Mr. Nice Guy

Tiistain työpäivän jälkeen olo on edelleen viluinen ja puolikuntoinen. Meinaan nukahtaa istuessani hetken aloillani, mutta ei auta. Yritän lieventää kylmyyttä menemällä saunaan jossa nökötän tuijotellessa seinää ja kuunnellessa kun puhelin piippailee ikkunanlaudalla kylpyhuoneessa Ryanin ja Ossin ja Jonin kuulumisista. En sheivaa sääriä tai näe ylimääräistä vaivaa peruspesua enempää. Onneksi lämpö säilyy saunasta poistuttaessakin ja voin koomailla hetken nojatuolissani siemaillen viiniä (ja panadolin) ennen kuin täytyy valmistautua lähtöön. Vastailen Ryanille, joka kertoo jostain menestyksestä harrastuksessaan. Hassuttelen kännisen ja sekavan Ossin kanssa. Sekä kyselen Jonin juhannussuunnitelmia hänen kysyessään kuulumisiani. Joni lähtee maalle. Kuten niin moni muukin. Puen ylleni mustien farkkujen lisäksi vaalean neuleen ja kääriydyn kaulahuiviin ennen kuin lähden sateettomaan mutta tuuliseen ulkoilmaan. Olen hieman etuajassa tarkoituksella, koska haluan kulkea rauhallisesti ja pysähtyä vaikka lasilliselle matkanvarrella. Tänään on hyvä hiuspäivä! Hiukest ovat laineikkaat ja pehmeät. Harrilla on jokin työtapaaminen juuri ennen kuin meidän on tarkoitus nähdä, joten hieman ennen sovittua aikaa kävelen oluthuoneelle jossa tilaan siiderin. Sitten varmistan Harrilta, että ehtiikö hän kotiin. Sovimme, että kävelemme yhtä matkaa, koska hän on ihan lähistöllä (hän sanoo jonkun kadun nimen, jota en edes tunnista, mutta Luojan kiitos gps:stä). Kiva! Olo on jo vähän parempi, eikä nenäkään vuoda. Aurinkokin päistaa, vaikka edelleen tuulee kovaa. Näen Harrin odottelemassa kadunkulmassa katsomassa puhelintaan. Hän on kiva. Halaamme heti ja alamme kertoa työjutuista ja valitamme tuulesta samalla kun kävelemme hänen luokseen. Harri kysyy olenko jo keksinyt tekemistä juhannukselle ja sanon edelleenkin vain eteneväni flown mukaan. Ja hän sanoo, että tietenkin voit tulla mukaan hänen reissulleen, jossa olisi paikalla myös sukulaisia. Oho! Nauran ja sanon etten tosiaankaan uskalla. Ja mietin, että tarkoittaako tämä sitä, että hän on minusta vakavissaan kiinnostunut. Apua.

Harrilla on päällä hauska t-paita, sellainen vähän erikoisen värinen. Edellisessä parisuhteessani kiinnitin jonkin verran huomiota toisen pukeutumiseen ja sain myös siihen vaikuttaa (onks tää hyvä, vai tää). Nykyään en jaksa hirveästi välittää toisen tyylitajusta, mutta huomaan kyllä, että erityisen tyylikäs tai kiva pukeutuminen kiinnittää huomioni ja saa mieleni iloiseksi. Jos jollain on päällään mielestäni typerännäköiset epäistuvat farkut tai huonot kengät niin se saattaa jopa hetkisen häiritä. Tyylikkäimpiä miehiä ovat ehdottomasti Ryan ja Nino arvokkailla ja miehisellä tavalla tyylikkäillä hillityillä asuillaan ja nahkakengillään, lähes ylös asti napitetuilla kalliilla kauluspaidoillaan. Sen sijaan Javier, Dim ja Ricky pukeutuvat rennon kivasti, mutta keskinkertaisesti. Ronin tyylistä en ensialkuun edes pitänyt, koska hän oli niin erilainen kuin kukaan muu äskettäin tapailemani mies teinimäisine huppereineen ja lippiksineen. Mutta nyt tietenkin tykkään siitä tyylistä eniten. Se saa olon vallattomaksi ja nuoreksi. Ja se sopii myös omaan nuorekkaaseen ja simppeliin tyyliini. Ennemmin tennarit ja farkut kuin korkkarit ja suorat housut, vaikka silkkisistä napitetuista paidoista pidänkin. Harri tarjoaa heti juotavaa. Saan valita viinin hänen hyllystään hänen kivassa kauniissa kodissaan. Jonka hän omistaa hyvältä alueelta hyvästä talosta. En voi sille mitään, mutta se on ehdottomasti plussa. Meillä on kivaa. Puhumme pari tuntia (kysyn mitä hän on syönyt lounaaksi, kyselen yksityiskohtia tulevasta juhannuksesta. Ronin kanssa olisimme puhuneet elämäntarkoituksesta ja avaruudesta, mutta tämäkin on ihan jees)  ja siirrymme ulos nauttimaan loput viinipullosta, kun tuuli on laimentunut. Sitten kasaamme katseluareenan ja laitamme sarjan pyörimään. Ignoraan Rickyn soittoyrityksen. Pussailemme Harrin kanssa vähän väliä ja silittelemme toisiamme sarjaa katsellessa. En muista jaksosta yhtään mitään. Se ei johdu siitä, että olemme vain kuherrelleet, vaan myös siitä, että olin juonut aika paljon ja varmaan väsynyt orastavasta heikkokuntoisuudesta. Päätämme laittaa kellon vähän myöhäisemmäksi soimaan ja hyppäämme sänkyyn. Hipelöimme toisiamme sängyssä ja Harri sanoo, että jos jatkat niin hän ei kestä kauaa. Kysyy, että haluanko enemmän vai jatketaanko vain kakkospesällä (? tämä on oma termini). Sanon, että hän saa päättää. Olen väsynyt ja riittävän tyytyväinen ihan kuinka tahansa. Harri haluaa enemmän, hän toteaa sen niin käytännöllisesti: "No haluan kyllä sitten sisään", ja se on minusta suloista. Meillä on kivaa (yllättävän pitkään ja mietin jo että onko hänkin humalassa ja onnistuuko tämä ollenkaan)  ja Harri kuiskaa korvaani ihana tyttö, ja lopetamme sylikkäin tyytyväisinä. Kivaa, haluankin olla TYTTÖ. Kukaan ei ole tainnut sanoa niin minulle pitkään aikaan. Roni käyttää typerämpiä termejä kuten Muija ja Nussia. Javier taas sanoo Bitch (pilke silmäkulmassaan). Ehkä Dim on sanonut minua tytöksi. Joo, se sopisi hänelle. Hän on kiva. Nukahdan hetkessä sikiuneen. Heräämme keskellä yötä rappukäytävästä kuuluviin ääniin ja pyörimme hetken sängyssä unta etsien. Kurkkuani kuivaa ja minua meinaa yskittää, mutten halua nousta juomaan ja häiritä Harria. Nukahdan ja näen unta, että olemme Harrin kanssa siinä sängyssä ja rakastelemme, sitten hän nousee päältäni ja sanoo, että olinkin ollut puutteessa. Hah. Sitten kello soi ja Harri torkuttaa oikean määrän, sitten sytyttää valon, sitten avaa verhot... ja ulkona paistaa aurinko. Harri tarjoaa kahvia (haluaisitko kupillisen kahvia, lievällä ylänuottilopulla), mutta en jää viivyttelemään vaan valmistaudun nopeasti töihinlähtöä varten. Ennen kuin avaan oven halaamme pitkään. Pussaamme kolme kertaa lyhyesti. Pidän hänestä, mutta jotenkaan en edelleenkään tiedä, että olenko ihan oma itseni hänen seurassaan. Millainen oikein olen. Harri sanoo, että viestitellään sitten viikonlopun aikana. Ja nähdään. Joo toivon niin, oikeasti.

