottelen Harria ja sitä mitä elämässäni seuraavaksi tapahtuu. Ja jos jokin ei nyt mene odotusteni mukaisesti niin parantelen sitä tilannetta sitten taas heittäytymällä kohinan vietäväksi parhaani mukaan. Ja etsimällä jotain uutta. Tänään oloni on vähän ollut sellainen, että miten ihmeessä huomenna voi olla maanantai, kun en ole juhlinut tai ollut kunnon treffeillä, mutta totean itselleni, että nyt se kesä vasta alkaa. Ja ehkä viimeinkin saan matkaseuraa ja avecin itselleni kesän juhliin. Ei ole kiire. Monta viikonloppua on vielä edessä. Monta vapaapäivää. Mitä vain voi vielä tapahtua tänä kesänä. Sanon Javierille, että ehkä parin tunnin päästä jaksaisin liikkua. Voisin mennä hänen luokseen. Voisimme syödä jotain hyvää (kevyttäpäs!!) ja voisin väkisin painautua hänen kainaloonsa välittämättä hänen nuivakkuudestaan. Ja saada siten korvattua vähän läheisyydenkaipuuta tältä viikonlopulta. Ja miettiä, että jos Harri valitsisi minut, niin voisimmeko olla Javierin kanssa vain ystäviä ja käydä lasillisilla aina silloin tällöin, vai särkyisikö hänellä sydän. Vai onko meillä kenelläkään enää sydäntä olemassakaan. Harrilla varmaan on! Hän vastaa ihanan tavallisen ystävällisesti ja ehdottaa tapaamista heti alkuviikkoon kun palaa lomalta. Ah jes. Sopii. Toivottavasti en nyt ala kasata liikaa toiveitani häneen. Tipahdan (pitäisi käyttää sanaa "putoan", mutta oon rebel) taas sitten korkeammalta.