You just want attention, you don't want my heart

Miten saa taas välähdyksen sitä tuskaista ahdistusta takaisin? No kommunikoimalla Ronin kanssa. Olemme juuri Javierin ja Jackin kanssa kävelemässä kauniissa ilta-auringossa kauppaan hakemaan iltaruokajuttuja, kun takataskustani kuuluu ainoastaan Ronille määritelty merkkiääni. Samantien sydän sykähtää, koska tiedän jo katsomatta, että se on Roni. Miksi? Ilmeeni heti valahtaa ja avaan viestin heti. Roni kertoo olevansa istuskelemassa paikassa, jossa vietimme maailman parhaan uuden vuoden, ja hän muistelee ihanaa yötämme. Auts. Kolahtaa. Tiedän heti mihin tämä johtaa. Hän on taas päässyt siihen modeen, että haluaa nähdä minut. Sykli on aika selvästi tämä muutama viikko. Roni sanoo, että on kyllästynyt ihmisiin ja kaipaa minun seuraani. Vastaan, että uusi vuosi oli kyllä maailman paras. Ja, että olen itsekin nähnyt paljon vaivaa onnistuakseni pitämään itseni kiireisenä ja eläen päivä kerrallaan. Javier näkee naamastani, että minua tuskastuttaa ja kysyy onko jotain sattunut. Kerron Ronista ja siitä, miten hän teki minut hulluksi ja ajoi lääkäriin. Kerron, että olemme sopineet olevamme ystäviä. Ja totean hänen aiheuttavan minusta ahdistusta. Javier kuuntelee kiinnostuneena ja sanoo, että on pahoillaan jos itse on aiheuttanut minulle pahaa mieltä samoin kuin Roni. Mutta saan todeta, ettei kyse ole samanlaisista asioista. Ehkä koska jostain syystä olen kokenut jotain ylimaallista tunnetta Ronia kohtaan? Sitä en ääneen mainitse. BLING. Roni pyytää minut luokseen. Sanoo, että haluaisi jutella. Mutta että säännöt eivät ole muuttuneet minnekään. Edelleenkään läheisyyttä ei ole tarjolla. Olemme juuri päässe ostostemme kanssa takaisin Javierin luokse, ja olen tosi iloinen, että Roni toteaa yhä olevansa samassa tilassa sekoiluidensa kanssa, joten saan kieltäydyttyä kivuttomasti. Jos hän olisi kutsunut minut luokseen kaivaten ja mainitsematta läheisyyskieltoa, niin olisin heti halunnut mennä. Olisin ehkä jopa mennyt. Mutta nyt ei tarvitse. Sydäntä raastaa. Ahdistaa. Koska samaan aikaan tiedän, että Roni kaipaa minua oikeasti. Kieltäytymiseni jälkeen Roni sanoo ymmärtävänsä näkemykseni ja pyytää anteeksi jos on tehnyt minut sairaaksi (kuten hänelle sanon). Hetken kuluttua Roni lisää, että minun kannattaisi ymmärtää, että muut miehet haluavat minusta aina jotain muuta, mutta hän haluaa vain juttuseuraa. Hah! Vastaan, että minäpä haluan myös muuta kuin juttuseuraa. Ja saan vastaukseksi hymynaaman. Sellaisen pahaa mieltä peittelevän. Roni, tiedän, että olet yksin siellä. Minäkin ikävöin sinua, enkä koe että kukaan muu voisi meitä ymmärtää. Mutta tämä ei nyt käy. Jomman kumman on ensin parannuttava. Silti en voi olla miettimättä sitä, että olisin saanut joka tapauksessa halata häntä. Saisin nukkua vieressä ja kainalossa. Ehkä hän taas alkaisi jossitella suhteemme kanssa. Pussailisimme kännissä ja kenties enemmänkin. Mutta aamulla kaikki olisi taas kadonnut, enkä kestäisi sitä.

