Kompassi on rikki

Ennen Harrin luokse lähtemistä notkun kotona tekemättä mitään. Alkaa väsyttää ja mietin, että ehtisinkö hetkeksi mennä peiton alle päiväunille, mutta se olisi typerää koska aikaa on niin vähän. En edes mene suihkuun. Pesen vain tärkeimmät paikat ja vaihdan alusvaatteet. Säärissä on pieni sänki, mutta olkoot. Monennet treffit nämä ovat? Ainakin seitsemännet varmaan. Joten sänki sallitaan. Sekä ensimmäistä kertaa myös ponnarilla olevat hiukset. Nappasin kotiin kulkiessani hyvän viinin matkaan. Samaa sarjaa kuin minun ja Ronin vakkariviini, mutta kausittainen uutuus. Vähän kalliimpi, ehkä vähän parempi. Lisäksi poikkean kosmetiikaliikkeessä ohikulkiessani ja ostan uuden hyvin edullisen valokynän. Haluan ensin kokeilla halpaa versiota, koska en ole tottunut niin paljon käyttämään valokynää perusmeikissä. Jos tämä toimii niin voin jatkossa satsata parempaan. Kiertelen liikkeessä etsimässä myös riittävän pientä luomiväri / kulmaväri palettia jossa olisi kylmän ruskean sävyt sekä musta, mutta koko liikkeessä ei ole yhtäkään tällaista väriyhdistelmää. Miten voi ollakaan? Musta väri löytyy ainoastaan harmaan sävyistä. Myöskään lyhytvartisia laadukkaita suteja ei ole tarjolla. Enkä ala katkomaan varsia kalliista siveltimistä, joten antaa olla. Halpa reissu! Lähitulevaisuudessa aion testata ja löytää myös laadukkaamman ripsivärin, joka ei varisisi, sekä tasokkaamman poskipunapaletin. Siispä laittaudun uutta valokynää käyttäen ja totean tuotteen ihan kiinnostavaksi. Pakkaan viinin mukaani ja lähden matkaan neutraalein tunnelmin. 

Kirjoitan matkalta viestin Harrille, jossa ilmoitan, että tuon viiniä ja milloin olisin paikalla. Muokkailen valokuviani istuessani kulkuneuvossa kohti keskustaa, ja kirjottelen sarkastisia kommentteja muiden randomien kuviin. Se on ollut minulle viimeaikoina hauskaa viihdettä. Ihmettelen, kun Harri ei vastaa, vaikka kysyin, että tarvitsisiko minun viedä mennessäni jotain. Hyppään ulos kulkuneuvosta ja alan hitaasti kävellä hänen asuinkulmiaan kohti kuittausta odotellen. Päälleni tihkuu vähän vettä, mutta muutoin sää on ihan kiva ja harmaa. Juuri sellainen, että kiva mennä jonkun luokse loikoilemaan punaviini kainalossa. Alan jo ihmetellä Harrin hiljaisuutta ja mietin, miltä minusta tuntuisi jos hän nyt peruisi tapaamisen. Yritän tunnustella fiiliksiäni. Olisin varmasti pettynyt, mutta jatkaisin iltaani sitten jonkun toisen seurassa. Menisin kiertelemään vaikka kauppoja ja lasilliselle jos ei muuta. Avaan viestipalvelun varmistaakseni onko Harri saanut viestini. Ja mitä huomaan, tyhmä minä! Koko viesti on vielä kirjoituskentässä lähettämättömänä. Äkkiä lähetän aiemman viestini ja heti perään totean, että tämän piti tulla jo yli puoli tuntia sitten. Sori! Olisin kohta siellä jos sopii. Hän ei heti reagoi ja olen jo käytännössä hänen talonsa luona, joten poikkean läheiseen liikkeeseen kiertelemään. BLING. Harri nauraa ja sanoo, että tule vaan. Mitään ei tarvitse tuoda. Kipitän hänen alaovelleen painamaan summeria ja heitän purkan suuhun ja ihan pienen sipauksen puuteria nenänpäähän kostean ilman vuoksi. Hän on avannut kotiovensa valmiiksi ja odottaa minua hymyillen karmiin nojaten. Nauran heti ja pahoittelen hajamielisyyttäni. Roolini hänen kanssaan on sellainen hassutteleva ja vähän höpsö. Usein käsiäni heilutellessa meinaan kaataa tavaroita ja unohtelen henkilöiden ja paikkojen nimiä. Se on vain tapahtunut itsestään, aivan kuten se, että Javierin seurassa olin aina se myöhästelevä. Vaikka se ei oikeasti kuvaa minua mitenkään. Kai.  Heti alkuun Harri sanoo, että olisit vaan tullut suoraan, ei häntä olisi haitannut. Selittelen, etten viitsi jos hän olisikin ollut vielä kiireinen muissa asioissa. Teen aloitteen halaamiseen ja hän rutistaa minua kovasti ja innokkaana. Hymyillen.

