Elämänpelin oharit

Tein odotettua pidemmän lenkin heti töiden jälkeen. Sää on mahtava ja aurinko jopa liian kuumottava. Lenkin viimeisellä kilometrillä törmään ystävään ja tuttavaan, jotka aikovat istua iltaa läheisessä puistoss säästä nauttien. Jes hyvä idea! Sovin heti liittyväni heidän seuraansa kunhan olen ensin käväissyt kodin kautta. Siinä oikein hyvä tapa aloittaa tämä ilta. Kirmaan kotiin ja viilentävään suihkuun. Laitan ylleni kevyet vaatteet ja pikaisen meikin, koska pidän kuitenkin aurnkolaseja päässäni ulkonaollessa. ja jos lähden muualle niin ehdin kyllä meikata matkalla keskustaan. Olen testannut sen useita kertoja. Ilta sujuu mukavasti. Istumme puistossa ja mukaan tulee yhä enemmän ja enemmän porukkaa. Juon kylmiä siidereitä ja juttelemme leppoisia mitättömiä asioita musiikin soidessa kaiuttimestani. Ystävätär jo bongaa seurueesta jonkun partamiehen, jota päätyy pussailemaan. Minä tyydyn kesksuteluun. Paikalla on kaikenlaisia puolituttuja, joista kukaan ei kiinnosta minua millään tasolla. BLING. Yhtäkkiä puhelimeen tulee tekstiviesti! Mutta se ei ole Dim tai kasinomainos, vaan joku täysin tuntematon numero, joka kysyy olenko festareilla, joilla tapasimme vuosi sitten. Haha! Hauskaa. Muistan hämärästi jonkun miehen kenen kanssa vaihdoimme numeroita ja ehkä pusujakin. Vastaan, että valitettavasti en ole osallistumassa tänä vuonna hauskanpitoon siellä suunnalla. Hän käskee minun heti saapua paikalle vaikka taksilla, johon vastaan naurulla. Mukavaa. Ja eikä aikaakaan, kun aavistukseni mukaisesti roni ottaa yhteyttä. Vihjaa, että on matkalla keskustaan drinkille. Tulisinko mukaan. Hahaa! Arvasin! Vastaan, että okein, on aika tavata. Nähdään pian. Heitä heipat kivalle normaalille ja keskinkertaiselle seurueelleni ja lähden rientämään iloisena kohti keskustaan suuntavaa bussia. BLIBLING. Juuri kun bussi on kaartamassa pysäkille roni ilmoittaa, että olikin unohtanut sopimansa työtapaamisen, eikä ehdikään jäädä minnekään. Oikeasti? Tähän aikaan illasta? En tiedä iskikö häneen vain paniikki vai tuliko joku tindertarjous jota ei voi ohittaa. Mutta sanon okei. Ja lisään, että haista vittu. 

Palaan takaisin seuruneeni luokse ja saan sympatiaa valittamalla ohareitani. Puran seurueen kundeille suhdettani roniin ja sitä miten typerä hän on (taas tänään). Oikeasti fiilikseni on ihan hyvä, vaikka olenkin pettynyt ettemme tavanneet. Samalla olen kai hieman helpottunut, koska ikinä ei voi tietää mihin tapaamisemme olisi taas johtanut. Olisiko se voinut riskeerata sovitut treffit Harrin kanssa? Kyllä olisi. Ehkä. Ei parempi näin. Tapaamme kyllä kun aika on oikea. Istun puistossa tuttavuuksien kera, eikä edes tule kylmä vaikka aurinko jo katoaa rakennusten taaksen. Kaikki siiderit on juotu ja joku seurueen mies käy vähän turhan läheiseksi, joten heitän iloisena heipat ja lähden pizzerian kautta kotiin. Jep, pizzerian. Tilaan maailman parhaan pizzan (neljää eri juustoa, smetanaa ja jalopenoa sekä pepperonia), josta syön pari palaa ennen kuin simahdan nukkumaan heti puolen yön jälkeen. Aamulla nousen ja otan varmuuden vuoksi särkylääkkeen. Olo on hyvä koska edessä on treffit Harrin kanssa. Ulkona ei sada, joten menen pienelle neljän kilometri reippaalle kävelylle ja venyttelyhetkelle. BLING. Harri. Sovimme, että ilmoitan kun olen keskustassa, jotta voimme tavata jossain ulkona. Kivaa! En hetkeäkään epäillyt etteikö tapaamisemme onnistuisin. Lisäksi minulle on tullut viestejä joltain eiliseltä tyypiltä, joka istui seurueessamme. Olen kuulemma ihana. Kiva, kiitti. Hyväksyn tuon harmittoman olennon kaveripyynnön. Sitten istahdan hetkeksi alas ja huomaan, etten ole julkaissut eilistä lyhyttä tekstiäni. Ja BLIBLING. Roni lähettää kuvakaappauksen omalta näytöltään ja sanoo, että aikoo tehdä viestistäni taulun seinälleen. Sitten hän pyytää anteeksi. Pahoittelee pariin kertaan. Ja sanoo, että häntä pelottaa, eikä hän vitsaile. Ei haittaa roni, mutta vastaan, että tämä ei mikään vitsi olekaan. Nyt suihkuun ja kohti uutta kivaa iltaa ja viikonloppua. Ehkä roni ehdottaa tapaamista, mutta jos kaikki sujuu hyvin Harrin kanssa, niin eipä onnistu. Kenties sanoisin hänelle, että okei, nähdään tunnin päästä vakkaripaikassamme. Ja sitten varttia myöhemmin laittaisin viestin, että hups olinkin unohtanut etten ehdi. Hahaa! Jos olisin sen verran lapsellinen niin tekisin niin. Ehkä tekisinkin.