Villi, vapaa ja valmis

Olen juuri tullut hyväntuulisena kääntymään omissa nurkissani. Tai siis viettämään rennon sunnuntai-illan melko kivan viikonlopun jälkeen. Aamulla istuessamme Harrin kanssa hänen pöytänsä ääressä totesin ääneenkin, että olo on ihmeellisen energinen ja myönteinen. Olen valmis uuteen työviikkoon ja vaikka mihin. Harri on asettanut tuttuun tapaan ajastimen eteemme pöydälle, johon hän on kattanut vesilasilliset sekä kahvikupit odottamaan, kunnes kello soi, ja murukahvi on valmista. Tai ei se ole mitään tavallista murukahvia, vaan jotain vähän erikoisempaa ja aivan erinomaista. Aivan kuten erikoispavuista tehty kahvi aina Ninonkin luona. Kello soi ja Harri kaataa minulle kahvia. Sitten hän kysyy, että haluaisinko maitoa. Kysyy joka kerta. Ja aina sanon, että kyllä kiitos. Katson hymyillen kun hän tarjoilee minulle kahvin ja kiitän kauniisti. Harri syö samalla omaa aamiaista. Sitä tismalleen samaa mitä tekee joka kerta tismalleen samalla rutiinilla kuin kaikkina muinakin yhteisinä aamuinamme. Enkä epäile lainkaan etteikö hän toimisi tismalleen niin silloinkin kun hän on yksin. Tasainen ja järjestelmällinen mies. Mutta ei niin tylsä kuin voisi kuvitella. Kuin ehkä kuvittelin. Olemme nimittäin tanssineet koko edellisen yön jossain täpötäydessä kellaribaarissa. Silleen täysin holtittomasti ja estottomasti ja ihan kahdestaan. Hah! Se on hauskaa. Siis se, että voi pitää superhauskaa parina, juoda niin paljon kuin haluaa ja tanssia hölmönnäköisenä Antti Tuiskun Keinutaan -biisiä. Yhdessä. Välillä halailimme ja nauroimme niin paljon että meinasin tikahtua, mutten muista mille. Kun happi alkaa loppua niin riennämme käsikädessä narikkaan noutamaan laukkumme ja jatkamme matkaa kiherrellen kaupungin yöhön. Kuljemme hänen luokseen ja hän pitää minua kädestä. Matkalla pysähdymme baariin ja yritämme tilata lisää juotavaa, mutta baarimikko naputtaa rannettaan ja sanoo, että pilkku on jo tullut. No voi harmi! Olisimme voineet jatkaa iltaa loputtomiin, mutta valumme Harrin asunnolle. Ehkä hississä pussaillen. Emme ota mitään muuta juotavaa kuin vettä hänen luonaan, vaikka vähän tekisi mieli. Mutta en pyydä mitään. Menemme ihanaan viileeseen yöilmaan parvekkeelle ja puhumme auringonlaskusta ja siitä, miten pelastautuisimme jos talo syttyisi palamaan. Voisimme kavuta välikatolle ja paeta tulipaloa. Harrikin on pohtinut tätä selvästi aiemmin. Hauskaa. Hän halaa minua takaapäin. Menemme sänkyyn ja nukahdamme heti alushousut jaloissamme. Muistaakseni fiilis on mukava koko illan ajan.

