Sun menetys

Onnistun joten kuten pitämään keskiviikkopäivän syömiset aisoissa, vaikka lenkin jälkeen tekisi todella paljon mieli jotain ihanaa tuplajuustohampurilaista. Mutta ei. Syön jotain kaalilaatikon jämiä vähäsen (ei sekään toki terveellisyydellään loista), ja hapankaalisalaattia. Olemme saaneet sovittua Harrin kanssa tapaamisen viikonlopulle. Se rauhoittaa mieltäni. Saimme purettua juoruja ystävättären kanssa pitkästä aikaa. Se innostaa mieltäni. Jaankin heti parhaita juoruja Javierille, joka aina innostuneena kuuntelee juttujani ja sanoo, että haluaisi osallistua kivoihin illanviettoihimme, vink vink, orgyy! Nauran hänen jutuillensa, mutta samalla hän työntää minua henkisesti kauemmas niitä puhuessaan. Työasiat pyörivät vähän vielä mielessä, mikä on todella harvinaista! Mutta tiedän jo, että parin viikon kuluttua en edes muista enää koko stressinaiheuttaja-asiaa. Illalla saan kutsun purjehtimaan Johnilta. Hän on ihan vakavissaan. Joko huomenna tai vaikka viikonloppuna. Tuo viini! Niin minä ohjaan venettä, hän sanoo. Siis kiva idea. Se olisi hauskaa. Mutta olemme tavanneet kerran baarissa ja jutelleet aina silloin tällöin. Hän ei ole ihan täysin minun "tyyliäni". Sellainen nallekarhumainen ja ehkä vähän mahakas. Mutta fiksu ja kiva ja varakas. Sanon kuitenkin, että näin lyhyillä varoitusajoilla minun on vaikea miettiä purjehtimaan lähtemistä ja asia jää ilmaan. Ihan hyvin saattaisin mennä jos olisin jossain ilman aikatauluja istuskelemassa itsekseni ja odottelemassa kohtalon kertovan mitä tapahtuu. Jos silloin tulisi kutsu veneilemään niin varmasti menisikin. Noh katsotaan tuleeko joskus sellaista tilaisuutta. Illalla katson nauhalle laittamiani Ensitreffit alttarilla -jaksoja ja kun olen mennyt pyörimään sänkyyn miettien työasioita niin otan puolikkaan unilääkkeen varmistaakseni hyvät yöunet. 