Kaivan esiin viinin ja Harri ilahtuu sen rypelälaadusta. Kysyy, että otetaanko heti lasilliset. Juu otetaan vain! Rojahdan sohvalle ja kysyn miten hänen päivänsä on sujunut. Harri kertoo tekemiään juttuja ja kyselen tarkentavia kysymyksiä. Koska kiinnostaa ja haluan että hän myös kokee sen. Sitten kerron omasta päivästäni ja eilisestä kastumisesta työmatkalla. Siitä etten tehnyt eilen melkein mitään. Puhumme lentonäytöksestä ja instragrammista. Näytän hänelle mielestäni hauskoja vitsejäni, joita muut käyttäjät eivät ole tajunneet ja Harri aidosti nauraa typeryyksilleni. Sillä tavoin vilpittömän positiivisesti ja juttuni hyväksyen. Keskustelemme pari tuntia. Välillä tulee pieni hiljaisuus, jolloin mietin, että mitähän nyt sanoisin. Outoa, mutta ihan sallittua. Kerron siitä kuinka olen kyllästynyt jo vakkarilounassalaattiini, jota olen viimeaikoina syönyt ihan liikaa. Kerron työjutuista. Kuuntelemme musiikkia. Laittelen joitain omia lempibiisejäni (niitä joita olemme täysillä kuunnelleet ronituksissa). Kerron Ronista, koska alamme puhua veronkierrosta. Puhun hänestä läheisenä ystävänä. Sitten viinipullo on tyhjä ja siirrymme muihin juomiin, ja samalla ehdotan että kokoamme löhöilytyynykasan lattialle ja katsomme muutaman jakson sarjasta (ihan loistava yhteiskunnallinen satiiri Black Mirror), jota olemme nyt katsoneet yhdessä melkein joka kerta tavatessamme. Huomioin taas, että aina kun Harri käy vessassa niin hän lukitsee vessanoven. Se on hassua, eikä kovinkaan moni muu yksinasuvista tutuistani tee samoin. Edes minä itse en lukitse ovea käydessäni vessassa deittieni luona. Onneksi en ole esittelemässä puhelimeni näytöltä Harrille mitään juuri silloin, kun Ricky päättää lähettää viestin siitä, että hän on himokkaalla tuulella ja haluaa minua. Huh, apua. Se olisi ollut kauheaa. En tajua miksen piilota banneri-ilmoituksia näkymästä ennen kuin menen treffeille jonkun luokse. Teen niin nimittäin aina silloinkin, kun menemme Javierin luona nukkumaan, koska jostain syystä ajattelen hänen saattavan vilkaista puhelintani joka on makuuhuonekiellon vuoksi olohuoneessa hänen lähtiessään aamulla ennen minua töihin. 

