Kesänaloitusjuhla

Siitä huolimatta että keskiviikkona (joka tuntuu ihan torstailta) olen aika varma, että minulla on lämpöä, niin kävelen kiertoreittiä pitkin ruokakauppaan, jossa en ole asioinut pitkiin aikoihin. Kiertelen tuttuja hyllyvälejä ja kerään koriin jotain valmiita hedelmäsalaatteja ja edullisia kosteusvoiteita. Täällä me käytiin aina eksän kanssa ja osteltiin leikkeleitä ja maitoa. Hassua, en ole tehnyt kunnon ruokaostoksia kuukausiin. Sellaisella ihanan arkisella ajatuksella, että mitähän jääkaapista oikein puuttuu. Se ei kuulu nykyään edes top sata prioriteetteihini. Olenkin tuhlannut hävyttömän paljon rahaa ulkona syömiseen, pikaruokaan ja herkkuihin. Mutta aika aikansa kutakin! Ehdin varmasti vielä kierrellä maitohyllyjä vaikka vuosikymmeniä jos niikseen tulee. Nyt on huoleton ja villi aikakausin, jolloin jääkaapin sisällöllä ei ole mitään merkitystä. Mitään seksuaalista merkitystä. Oliko se joskus jokin sanonta? Ehkä. Katson illalla oikeasti keskittyneenä elokuvan nimeltä Ruby Sparks. Se on hyvä! Siinä kirjailijapoika luo itselleen vahingossa naisystävän, josta on kirjoittanut tarinaa. Hän voi muokata tytön käyttäytymistä ja taitoja kirjoituksillaan mielensä mukaan. Elokuva oli yllättävän viihdyttävä. Illan aikana olo ei sairauden näkökulmasta juurikaan heikkene, vaikka minulle on ilmaantunut sellainen ärsyttävä kuiva yskä, jolloin kurkkua kutittaa. Se on kuitenkin hyvin lievää ja saan unenpäästä kiinni helposti laittamalla suuhun imeskeltävän tabletin, joka estää minua yskimästä yöllä. Hienoa! Siinä se sairastelu taputeltu! Aamulla on jo hyvä olo. Ja aika energinen! Se ärsyttää että olen unohtanut sinne jääkaappiin evääksi suunnittelemani hedelmäsekoituksen, mutta päätän skipata lounaan ja syödä sitten kotiinpäästyäni. Toimisto joka tapauksessa hiljenee jo ajoissa iltapäivällä tänään. Aatonaattona. 

Mikä juhannus? Missä se on? Vitsailemme Manuelin kanssa siitä, että onhan tämä ihan perinteistä, mutta on mahdotonta käsittää että huomisen jälkeen alkavat päivät taas lyhentyä. Huoh. Ystävät suunnittelevat omia mökillemenojaan, ja vaikka voisin liittyä seuraan, niin ei voisi nyt vähempää kiinnostaa. Sen sijaan sovin alustavasti Manun kanssa, että käyn pitkästä aikaa pyörähtämässä alkuillasta hänen luonaan kohottamassa kesämaljat ja ehkä vilkaisemassa jakson tai pari. Siitä voin huoletta jatkaa iltaa jos jotain tarjouksia ilmenee. Se tuntuu nyt oikein sopivalta suunnitelmalta, koska mitään erityistä intoa mihinkään ihmeelliseen ei ole, ja en ole sopinut mitään muuta kuin muutaman tunnin moikkaamisen. Ei liian sitouttavaa. Jos ei energiaa tai suunnitelmia loppuillaksi ilmene niin  voin vain palata lepäämään kotiin ja katsoa mitä varsinainen viikonloppu tuo tullessaan. Ahdistaako suunnittelemattomuus? Ei juuri nyt. Ei vielä. Eilen en vielä laittanut mitään viestiä Harrille, mutta tänään iltapäivällä kerron omasta pikasairastelustani ja toivottelen varmistan että hän on päässyt hyvin matkaan. Ja sanon, että oli kiva että ehdittiin nähdä. Pian Harri vastaa ja toteaa, että oli kiva nähdä. BIBLING. Ja samaan aikaan saan viestin ronilta. Roni tekee tikusta asiaa. Vastaan tosi nokkelasti ja roni myöntää ettei osaa taas vastata minulle. Hän ajattelee minua. Hän haluaa pysyä väleissä. Haluaa jakaa asioita kanssani. Mahtavaa. Olo muuttuu heti astetta enemmän ristiriitaiseksi, mutta hyväksi. Kaikki on jossain ja kaikki on hyvin. Lähetän ronille vielä juhannukseen viittaavan viestin, jotta hän voi halutessaan jatkaa siitä, mikäli on näillä kulmilla. Jos ei ole, niin ehkä se on parempi niin. Joudun viivyttelemään töissä ajateltua pidempään aivan järkyttävän sade-rae-ukkoskuuron vuoksi ja toivon, että iltaa kohden sää kirkastuisi. Koska ihan oikeasti ajatus Manulla käväisemisestä on kiva. On oikein, että olen odottanut hetkeä, jolloin oikeasti haluan ja jaksan mennä hänen luokseen, koska se päivä on tänään. Vien mukanani viiniä ja voimme purkaa kuulumisia ja voin kertoa Harrista ja ronista.