Vietämme siis Javierin kanssa perinteisen sunnuntain. Hän on tosi vitsailevalla tuulella ja ajoittain jo ärsyttää jatkuvat viittauksest ystävättäriini ja televisiossa vilahteleviin naisiin. Mutta hän on aikaisemmin selitellyt sen vain olevan peittelevää huumoria, jota minun ei tulisi ottaa vakavasti. Joten en ota. Ja sitä paitsi nyt pelissä ei ole suuria tunteita, joten ärsytyksenikin on vain pinnallista. Jossain vaiheessa Javier alkaa taas paasata kauneusleikkauksista ja meikkaamisesta. Hänen mielestään naisten ei pitäisi meikata, koska se antaa väärän kuvan ulkonäöstä. Javierin mielestä minäkin meikkaan liikaa. Hän kuvailee yksityiskohtaisesti sitä miltä usean naisen silikonitissit ovat tuntuneet ja mikltä ne ovat näyttäneet. Kertoo, että tapaili jotain naista, jolla oli huulitäytteet ja suudellessa hänen huulensa olivat aina tönköt ja kylmät. Sitten hän kysyy että olenko ottanut täytettä huuliin. Haha, nauran hänen jutuilleen ja käsken vaihtamaan puheenaihetta. En ole, en. Pääosin hän on tosi sovitteleva ja seurastani selvästi nauttiva. Kertoo avoimesti sijoitusasioistaan ja pyytää mielipiteitäni. Nyt hän kertoo arvostavansa näkemyksiäni suuresti. Hän tiskaa aamiaisen jäljiltä, vaikka tarjoudun tiskaamaan ja antaa minun päättää mitä söisimme illalliseksi. Haluan tehdä jonkun hyvän salaatin ja Javier saisi kokata pastaruoan. Muutoin olisin nauttinut kaikesta hieman enemmän, mutta Ronin yhteydenotot saavat minut ahdistumaan lievästi koko illaksi. Mutta tilanteessa auttaa se, että voin puhua asiasta avoimesti Javierille. Teen salaatin ja se on hyvää. Salaatin päälle puristetaan sitruunaa. Ripaukset suolaa ja pippuria ja päälle balsamicoa. Olen sitä mieltä, että salaatti oli parempaa kuin pasta. Minun tekee ihan kauheasti mieli punaviinilasillista. Siis todella. Lojumme sohvalla televisiota katsellen koko illan, kunnes menemme nukkumaan. Ennen kuin nukahdamme Javier sanoo, että voisinko olla sitten työntämättä häntä pois sängystä yön aikana. Hän sanoo sen nauraen, ja lupaan pysytellä kauempana. Eli en halaa sinua tänä yönä. Ja haluankin kääntyä kasvot hänestä pois päin ja olla olematta aktiivinen halaaja. Hiton Roni. 

Aamulla Javier tulee halaamaan ja suukottamaan selkääni kahdesti (ja sanoessaan kiitos kaikesta) ennen kuin vielä avaa makuuhuoneen oven ja huikkaa vielä heippa lähtiessään ajoissa töihin. Olen nukkunut sikeästi ja makoisasti työntämättä häntä sängystä. Jatkan vielä unia oman herätyskellon soittoon asti. Ulkona sataa ja kastun ulkoiluttaessani Jackia. Hänkään ei pidä sateesta. Vien hänet sisälle ja Jack menee heti suljetun makuuhuoneen oven ääreen ja heiluttaa häntää toiveikkaana ja tökkii ovea nenällään. Hah. En päästä sua sinne! Joskus olin jättänyt makuuhuoneen oven auki ja Jack oli myllännyt onnellisena sängyssä koko päivän. Javier on lähettänyt minulle viestin koskien sadetta. Vastaan iloisesti ja tunteettomasti. Päässäni pyörii Ronin kanssa viestittely. Mietin miten olisin mennyt hänen luokseen. Hän olisi maksanut taksin. Olisimme katsoneet heti alkuun toisiamme sillä katseella joka kysyy, että miten olemme voineet olla toisistamme erossa. Mutta yritän nyt kaikkeni, jotta saan pidettyä järjellä tunteeni kurissa. En voi heittäytyä taas ahdistukseen ja siihen samaan piirileikkiin, etenkin kun Roni siitä minua etukäteen