Katsomme Harrin kanssa sarjaa ja nojaudun hänen kainaloonsa, koska tekee mieli. Hän silittelee reittäni ja tykkää kun olen siinä lähellä. Kuulen kuinka hänen sydämensä lyö rauhallisesti. Kommentoimme välillä sarjan tapahtumia ja Harri on aina kanssani samaa mieltä. Fiilikseni on astetta lämpimämpi ja oikeasti tykkään olla siinä. Tiedostan niin vahvasti miten hyvä tyyppi tässä nyt oikein on, että yritän kaikkeni etten ainakaan itse pilaa juttua. Mikä tämä juttu nyt oikein onkaan? Emme ole ikinä puhuneet mitään väleiestämme saati mistään kovin henkilökohtaisista asioista tai esimerkiksi menneistä suhteistamme. Minulle ei ole mitään käsitystä siitä onko hän ikisinkku vai pitkästä suhteesta eronnut. Joskus olemme maininneet jotain sisaruksista tai vanhemmista ohimennen, mutta siinä se. Eikä se minua haittaa, mutta toivon ettemme aiheuta toisillemme mitään vääriä kuvitelmia. Kun kello on jo yli puolenyön päätämme yksimielisesti mennä sänkyyn. Seuraavana aamuna on aikainen herätys. Harri sammuttaa ohjelmat ja minä asettelen tyynyt paikoilleen. Sitten riisuudun makkarin lattialle kaiken muun paitsi alushousut, jotka eivät pysy päälläni kuitenkaan kauaa. Nukun erittäin hyvin, kuten toivottavasti Harrikin. On muuten jännä, että hän nukkuu selällään. En ole ennen törmännyt siihen. Paitsi Ronikin joskus nukkuu samalla tavoin (oih ikävänpistos!). Javier nukkuu aina kyljellään tai vatsallaan kuten Manuel ja Nino. Dim taisi nukkua joskus miten sattuu. Heh hauskaa. Itse nukun aina kylkiasennossa. Kotona nukkuessa halaan tyynyä kainalossani. Aamulla kello soi. Olo on väsynyt, mutta olen valmis aikaiseen nousuun. Harri tapansa mukaan avaa valot ja nousee heti kun torkutin on soinut oikean määrän. Hän avaa verhot ja kirkas auringonpaiste valtaa huoneen ja täyttää minut energialla. Harri menee ensin vessaan alastomana ja minä petaan sillä aikaa sängyn ja pukeudun. Huomaan lakanassa jotain tahroja. Mitäs käyttää valkoista aluslakanaa! En koe tarvitsevani suihkua nyt, joten laitan suoraan kevyen meikin (bb-voide, kevyet kulmat, ripaus ripsaria, sävytetty huulirasva) ja hiukset takaisin kiinni. Kun Harri tulee aamupesulta ja suihkusta pesen hampaani ja kieltäydyn kahvista, jota saan toimistollani kuitenkin. Pakkaan tavarani (survival-setin sisällön uuteen hienoon pikkulaukkuun) ja heitän takin päälleni vaikka ulkona näyttää vaihteeksi lämpimältä. Halaan Harria ennen kuin laitan kengät jalkaan ja hän painaa huulensa huulilleni ja pidämme ne yhdessä ainakin kahdeksan sekuntia. Sellainen pitkä pusu. Eikä hän tunnu haluavan päästää irti. Sitten halaan häntä uudelleen, kun minulla on kengät jalassa ja taas hän pitää minusta kiinni mahdollisimman pitkään. Hymyilen ja huikkaan että nähdään taas, ennen kuin kipitän energisenä portaat ulos raikkaalle ja aurinkoiselle kadulle, joka on täynnä lenkkeilijöitä ja töihinkulkijoita.

Mukaani otan tietenkin aamiaisjogurtin marjoilla sekä mustikkasmoothien. Kallista ja terveellistä. Ja hyvää. Aamulla heti toimistolle päästyäni luen traagisia uutisia tornitalon palosta briteissä. Mietin miten juuri tällä hetkellä siellä on ihmisiä loukussa tulen ja pudotuskuoleman välissä. Aivan kauheaa. Elämä voi loppu milloin vain kun vähiten odottaa. Ulkona on kaunis ilma, joten olen jo melko varma etten jaksa lähteä Manuelille. Itse asiassa unohdan koko jutun kesken päivää ja haaveilen rauhallisesta illasta ja lenkkeilystä. Pitkin päivää juttelen Rickyn ja Javierin kanssa. En jaksa lähteä minnekään laittautuen joten kieltäydyn myös Rickyn ehdotuksesta tavata keskustassa. Javierin kanssa puhun tulipalo-onnettomuudesta ja palkkalaskelmista. Lounaaksi haen jonkun kaupan valmissalaatin ja teen töitä myöhään. Kotiin päästyäni pyydän anteeksi Manulta että olen näin hankala, mutta jos en vaan jaksa niin en jaksa. Ne päivät kun en juhli tai deittaile haluan olla perheeni tai ystävieni kanssa. Tai lenkkeillä ja levätä. En käyttää aikaa ja rahaa minikyläilyyn sisällä kauniina päivänä. Alan miettiä taas Ronia. Mietin, että pitäisikö minun viestiä hänelle ja kysyä, että voidaanko me ikinä tulla onnellisiksi normaalien ja hillittyjen ihmisten kanssa. Ehkä kysyn joku kerta. Ikävöin häntä taas, kun sekuntiksikaan hairahdun miettimään sitä kuinka olemme pussailleet. Kuinka hän sanoi että esteet on murrettu väliltämme. Ja uskon, että hän on niitä tarkoittanut. uskon jopa, että jos menisin, niin kaikki alkaisi (jatkuisi) taas uudestaan. Hetkeksi ainakin. Vihlooo. Mutta nyt otan pienen päivälevon ja sitten lähden lenkille.