Torstaille on luvattu ihanan lämmintä päivää, joten jätän kevyenkin takin kotiin. Fiilis on kevyt ja työstressikin laimentunut. Kuuntelen kovalla musiikkia ja naputtelen työasioita. Kahvitauolla juttelen keskittyneenä työkavereille. BLIBLING. Kenen merkkiääni tämä on? Ronin. Taas ihan puskista ja yllättävän aikaisin aamulla Roni lähettää viestin koskien niitä hauskoja asusteita, joita yhdessä hankittiin ja joita olen käyttänyt siitä lähtien aktiivisesti omana huvinani. Jep, roni rakas, mäkin huomasin, että uusi malli on julkaistu. Vaihtelemme viestejä ja puhumme helsinkiläisistä ravintoloista. Sitten ronin on lähdettävä kokoukseen. Eli hän on taas täällä! Hui. Heti mieleeni juolahtaa, että johtaakohan tämä keskustelunavaus tapaamisehdotukseen. Jos johtaa niin suostun. Tänään voin. Ei ole muitakaan ehdotuksia (paitsi purjehtiminen, Rickyn pyytelyt, jonkun randomin leffakutsu..). Oloni tulee viestittelymme jälkeen hieman epävakaaksi. Laitan täysillä soimaan Stromaen, jota tapasimme kuunnella ronin kanssa paljon. Ääneen mukana laulaen. Puuh. Hengitä. Ajattele Harria. Juuri hänen tapaamistaan ajatellen olinkin selaillut uusia ravintoloita, koska on muutama paikka joita haluaisin päästä kokeilemaan. Mutta heti ajatus syömään menemisestä ronin kanssa heikentää kaiken muun! Ronin kanssa meillä on aina niin täydellistä, kun olemme yhdessä ihmisten keskellä omassa kuplassamme. Ja kaikki vaan tuntuu täydelliseltä. Voi itku, että minun pitikään mennä sitä kokemaan. Mutta. Luin eilen jonkun kliseisen mietelausekuvan (joita yleensä karsastan). Ja siinä sanottiin kutakuinkin niin, että: Minä menetin sinut. Minä menetin ihmisen, joka ei minua halunnut, eikä halunnut tarjota minulle sitä mitä tarvitsin. Menetin ihmisen joka kohteli minua huonosti. Mutta mitä sinä menetit? Sinä menetit ihmisen, joka olisi halunnut tehdä sinut onnelliseksi ja jakaa kanssasi kaiken. Sinä menetit mahdollisuuden ihmiseen, johon olisit voinut aina luottaa ja joka olisi rakastanut sinua virheinesi. Sinä menetit enemmän.  (no kaivan kuvan esiin ja teksti on hieman toisenlainen mutta pointti on sama) Jep, uskon että roni menetti enemmän. Vaikka ei toki mitään ole menetetty. Meillä on ystävyyssopimus, joka pysyy voimassa. Se ilta kun teimme sopimuksen oli ihana. Olimme kasanneet yläkertaan ikkunan eteen tyynylinnan ja katsoimme pimeää iltaa ja sadetta poltellen tupakkaa ja juoden juomia ja kuunnellen musiikkia. Taas jutellen tuntikausia siitä miten uskomaton yhteys meillä on. Siitä miten upeaa kaikki on ja voisi olla. Haaveillen tulevaisuudesta. Teimme pyhän sopimuksen ikuisesta ystävyydestä toisiamme tiukasti silmiin katsoen ja käsistä kiinni pitäen. Samalla taloon tuli sähkökatkoksia ja ulkona valot välkkyivät. Muistelimme tuota "sähköviikkoa" pitkään, koska koko viikon saimme kokea kaikenlaisia ihmeellisiä välikohtauksia, jotka tietenkin tulkitsimme maailmankaikkeuden merkeiksi siitä, että nyt ollaan jonkun tärkeän äärellä. Hih. Meillä on aina niin hauskaa. Vähän niinkuin ne mielikuvitusleikit joihin aina lapsena pääsi kunnolla uppoutumaan. Juuri sellainen maailma. 

Ah töistä kotiin kävellessä on niin lämmin! Haluaisin lenkille, mutta toisaalta vain jonnekin aurinkoon nauttimaan kylmästä juomasta. Taskussa piippailee kun se joku ikivanha randomtyyppi baarista kysyy että voitaisiinko nähdä. Ei. Sitten hän sanoo että on kauheassa hätätilanteessa ja tarvitsee apua. Ei. Sitten hän kysyy että milloin minulla olisi aikaa. Sanon ettei ole, ja minulla on ihan riittävästi treffejä kiitos vain (hän ei kiinnosta minua tippaakaan). No anna aikaa mullekin! Hän jatkaa, enkä enää vastaa mitään. BLIBLING. Roni. Olin jo ehtinyt unohtaa hänet keskittymällä iltapäivällä ajattelemaan Harria ja huomista. Hitsi. Heti sisällä sykähtää. Hän jatkaa jollain neutraalilla kommentilla keskusteluamme. Hänen ei olisi tarvinnut sanoa enää mitään. Mutta hän haluaa. En voi sille mitään mutta heti automaattisesti toivon, että hän esittäisin suoran ehdotuksen tapaamiselle. Tänään menisin, kyllä menisin. Ihan vain kaverina tietty. Joo. Mutta menisinkö ensin lenkille? Nappaan kotiinpäästyäni pari hapankorppua (lounaaksi söin raejuustoa porkkanaraasteella) joiden päälle laitan siivut juustoa ja kurkkua. Vaikka roni tekisi jonkun ehdotuksen, niin ehtisin aivan hyvin käväistä lenkillä ja silti tehdä vielä tänään mitä tahansa. Ja minunhan piti ottaa itseäni niskasta kiinni tämän bikini body -asian kanssa. Joten vaihdan kevyet lenkkivaatteet päälle ja päätän tehdä ainakin viiden kilometrin ripeän lenkin, jonka jälkeen varmaan suihkukin kelpaa erityisen hyvin. 

Unohdin painaa Julkaise-nappia eilen.