Vähän pelottaa. Hän oikeasti kutsui minut mukaansa usean päivän juhannuksenviettoon. Tietenkin varmaan vain kohteliaisuudesta, mutta mitä jos olisin sanonut, että joo ihanaa! Oikeasti kaipaan sellaista. Että lähdetään jonkun parina sukulaisten ja ystävien luokse. On ikävä sitä, mutta sen aika ei ole ihan vielä. Sitä paitsi, vaikka nyt sain jonkinlaisen vahvistuksen sille, että Harri saattaa oikeasti pitää minusta (eikö niin?), niin koen itse johtaneeni häntä harhaan. En ole kertonut hirveästi huonoista puolistani tai tuonut ilmi menneisyyteni tai nykytilani haasteita. Haluan käydä sen keskustelun jos tulee eteen hetki verbaalisesti puhua tapailumme laadusta. Sitten aion sanoa, että haluan sanottaa minulle tärkeät asiat, jotka haluan toisen tietoisesti hyväksyvän, jotta voin rentoutua. Tein niin Ronin kanssa. Makoilimme silloin joku ihana ilta yhdessä vierekkäin hänen korkeassa olohuoneessaan ja polttelimme tupakkaa ja kerroin aivan kaikki mieltäni vähänkään  askarruttavat epävarmuudet ja Roni nauroi ja sanoi, että mitä väliä! Rakastuin häneen silloin lisää. Sitä kaipaan. Hyväksyntää. Sitä että fiilis on tärkein! Ei mitkään sivuseikat. Ennen kuin sen saan, niin oloni pysyy epävarmana, enkä ehkä anna tunteille lupaa puhjeta? Myös Javier tietää minusta kaiken. Samoin Dim ja Ricky ja Manu. Olen lähes malttamaton tilanteemme kanssa ja edessä on monen monta päivää ettemme tapaa (perhosentoukkiako tunnen?). Mitä vain voi tapahtua. Nyt, tai sitten kun tapaamme jälleen. En malta myöskään odottaa työpäivän loppua. Tälle päivälle ei ole mitään suunnitelmia ja haluankin ainoastaan levätä. Mutta huomenna varmaankaan en! Mitähän oikein keksin tuleville vapaapäiville. Odotanko maltillisesti kivaa Harria vai annanko vaan mennä mitä ikinä vastaan tulee. En yhtään tiedä. OIen tosi skeptinen ja mielessäni ajattelen, ettei Harri halua kuitenkaan oikeasti olla kanssani, joten parempi vain vahvistaa varasuunnitelmia. Mutta en halua uskoa pahaenteisyyttä liian sinisilmäisesti (hän karkaa, hän karkaa!). Toivottavasti tänään fyysinen  vointi olisi sen verran hyvä, että jaksaisin mennä edes kävelylenkille. Kenties illemmalla lähetän Harrille viestin, jossa totean, että oli kiva nähdä ja vielä toivon hänen matkansa sujuvan hyvin. Oho, olenko pisteessä jossa taas ennalta ylisuunnittelen seuraavan muuvini? Ehkä olen ihastumassa.