Älä kuole perhonen

Maanantai-iltana minun ei edes tarvitse pakottaa itseäni ulos, sillä autinko paistaa ja aiemmin ikkunasta näkynyt raivokas tuuli on silminnähden laantunut. En laita päälle treenitrikoita vaan jotkut timmit mustat verkkarit ja tavalliset kävelytennarit juoksukenkien sijaan, koska en aio hölkätä heikon yleisolotilan vuoksi. Kurkkua kaihertaa ja fiilis on vetämätön, mutta ulkona auringossa tekee mieli kävellä pitkään. Minulla ei ole edes nälkä (koska söin töiden jälkeen jogurttia ja ties mitä muuta), mutta olen sopinut tapaavani perheenjäsenen läheisessä Subway-ravintolassa ja tiedän, että kun ravintolan oven avaa niin se tuoksu pakottaa tilaamaan jotain oli nälkä tai ei. Hetkeä ennen ravintolaan menoa keksin, ettå minähän voin tilata salaatin! On se ainakin astetta parempi kuin mättää se kokonainen - tai edes puolikas - sämpylä naamaan. Ja sehän on hyvä, tonnikalaa ja south west -kastiketta kaikkine kasviksineen. Nam. Illalla keskustelen Manuelin kanssa juhannussúunnitelmista, joita hänellä ei ole sen enempää kuin minullakaan. Hän kertoo viettäneensä viikonloppuna lautapeli-illan ystäviensä parissa ja kehotti minua seuraavalla kerralla liittymään seuraan. Mielelläni! Rakastan lautapelejä ja olen todennut Manullekin ikävöiväni niitä aikoja, kun aina pariskuntina tai ystävien kesken pelattiin kaikkea aliaksesta trivialiin ja carcassoneen lähes joka viikonloppu. Toivomme yhdessä tuumin kaunista juhannussäätä, mutta kenties Manu toivoo satavan, jotta voisimme viimeinkin katsoa yhdessä sarjaa hänen luonaan. Ehkä voisimmekin. BLING. John, se joku baarituttava, joka on muuttanut Suomeen meren tuolta puolen aloittaa keskustelun samasta aiheesta. Kertoo aikovansa aloittaa veneuilykauden kunnolla tulevana viikonloppuna ja huikkaa, että jos aurinko paistaa, niin tule loikoilemaan drinkin kanssa hänen veneensä kannelle. Hah, kenties, mitään ei ole poissuljettu tässä vaiheessa. Sehän voisi olla jopa hauskaa, sillä muistaakseni hän oli oikein mukava tyyppi. Viinilasillisen kera seuraan televisiossa pyörivää elokuvaa, jossa ihana Joseph Gordon-Lewitt on sairastunut syöpään. Juttelen Singhille, joka tahtoo taaas jakaa huumorivideoita, jotka ovat mielestäni hieman lapsellisia. Ja BLING. Pitkästä aikaa Nino ottaa yhteyttä. Ja mitä muutakaan hän kysyy kuin juhannussuunnitelmia. No kerron arpovani vielä eri vaihtoehtojen välillä. Totetan että yksi potentiaalinen vaihtoehto on vain jäädä kaupukiin ja katsoa mitä city-juhannus tuo tulleessaan. Toimihan se viimeksikin, jolloin juhlimme yhden illan Ninon ja ystäviemme kanssa. Ajattelen hänen ehdottavan jotain, mutta sen sijaan hän kertoo itsellään olevan jo suunnitelmia. Hauskaa! Eli hän vain halusi jutustella. Parempi niin. Menen sänkyyn ja ajattelen, että saan varmasti heti unta, mutta yhtäkkiä havahdun siihen, että selailen iigeen kuvavirtaa vaikka kello on jo puoli yksi. Laitan äkkiä puhelimen pois ja käännyn uniasentoon. Yritän pitää silmiä kiinni, mutta mieleeni vierii roni ja se, mitä kaikkea hauskaa voisimme tehdä jos tapaisimme. Sitten alan miettiä jotain työhön liittyvää asiaa, mikä on outoa, koska en ole ikiaikoihin stressannut mitään työasiaa vapaa-ajallani. Sitten puhelin alkaa soida korvani juuressa! Se on Ossi, jolla menee ilmeisesti lujaa. Laitan puhelimen äänettömälle mutta se värisee vielä monta kertaa. Olen aivan pirteä! Mutta se ei saa mennä niin, koska seuraavana iltana minun on tarkoitus tavata Harri enkä voi olla aivan kuollut. Otan siis puolikkaan unilääkkeen ja lasken, että ehditisin vielä nukkua ainakin kuusi tuntia. Ensin ajattelen ettei unilääke tunnu auttavan, mutta seuraavaksi herään aamulla kellon soidessa. 

