Sometimes it's not fireworks

Lauantaina olin päänsärkyinen (buranasta huolimatta) ja väsynyt (päiväunista huolimatta), mutta sain itseni oikeaan moodiin tavatakseni Harrin sovitun mukaisesti. Sen sijaan uusi edellisillan baarituttavuus Joni sai nyt jäädä odottelemaan, vaikka jaksoikin ehdottaa törmäämistä pariin otteeseen. Laittaudun kauniisti ja uusi kaunis kevyt neule, sekä uudet kesäiset tennarit saavat päälle sellaisen energisen fiiliksen. Aina kun on jotain uutta puettavaa, niin kokee olonsa tavallista paremmaksi ainakin hetkisen. Sääkin on erinomainen. Aurinko paistaa lämpimänä, eikä tuule juurikaan. Minulla on juuri sopivasti päällä, eikä kevyttoppiskaan ole liikaa jos sitä pitää auki. Vaihtelemme Harrin kanssa viestejä ja jonkin väärinymmärryksen vuoksi olen etuajassa. Siispä valitsen ensimmäisen eteentulevan aurinkoisen terassin ja tilaan itsellesi lasillisen valkoviiniä, ja ilmoitan Harrille olinpaikastani, johon hän lupaa saapua hetkisen kuluttua. Kuuntelen lempimusiikkiani kovalla korvalapuista ja selailen lehteä. Nautin niin paljon olostani, että toivon Harrilla kestävän vielä hetkisen. Terassi on täynnä ja kaikki vaikuttavat olevan hyvällä tuulella ja nauttivat yllättävän kesäisestä säästä. Takin saa riisua tuolille. Yhtäkkiä Harri on edessäni, en ole kuullut hänen tervehdystään, koska keskityn musiikkiin ja lehden lukemiseen. Hän on oma iloinen itsensä ja istuutuu innokkaana vierereni. Halaamme pikaisesti. Riisun kuulokkeet ja totean, että minun oli jo pakko tilata lasillinen itselleni. Harri hakee itselleen juoman ja nautimme viimeisestä lämmön säteistä, ennen kuin aurinko painuu korkean rakennuksen taakse. Takki täytyy heti pukea takaisin päälle. Puhumme arkisista jutuista. Juttumme ei ole ihan niin luonnollista ja sujuvaa, kuin useimpien muiden kanssa. Sanon kyllä mitä vain mieleeni tulee, mutta koska toinen on hieman passiivisempi ja selvästi harkitsee sanojaan, tekee se myös ajoittain minun sosiaalisuudestani takkuilevaa. En kuitenkaan säikähdä pieniä hiljaisia hetkiä. Mietimme mitä haluaisimme tehdä tänään ja päädymme pistäytymään kivassa drinkkibaarissa. Haluaisin pelata jotain lautapeliä, mutta valitettavasti sellaisia ei tässä paikassa ole. Maistelemme toistemme juomia ja viihdymme toistemme seurassa, vaikka salamat eivät säihkykään ymäpärillämme. 

Jostain syystä minusta tuntuu että tahtomattani esitän hieman itseäni parempaa ihmistä. Puhumme niin tavallisista asioista, että en tiedä onko tämä sitä ominta itseäni? Mutta kai se on luonnollista mukautua erilaisiin ympäristöihin ja ihmisiin. Erilaiset tilanteet ja ihmiset saavat esiin toisesta erilaisia puolia, vaikkeivät ne olisi vääriä.  Juotuamme yhdet (hyvin tyyriit) juomat jatkamme matkaa kävellen kohti Harrin kotia. Minulla on yhä lievää päänsärkyä ja ajatus parista loistavasta jaksosta innostaa nyt enemmän kuin elokuviin meno. Matkanvarrella pysähdymme vielä yhdelle kutsuvan näköiselle terassille veden ääressä. Paikalla on joku tunnettu muotibloggarikin nätiksi pynttäytyneen seurueensa kanssa. Juomme yhdet juomat kunnes jatkamme Harrin luokse. Ilta on kiva ja perinteinen. Samaan tapaan kuin edelliselläkin kerralla. Valvomme lähes kahteen, jolloin menemme nukkumaan ja päätämme nukkua ainakin puoleen päivään, muttei pidempään! Mitä suurempi on humala-aste, sitä vaivattomampaa on aina kommunikaatiokin. Olemme illan mittaan puhuneet muun muassa