Edellisenä päivänä, ennen kuin kohtasin Harrin, olin herännyt omasta sängystäni päänsärkyisenä ja tyhjä pizzalautanen vieressäni sängyssä. Olin ollut töiden jälkeen vanhan harrastusporukan kanssa "yksillä". Siinä ei ole paljoakaan kerrottavaa. En ollut liian tyhmä. Kaikki sujui hyvin. Kaikki joivat ja juoruilivat kuulumisiaan. Joku intoutui kertomaan todella yksityiskohtaisesti omasta sinkkuelämästään ja koin itseni hyvin siveelliseksi pienen hetken ajan. Jo kymmenen jälkeen olin aivan tööt ja siinä Grillin kautta kotiin -flowssa, että olen lähtenyt paikalta, ehkä jonkun kanssa samaa matkaa? En muista enää. Hypännyt bussiin. Olenkohan nukahtanut? Ei mitään hajua. Sitten muistan kuinka tilaan pizzaa ja pyydän myyjää laittamaan siihen extrapaljon smetanaa. Nauran kun hän laittaa sitä tosi paljon ja kiitän. Olen tilannut juustopizzan smetanalla. No aika hyvä valinta siihen mielentilaan nähden! Aamulla löydän jääkaapista puolet pizzasta. Horroksessa nappaan vissyn, jonka vien mukanani sänkyyn, jotta saan nieltyä buranan. Makoilen sängyssä kahteen asti. Mutta mikä on ollut koko viikonlopun, jo perjantaista lähtien hyvin? Ja kenties tehnyt fiiliksestäni lennokkaan? No se, että olemme jatkuvasti viestitelleet Ronin kanssa. Kuvia ja videoita ja hölmöjä juttuja ihan niinkuin aina ennenkin. Hän selvästi tahtoisi tavata. Minä myös. Mutta miksi kaikki on niin hyvin? Koska hän on kaukana työmatkalla ainakin lähes juhannukseen saakka. Olin perjantai-illan humalassa kysynytkin, että tuleeko hän takaisin juhannukseksi (jotta voisimme viettää maailman parhaan juhannuksen), ja aamulla hän on vastannut minulle että luultavasti palaa, kertonut kaameasta kännistään, ja lähettänyt videon itsestään aamulla. Ihanaa, mahtavaa. Kun näen hänen nimensä puhelimeni ruudulla niin olen vain niin iloinen. En voi sille mitään. Päänsärystä huolimatta fiilis kohenee. Makoilen sängyssä ja selailen someja. Juttelen Rickylle joka haluaa tavata ennen kuin jatkan matkaani ystävieni (Harrin) luokse. Joo miksei. Ihana ilma! Täytyn energialla ja laittaudun kauniiksi. Mietin, että mitä pukisin päälleni koska auringossa läkähtyy ja varjossa tulee kylmä, mutta vakioasusteeni ei petä nytkään. Farkut, joiden lahkeet käärin puoleen sääreen. Kevyet ja ilmavat tennarit, sekä läpikuultavav kevyt yläosa. Laukkuun mahtuu pitkähihainen. Menoksi! Olin laittanut Harrille kivan viattoman kuulumisviestin edellisiltana ja ajatus hänen tapaamisestaan tuntuu hyvältä. Tapaan Rickyn puistossa, jossa ensin ehdin istua itsekseni jonkin aikaa. Minulla on kaupasta noudettuja kylmiä siidereitä ja todellakin nautin olostani. Pidän siitä, että voin olla yksin kuulokkeet korvissani ja selailla puhelinta. Ottaa selfieitä ja nauraa typerille radiojuontajille. Joku tulee aina välillä ja kysyy tupakkaa tai reittiohjeita. Tai seuraa. Ja vastailen iloisesti ellen ole sellaisella tuulella, että jos tyypissä on mielestäni jotain hämärää niin kysyn, että eikö äitisi opettanut olemaan puhumatta vieraille ja laitan musiikin kovemmalle. Juuri nyt koen olevani villi ja vapaa. Välit kaikkiin ovat hyvät. Roni ei ole täällä, joten en voi salaa toivoa törmääväni häneen. Stressata häntä. Kierrellä tutuissa paikoissa ihan vaan vahingossa. Ricky saapuu paikalle ja ottaa minusta valokuvia pyytäessäni. Hän juo olutta ja juttelemme niitä näitä. Välit tuntuvat ihan normaaleilta ja kaverillisilta. Kulutamme helposti pari tuntia ennen kuin saan Harrilta viestin, että pian voisimme tavata jossain. Heti kun lähden niin Ricky viestii perään, että olen tervetullut hänen luokseen. Ja että hän rakastaa minua.