Sängyssä maatessani mietin valmiiksi päivän vaatetuksen ja reitin, jota kautta aion kulkea töihin. Sitten kaikki meneillään olevat asiat virtaavat mieleeni herättämättä sen kummempia tuntemuksia. Roni on roni ja olkoot. Ainiin Harri! Joo se lämmittää mieltä. Kiva, että nähdään. Tiedän, että nähdään. Muistan kuinka aikaisemmin aina ennen odotettua tapaamista sain pajoja aavistuksia ja pelkotiloja siitä, että jokin este tulee ja tapaaminen menee pieleen (kuten usein on tapahtunutkin). Mutta nyt en ole kokenut sitäkään ennakkopelkoa pitkään aikaan. Se varmaan johtuu siitä, ettei nyt vahvoja tunteita ole mukana, joten tapaamisen siirtyminenkään ei olisi maailmanloppu. Hassua miten paljon asiat ovat muuttuneet. Tulisi maailmanloppufiilikset jos olisi sopinut tapaamisen Ronin kanssa? En tiedä, mutta tiedän että senkin asian kokeileminen tulee vielä eteen. Edellispäivänä kurkku tuntui karhealta toiselta puolelta ja nyt huomaan sen olevan karhea toiselta puolelta. Ärsyttävää! Olo on vetämän ja joudun työmatkan aikana pyyhkimään vuotavan nenänkin kertaalleen. Hyvin, hyvin lievää,  mutta silti fyysisestä voinnista hieman verottavaa. Päivästä on tulossa hyvin kiireinen enkä ihan täysillä nyt jaksaisikaan keskittyä päivän asioihin, joista aikaisemmin olin täysin innoissani. Javier aloittaa taas heti aamutuimaan keskustelun säästä. Kerron, että olo on vähän nuhainen ja Javier sanoo kokevansa samaa. Olen juuri ehtinyt istahtaa työpisteelleni, kun Harri viestii ja varmistaa, että nähdäänkö illalla siihen ja siihen aikaan hänen luonaan. Joo ulkona sataa ja minä olen viluinen, joten todellakaan en kaipaa mitään ulkoilua nyt. Totean, että tavataan vain. Aion ottaa vaikka buranaa jos olo ei tästä kohennu. Kerron hänellekin oloni olleen vähän alavireinen ja nuhaisuutta enteilevä, ja Harri sanoo kokeneensa olonsa vastaavaksi. Selvä, kaikki siis hyvin. Ohimennen mietin myös Rickyä, joka on nyt särkenyt sydämensä. Taas kerran. Hän on jakanut melankolisia mietelauseita sosiaalisessa mediassa ja koen niiden olleen tarkoitettuja minulle. Mutta No Feelings. Ei just nyt. En voi sille mitään. Haluan toki pysyä väleissä hänen kanssaan, mutten jaksa nyt mitään draamailua tässä vaiheessa. Suoriudun aamupäivästä yllättävän tehokkaasti. Fyysinen olo ei ole loistava ja minun tekisi mieli jotain soppaa lounaaksi, mutta vakkaripaikassani ei keittoja ole tarjolla, enkä voi lähteä harhailemaan minnekään uuteen kohteeseen, koska ulkona sataa eikä minulla ole sateenvarjoa. Ärsyttää. Ei tee mieli mitään, mutta samalla haluan syödä. Siispä tilaan sen saman jo kyllästyttävän salaatin ja yritän etsiän itselleni sopivan nurkan, jossa voin hautautua keskittymään lounasrauhaani. Mutta tietenkin koko paikka on aivan täynnä ja heti kun löydän sopivan pöydän niin joudun jakamaan sen mukavien vanhojen herrojen kanssa siten, etten mahdu enää itse koko pöytään. Olisi vaan pitänyt skipata koko lounas. 

Joudun iltapäivällä keskittymään tärkeään asiaan töissä ja koen suoriutuneeni osastani hyvin. Myös karhea kurkku ja lievä viluisuus palaa takaisin vasta työpäivän ollessa lopuillaan. Laskelmoin, että minulla on muutama tunti aikaa, ennen kuin on aika suunnata kohti Harria. Tarvitsen lämpimän suihkun, ja jos olo ei kohene niin otan varmuuden vuoksi jonkun mahdollista lämpöä alentavan lääkkeen. Emme kuitenkaan tapaa vähään aikaan, joten hyödynnän tämän tilaisuuden. Jotenkin sellainen oudon valju tunnelma, kun mietin tätä koko tilannetta. Kaikenlaisia palasia sieltä täältä eri ihmisistä, muttei mitään oikeaa missään. Harrista pidään koska järjellisesti haluan pitää hänestä ja teoriassa näen meillä tulevaisuuden. Mutta emotionaalisesti ei mitään tietoa miten asiat voisivat edetä. No katsotaan. Huomaan vilkaisevani onlinessa olevaa ronia ja mietin sitä, kuinka olimme vielä läheisissä väleissä ja innokkaina odotimme toistemme tapaamista, kun tiesimme viettävämme yhdessä mahtavan illan. Nyt se on niin kaukaista, mutta silti niin mahdollista milloin tahansa. Luotan siihen, että hän ottaa yhteyttä jos palaa takaisin juhannukseksi. Muutoin voimme viestiä aivan normaalisti, kuten tähänkin asti. Kuten teen Javierin ja Ninon ja Dimin ja Rickynkin kanssa. Se joka on nyt kokonaan pudonnut pois karusellista on Alex. Hänestä en ole kuullut mitään edelleenkään, eikä itselleni ole tullut mieleen ottaa yhteyttä. Koska en suurimmaksi osaksi edes muista hänen olemassaoloaan. Onko minulla jotain erityisiä odotuksia nyt? Huomaan, että tavallaan haluaisin jonkun vinkin siitä mitä Harri minusta haluaa ilman että minun tarvitsee sitä kysyä. Haluaisin tietää, että tahtooko hän joskus kehittää tapailua kanssani, jotta voisin sen mukaan ohjailla asennettani muita kohtaan. Koska sitähän minä aina halusin? Koko viime vuoden. Enkö voisi nytkin haluta. Haloo perhoset, herätyyyys! Vaihtakaa jos se ronin tuhoama sulake uuteen ehompaan. Jotta sähkö voisi palata oikeisiin paikkoihin. Kokeillaan!