uudesta laukusta, jonka haluaisin hankkia. Ystäväni avioerosta. Ja Antti Tuiskusta. Aamulla heräämme riittävän ajoissa. Harri silittelee minua innokkaana ja haluaa toistaa eilisyön ennen sängystä nousemista. Joo ihan sama. Nautin siitä, että joku on minusta niin innoissaan. Mutta heti kun on minun vuoroni olla aktiivinen häntä kohtaan, niin en voi olla miettimättä, että haluanko ihan oikeasti häntä fyysisesti. Jokin epämääräinen tunne-esto on nyt päällä, enkä ole hommassa ihan täysillä mukana. Tilannetta ei ehkä helpota se, että hänellä on hieman kummallinen pyyntö, jossa hän haluaa tiettyä (melko epäseksuaalista) ruumiinosaansa kosketeltavan. Mutta haluan ottaa kaiken irti ja olla antautumatta typerille fiiliksilleni. Kun olemme valmiita petaan sängyn ja Harri kysyy haluaisinko aamiaista. Kahvi riittää, kiitos! Haluan mennä nauttimaan kahvin aunrongonpasiteeseen ja se sopii Harrillekin. Tietysti, koska hän on niin mukava. Kannamme kahvit ja kylmät juomat ulos, jossa istumme seuraavat kolme tuntia kuunnellen musiikkia matkakaiuttimestani. Välillä juttelemme jostain, välillä olemme ihan hiljaa ja näprään puhelintani. Harri riisuu paidan, koska on niin kuuma. Minä en ole edes pukeutunut muuhun kuin alushousuihin ja aluspaitaan. Mietin hetken aikaa, että kehtaanko pyytää Harria ottamaan minusta kuvan vasten kaunista maisemaa, mutta hei. Miksen. Harri tietenkin suostuu ja ottaa minusta kuvia poseeratessani hölmönä hänen edessään. Mutta yksi kuvista on hyväksyttävä ja pienen kaunistuksen jälkeen lisään sen iigeeseen. Olen käyttänyt kyseistä sosiaalista mediaa todella vähän, mutta nyt olen aktivoitunut taas viime päivien aikana. BLING. Joni kysyy, että voisimmeko tavata tänään. Tule mun luokse kylään! Hän ehdottaa. Mutta vastaan, että tänään on niin kaunis päivä, etten aio tulla kenenkään luokse sisälle istumaan. Sitä paitsi vaikuttaa siltä, että hänellä on jotain tiettyä aktiviteettia mielessään. Harri ehdottaa iltapäivällä, että menisimme yhdessä syömään. Hän tietää kivan aurinkoisen terassin. Onpa mukava idea. Olin ajatellut lähteväni itsekseni nauttimaan kauniista säästä ja mahdollisesti kutsua Jonin ulos. Mutta myöhäinen lounas Harrin kanssa tuntuu kivalta idealta ja jotenkin vahvistaa tapailumme astetta. Käymme suihkussa (erikseen) ja vitsailemme hetken siitä, että käyttäisinkö pyyhettä vai menisikö kuivattamaan itseni ulos aurinkoon. Valmistaudumme ja kävelemme rauhallisesti rupatellen ihanaan ruokapaikkaan, jossa en jostain syystä ole aikaisemmin käynyt. Tilaamme ja maksamme erikseen, kuten aina. Aurinko paistaa ihanasti ja nautin salaatista ja viinistä. Harri juo olutta. Ihanaa, ettei tarvitse ainakaan alkoholin käyttöä rajoittaa hänen seurassaan. Välillä olemme pitkäänkin hiljaa, enkä edes huomaa sitä, ennen kuin havahdun keksimään jotain sanottavaa. Tämä on vähän outoa, koska yleensä ei ole mitään ongelmia olla äänessä, mutta ihan sama. Huomaan, että Harri näyttää tosi kivalta ja jotenkin ilahdun, että olen hänen seurassaan.Hän on fiksu ja mukava ja kivannäköinen. Puhumme lokeista ja kesäravintoloista. Hän sanoo, että voisimme joku kerta mennä tuohon hienompaan paikkaan. Joo, ehkä voitaisiinkin, kiva! Kun olemme valmiit ja lasit ovat tyhjät kävelemme samaa matkaa, kunnes tiemme eroavat. Halaamme ja Harri sanoo, että olipa kiva nähdä taas. Pussaamme pikaisesti ja lähden kevyellä ja hyvällä mielellä kohti keskustaa. 