varoittaa. Sanoo, että samat vanhat ahdistussäännöt ovat voimassa. Käyttää sanaa ahdistussäännöt. Ahdistavaa. Olen ylpeä siitä miten rehellinen olen hänelle ollut. Ja olen iloinen siitä, että voimme olla avoimissa keskusteluväleissä. Olen tyytyväinen siihen, että olen pitänyt häneen kaverillisesti yhteyttä vaikka hän on ollut lapsellinen. Minun on lakattava ajattelemasta häntä nyt, mutten voi sille mitään, että huomaan jossain välissä selailevani kuvia ja miettiväni että voisin lähettää hänelle jonkun hauskan. Mutta parempi olla lähettämättä. Ei vielä. Töihin päästyäni olen märkä ja vähän kylmissäni. Joudun tehdä pitkän päivän ja huomenna on aikainen aamukokous. Joten ehdotan suoraan Harrille, että tapaisimme mieluiten toisena alkuviikon päivänä. Harri vastaa heti että tietenkin sopii ja toivottaa minulle hyvää maanantaita. Hyvä. Saan lykättyä häntä hetkeksi eteenpäin. Tänään olisi oikeastikin tullut liian kiire ja nyt ei innostus riitä. Sää mättää. Ahdistus on lievänä läsnä. Haluan käydä sateessa lenkillä ja kunnolla suihkussa ja rentoutua kotona pitkästä aikaa. Haluan nähdä Ronin. Mutta haluan olla haluamatta. BLING. Javier viestii lounasaikaan ja kysyy tarkemmin miten aamu sujui. Sitten hän kysyy, onko minulla mielessäni jotain mitä haluaisin hänelle kertoa. Hmm? Ei ole, kaikki on fine. Mitä hän oikein odottaa? Sitten hän toteaa, että kiitos todella paljon sunnuntaista. Kiitän takaisin. Ja leikilläni kehun yöllisen pizzavalintani olleen viikonlopun kohokohta.

Ahdistuksesta huolimatta maanantai on ihan okei. Työpäivä kuluu vauhdikkaasti siitä huolimatta että mietin tätä karuselliani taas. Viikonlopun aikana Ricky viestitteli aktiivisesti ja kertoi ikävöivänsä minua. Myös Nino oli koittanut tavoitella lauantaiyönä. Hän oli ulkona klubilla, missä minäkin useimmiten olen. Pitkästä aikaa minuun otti yhteyttä myös Daniel, se söpö partamies, jonka kanssa vietin yhden ihana viikonlopun viime kesänä. Hän on tulossa taas Suomeen tänä kesänä ja sovimme menevämme piknikille. Ja se uusi baarituttavuus Joni olisi myös kaivannut törmäämistä, mutta olen ollut jossain aivan muualla silloin. Tekemistä ja seuraa siis kyllä varmaan on riittämiin. Mutta en saa riittävää fiilistä kenestäkään muusta kuin Ronista edelleenkään. Nyt sen taas sai huomata, kun hän sai ahdistuksenkin heti puhkeamaan vain tiedottamalla, että haluaisi tavata. Että olemme vieläkin se tiimi, joka toimii, kun muu maailma kyllästyttää. Huokaus. Että se ei ole pelkästään se lääkitys joka aiheuttaa tunteettomuutta, vaan olen mennyt jotenkin epäkuntoon sisältäpäin. Sulakkeet paloivat Ronin kanssa ja muualle ei riitä vielä virtaa. Nyt on käynnissä varmaan joku varageneraattori, kunnes saan sulakkeen uusittua. Kastun taas kotiin kävellessäni ja olo on ärsyyntynyt. Huomaan, että pinna on vähän kireällä. Joku typerä ja pieni vastoinkäyminen saa minut ylireagoimaan ja olemaan vielä enemmän ahdistunut. Roni on somessa aktiivisena. Nyt se taas pistää silmääni, kun muutoin on kulunut useita päiviä etten juurikaan ole kiinnittänyt häneen huomiota. Jossittelut heti ovat nostaneet päätään. Mutta yritän keskittyä nyt tähän päivään, jolloin ei tarvitse tehdä paljoakaan muuta kuin mennä vaikkapa saunaan ja pestä ehkäpä jopa pyykkiä. Ja korjailla kännykällä tehtyjä postauksia, joissa kaikki on ihan sekaisin.