Olen iloinen, että Harri ehdottaa tapaamista ulos. Ensin hän sanoo, että syö ja tulee sitten, mutta pian jo päätämme, että mennään ennemmin yhdessä syömään. Jes! Se on ihan lempparitreffipuuhaani. Harri ehdottaa ravintolaa töölössä ja sovimme tapaavamme töölönlahden puistossa. Vaikka kuljen sinne hitaasti kiertoteitä kävellen (ihanasta säästä ja itsenäisyydestäni nauttien) olen siellä ennen Harria. Istun rennosti tyhjälle paikalle muutoin täydessä puistossa ja korkkaan Happy Joen. Hymyilyttää, koska kaikki tuntuu olevan ihan hyvin kerrankin. Joku mies tulee luokseni ja kysyy, että voimmeko olla ystäviä. Hmm, sanon, että olen kaikkien ystävä, mutta juuri nyt odotan seuraa. Hän pahoittelee hymyillen häiriötä ja menee kavereidensa luokse. Happy Joen korkki sanoo, että tavallisuus on tylsää, ole erityinen! Näen Harrin kulkevan kauempana minua kohti. Hän on kivan ja rennon näköinen. Hiukset heiluvat ja hän hymyilee. Heti kun hän on kohdallani Harri kumartuu antamaan minulla halauksen koska istun risti-istunnassa juomani kanssa. Porukat kauempana seuraavat, kun Harri liittyy seuraani. Näytän hänelle korkin ja hän nauraa sille. Vaihdamme muutaman lauseen jostain tyhjänpäiväisestä (sää, aurinko, puistossa haisee kusi) kunnes jatkamme yhdessä kävellen kohti ravintolaa. Tunnelma hyvä. Minun ei tee mieli olla rebel, kuten joskus kun kaipasin hulluutta Ronin kanssa. Ei ole pakko kävellä punaisia päin tai vaatia ravintolassa parasta ikkunapaikkaa. Ei ainakaan joka kerta. Saamme hyvän pöydän ystävälliseltä tarjoilijalta. Harri tietää jo mitä tilaa (samaa kuulemma kuin aikaisemminkin) ja minä selaan antaumuksella menua (se vain on niin kivaa!). Tilaan jotain kevyttä, vaikken ole syönyt vielä mitään, ja kun näen Harrin selailevan valkoviinejä niin ehdotan, että tilaamme puoliksi talon tarjousviinin. Ensin Harri toteaa, että jaksammekohan juoda sitä (haha), mutta suostuu välittömästi. Mitä enemmän juomme sitä sujuvammin juttu luistaa ja oloni rentoutuu. Tai vapautuu ainakin kommunikaatiomme suhteen, joka on edelleen hieman...laimeaa. Viinipullon tyhjennyksessä ei ole minkäälaista haastetta. Tilaamme laskun suoraan puoliksi. Maksamme molemmat miettimättä loppusummia sen enempää, kunnes sattumalta huomaan kuittia vilkaistessani, että viini olikin ollut kolme kertaa luultua kalliimpi. Nauramme, että ihmettelimmekin miksi viini oli niin hyvää. Päätämme lähtea kohti keskustaa ja etsiä jonkun kivan baarin, jossa voisimme ottaa lisää juotavaa. Onpa kivaa, että Harri tykkää viettää vapaa-aikaa samoin kuin minä. Muistan, että keskustaan on avattu uusi kattoterassi ja Harri innostuu heti ajatuksesta käydä kokeilemassa sitä. Paikka onkin täynnä. Tilaamme juomat ja saamme hyvän näköalapaikan, josta arvostelemme sisustusta ja avautuvan näköalan huonoja puolia. Ja loppu onkin historiaa. Kuljemme baarista baariin ja vietämme hauskan illan. Mutta kukas muu kuin Roni ja Ricky viestii minulle kesken illan? Se on ihana Dim. Hän kyselee kuulumisiani ja kertoo olevansa yksin kotonaan. Kerron juuri ajatelleeni häntä äskettäin. Siis olen lukenut nämä viestit jälkikäteen. En muista lähettäneeni niitä. Olen todennut pusuhymiön kerra ikävöineeni häntä aina välillä ja Dim on vastannut, että hän ikävöi minua jatkuvasti. Hän on kutsunut minut luokseen, mutta olen kieltäytynyt hyvin sujuvasti, johon Dim reagoi itkunaamalla. Ah, ihana Dim. Hänkin on vielä olemassa. Kaikki ovat. Myös Javier, jonka kanssa myös juttelemme viikonlopun aikana jostain mistä en enää muista mitään.

Ja tänään juotuamme Harrin kanssa aamukahvit (hyvän aamuhetken x2 jälkeen) ja sovittuamme tapaavamme alkuviikosta, lähden hiostavaan ilmaan kävelemään omassa ylhäisessä seurassani ilman mitään kiireitä minnekään. Käyn muutamassa kaupassa ja ostan itselleni uudet kivat alekävelykengät. Mustat ja kevyet. Sitten menen syömään wokkiravintolaan ja tilaan annoksen josta jaksan syödä puolet. Juttelen Jonin kanssa, joka kutsuu minut luokseen katsomaan netflixiä. Mutten tunne häntä riittävän  hyvin mennäkseni sunnuntaivierailulle. Juttelen lisäksi Rickyn kanssa joka kutsuu luokseen tuhat kertaa, mutten halua mennä. Ehdotan, että voimme tavata ulkona, mutta kun hän ei reagoi niin lähden kotiin tyytyväisenä ja täytenä. Javier aloittaa keskustelun säästä ja jatkamme jutustelua koko illan. Vielä yhdeksältä kävelen lähikauppaan ostamaan vissyä ja jotain hyvää syötävää (maissinaksuja ja dippiä). Ulkona on hiostavan kuuma ilma. Olen valmis uuteen viikkoon.