Normipäivä

Pääsin lähtemään hyväntuulisena ja huolettomana kohti Manuelia. En käynyt suihkussa, en ole valmistautunut deitteihin. En edes laittanut hienoja alushousuja. Manu on luvannut varustautua pikkusyötävällä ja punaviinillä ja minä vien mukanani valkoista. Otan keskustasta junan hänen kulmilleen parin pysäkin päähän, jota odotellessa nautin lasillisen viiniä asemarakennuksen aurinkoisella terassilla, jossa olemme käyneet muun muassa Harrin kanssa. Tarjoilijatyttö on ylikohtelias ja sanoo kiitos paljon, nauti! Ja ihanaa juhannusta! Johon tietenkin vastaan kiittän ja toivottaen hänelle samaa. Manuel on muuttanut tässä jossain välissä, mitä en ehkä ole maininnut missään. Mutta siksi kulkutapani hänen luokseen on hieman muuttunut. Nousen junaan ja heken kuluttua olen perillä oikealla asemalla. Ulkona paistaa aurinko ja sataa yhtäaikaisesti. Manuel odottelee innoissaan jo tapaamistamme. Päätän seisoskella hetken katoksen alla odottamassa, että kovin sadekuuro lakkaa. Fiilis on mukava ja kevyt. Vähän liiankin kevyt. Missä hitossa on mun laukkuni, jossa on koko omaisuuteni?? Yhtäkkiä tajuan, että olen jättänyt laukkuni junaan. Mietin, että otinko sen varmasti terassilta mukaani, ja kyllä otin. Voi ei! Alan kelata mielessäni, mitä kaikkea olen potentiaalisesti menettämässä samalla kun silmänräpäyksessä alan jonottomaan VR:n asiakaspalveluun, jota aion pyytää ottamaan jotenkin junaan yhteyttä, jotta joku nappaisi omaisuuteni talteen ennen pitkäkyntisiä! Siellä on paitsi viiniä, myös uusi matkakaiuttimeni, viidenkymmenen euron aurinkolasit (havemmat ovat minulla päässäni), työpuhelimeni ja -avaimeni (tosi fiksua jep), tarkoin koottu survivalpackini, lääkkeeni (myös ne joihin ei minulla ole reseptiä), meikkini, laturini, vara-akkuni... Asiakaspalvelu ei tietenkään voi tehdä mitään muuta kuin tarkistaa löytötavarat maanantaina. Alan panikoida ja lähetän viestin Manulle ja lohtua hakien myös Javierille ja tytöille. Saan myötätuntoa ja vinkkejä. En saa menettää tuota laukkua ja sen sisältöä. Päätän lähteä takaisin rautatientorille. Päässäni raksuttaa. Tarkistan aikataulut ja selvitän, että sama juna palaa takaisin keskustaan puolen tunnin kuluttua. Haluan mennä sitä vastaan, se on ainoa toivoni. Seuraavalla junalla matkustan siis takaisin. Ensin hoen, että voi vittu voi vittu, mutta sitten alan hokea, että Luoja pliis älä anna mun kadottaa sitä. Pahoittelen Manulle tätä hidastelua, mutta hän kannustaa minua täysin. Paikalla löydän vr:n kesätyöntekijän, joka tarttuu heti tuumasta toimeen nähdessään minun olevan ihan tosissani tolaltani. Yhdessä riennämme junaa vastaan, josta ei löydy mitään. Olen epätoivoinen ja tippa linssissä. Viereiselle raiteelle sapuu toinen juna, jonka haluan myös tarkistaa. Katson onko kenelläkään junasta poistuvalla laukkuani. Ei ole, menen junaan. Kävelen sen läpi ja kysyn löytämältäni tuimalta konnarilta laukkuni perään. Hän kysyy laukun tarkat yksityiskohdat ja ojentaa sen minulle kuljettajan kopista. Ahh. Ai että miten ihana fiilis.  

Pääsen Manuelin luokse vain tuntia sovittua myöhemmin. Kaikki on hyvin. Koko ilta olisi ollut aivan pilalla jos olisin kadottanut laukkuni tai joutunut odottelemaan maanantaihin asti löytötavaratoimiston aukeamista. Tapaamisestamme on aikaa, mutta halaamme ja kohotamme viinilasilliset ja saamme jutut käyntiin nopeasti. Loppujen lopuksi juomme ainakin pari viinipulloa ja puhumme deittailusta ja kaikesta. Manuel tahtoisi halailla enemmän kuin minä. Viivyttelee minua luonaan mahdollisimman pitkään. Meillä on ollut kiva ilta, mutta en aio jäädä yöksi. Alan katsoa kulkuneuvoja takaisin keskustaan. Viimeinen on juuri mennyt hetki sitten! Ja Manuel sanoo, että jää vaan. BLING. Samaan aikaan saan viestin Ninolta, joka kysyy, että missä olen. Hän on lentokentällä ja saapunut Suomeen ja lähdössä kotiin ja haluaisi uniseuraa. Hah! Kerron missä olen ja hän ilmoittaa noutavansa minut taksilla pian mukaansa. Selvä! Idea sopii minulle. Pääsen vaivattomasti pois Manun luota ja ei Ninon seurakaan pahitteeksi ole. Ilta oli hauska ja nyt on hauskan yön vuoro. Nino saapuu pian taksilla sopimaamme paikkaan. Halaamme heti ja hän kertoo matkastaan. Olen pirteällä tuulella ja kerron laukunkadottamisepisodista. Käväisemme huoltoasemalla syömässä yöhodarit, koska Ninolla on nälkä. Sitten menemme hänen luokseen ja katsomme jotain sarjaa ja juomme vielä yhdet juomat. Koko iltana en muista etten ole käynyt tänään suihkussa. Mutta kun Nino haluaa riisua alushousuni tajuan, että ne on rumat ja kulahtaneet. Kiellän häntä menemästä naamansa kanssa jalkojeni väliin, mutta muuten meillä on erityisen hauskaa. Nino halaa minua aamuun asti. Heräämme aikaisin. Nino on energiaa täynnä, koska hän on lähdössä juhannuksen viettoon jonnekin kauas. Katselen kun hän pakkaa tavaroita ja juttelemme rennosti. Hän huikkaa saaneensa upouuden älypyhelimen ja vihjaa, ettö voin ottaa hänen vanhansa, kunhan se on tyhjennetty, jos vain haluan, koska olen tuollainen iphone-tyttö. Hah, sanon, että tottakai voidaan joku diili sopia, koska hänen vanhansa on silti uudempi kuin minun versioni. Mallit vaihtuvat niin nopeasti. Olen hankkinut oman puhelimeni viime vuonna kadotettuani edellisen baariin (silloin fiilis oli ihan sama kuin nyt laukkuepisodissa). No mutta katsotaan sitä myöhemmin. Lähdemme yhtä matkaa ulos. Halaamme ja pussaamme. Toivotamme hyvää juhannusta toisillemme. Hyvä fiilis, vaikka päätä vähän särkee. Kulkiessani kotiin viestittelen Javierin kanssa, joka on lähdössä illalla juhliin. Manuelkin kertoo potevansa krapulaa. Jutustelen Rickyn kanssa, joka on menossa katsomaan kokkoa. Kysyn myös Dimiltä mitä hän tekee, mutten saa vastausta ainakaan heti. Kotona nukun päikkärit ja näen unta Harrista. Olo on herätessä väsynyt, mutta edessä olisi juhannusilta. Kai jotain täytyy keksiä! Mutta mitä. Ehkä en teekään mitään. En tiedä vielä.