Olen saanut viestin Rickyltä. Vastaan ja kerron olevani matkalla ostamaan uudet korvakuulokkeet. Rikoin edelliset hankkimani parissa päivässä ja haluan edelleen hieman parempilaatuiset ja sellaiset joista ääni ei karkaa ulos. Ricky haluaa tavata. No miksei, ihan sama. Jonikaan ei jaksa lähteä ulos, joten parempi ehkä tavata pitkästä aikaa Rickyä, koska en nyt oikeastikaan aio mennä kenenkään uuden luokse kotikäynnille. Käyn ostamassa kuulokkeet, joissa on iso kuminen osa, joka pitäisi tunkea korvan sisälle. Se ei sovi minulle lainkaan. En saa asetettua kuuloketta ilman, että se joko tuntuu inhottavalta tai putoaa pois kokonaan. Lisäksi kuulokkeet korvissa ei voi puhua, koska oma ääni kaikuu ja kävellessä kaikki liikkeet kohisevat kuulokkeiden kautta musiikin ohitse. Ennen kuin Ricky saapuu puistoon googlettelen käyttöohjeita kuulokkeille ja saan vastaukseksi vain sen, että ne eivät sovi kaikille. Ystävätkin sanovat, että heillä kyseiset kuulokkeet toimivat hyvin. Jahah, taas yksi hukkaanheitetty ostos. Ricky saapuu puistoon ja näyttää tosi jännittyneeltä. Hän on toivonut tapaamistani kuukausitolkulla vannoen joko rakkautta tai ystävyyttä. Nämä eivät ole treffit, vaan kahden kaveruksen tapaaminen. Ihan kuin hän jopa säpsähtelisi jännityksestä tai innostuksesta. Hänen seurassaan olen täysin rento ja voin stressaamatta puhua mitä tahansa. Päätämme hakea kaupasta pari kylmää juomaa ja mennä johonkin puistoon nauttimaan ne musiikkia kuunnellen. Ricky on joskus kysynyt, että häpeänkö kulkea hänen kanssaan julkisilla paikoilla, koska hän ei ole vaaleaihoinen. En häpeä. En tietenkään. Hän on pitkä ja kivannäköinen ja tyyliltään siisti. Miksen voisi olla ystävä kenen tahansa kanssa. Hän on lisäksi ystävällinen ja hyväkäytöksinen. Matalasti koulutettu, mutta ajattelevainen. Menemme vanhaan kirkkopuistoon. Laitan radion päälle. Istumme auringossa. Ricky kertoo perheasioistaa ja kyselee minulta kaikenlaista. Kerron avoimesti muun muassa deittielämästäni. Päivittelemme yhdessä niitä ihmisiä, jotka eivät pääse vuosikausiin ylitse vanhoista suhteistaan ja siksi eivät anna sijaa millekään uudelle. Näitähän on riittänyt. Hetken kuluttua Rickyn ystävä saapuu paikalla eväiden kanssa ja istuu seuraamme. Kättelemme ja tulemme kaikki heti luontaisesti toimeen keskenämme nauraen ahneille linnuille. Tunnen oloni rennoksi ja mukavaksi. Kello käy kohti iltaa ja lähdemme samaa matkaa kohti omia päämääriämme. Halaamme heipaksi ja heti poistuttuani omaan kulkuneuvooni saan Rickyltä viestin, että eikä hänellä oikeasti ole mitään mahdollisuuksia deittailla minua. Vastaan ettei nyt mietitä sellaisia, mutta päivä oli mukava! Ja niinhän se olikin. Kotiin päästyäni lähetän Javierille kuulumisviestin ja vaihtelemme viestejä pitkin loppuiltaa kyselemättä liikaa mitään yksityiskohtia toisiltamme. Lisäksi repäisen ja lähetän Ronille viesti, jossa totean, että voisin viimeinkin ottaa takaisin tavarani. Ja jossemme onnistu tapaamaan, niin voisimme keksiä jonkin muun keinon. Ja lopuksi sanon sydämen kera, että toivon hänen voivan hyvin. Tarkoitan tätä kaikkea. Haluan sen viestin lähettää tämän pitkän radiohiljaisuuden jälkeen. Eikä se herätä minussa juurikaan mitään tunteita. Kuten ei sekään, ettei hän vastaa mitään.