itse kärsivällisyys

Ja viikonlopun jälkeen en edes muista taas hetkeen, että mitä oikein olen perjantaina stressannut. Se sellainen ärsyttävä kärsimättömyys on laimentunut ainakin vähäksi aikaa. Kuten toivoinkin. Olen taas viettänyt mainion viikonlopun ja saanut todistettua itselleni, että pärjään ihan hyvin, vaikken tapaisikaan Javieria ihan heti. Mutta vaikka voin tälläisella asenteella paremmin, niin se on vähän sääli, jos se kaikista kutkuttavin ihastusinto tasaantuu. Melkein pelkään, että järki ja tyytyväisyys valtaa liikaa mieltäni. Pelkään, että alan taas kaivata enemmän hauskapitoa kuin treffejä. Ehken pian haluakaan taas varata hänelle parhaita vapaapäiviäni! Eli toisin sanoen, on olemassa riski, että lipsumme taas etäisemmiksi toisistamme Javierin kanssa. Liian harvat tapaamiset eivät selvästikään sovi minulle jos haluan ylläpitää ihastumista. Pitkän tapaamistauon aikana alan automaattisesti keskittyä muuhun. Olen passiivisesti pettynyt siihen ettei toinen ole ollut yhtä kärsimätön viettämään yhteistä aikaa, joten keskityn täysillä omaan hauskanpitoon. Ja kun se sattuu onnistumaan loistavasti niin pian ihmettelen, että mihin edes sitä toista ihmistä olisin tarvinnut. Mutta katsotaan miten käy tällä kertaa. Eihän sitä tiedä jos vaikka ikävään pukeutunut ahdistus iskisi taas huomenna. Nyt tietysti koitan maltillisesti vain odottaa seuraavaa tapaamista ja pitää normaalisti yhteyttä siihen saakka. Mutta viikonloppuna emme ole olleet yhteyksissä. Olen antanut hänen olla ihan rauhassa omissa kiireissään. Ja sillä välin itse olen kierrellyt ihan omia galaksejani ihanien ystävien seurassa. Nauttinut aamukahvit auringonpaisteessa puistossa musiikkia kuunnellen. Tanssahdellut ystävien kanssa hymyt huulilla siellä ja täällä. Ehkä omaa oloani on myös helpottanut se, että taas kerran perjantaiyönä Karri on kaivannut yöseuraa. Eli ainakin joku kaipaa minua (öisin humalassa). Mutta olen ollut liian tyytyväinen liian mahtavassa kaveriporukassa keskellä juhlia miettiäkseni edes kaksinkeskeisiä jatkoja. Ja sitä paitsi en ole jaksanut olla romanttisessa mielessä kenestäkään riittävän kiinnostunut nyt kun koen, että minulla tavallaan on joku. Javier, jonka kanssa kaikki on pian selvää. Koska en anna enää tilanteen jäädä auki. Edelleenkin pitäydyn perjantaisessa suunnitelmassani ja sanon kyllä kaiken suoraan heti kun sopiva tilaisuus tulee. Mutta juuri tänään tässä kepeässä viikonlopun jälkeisessä mukavuudessa ei ole kiire minnekään. 

Lisäksi olen tavannut viikonloppuna Ninon. Ihan pikaisesti olemme jakaneet mielettömän hyvän illallisen yhdessä. Kieltämättä minulle se tapaaminen on perustunut osittain selittämättömään velvollisuudentuntoon, mutta onneksi sitä enemmän haluun tavata hyvä kaveri pitkästä aikaa. Viikonlopun ystäväporukka on jäänyt odottelmaan puistoon mölkyn kanssa, ja tuntuu tylsältä irtaantua kivasta meiningistä edes hetkeksi. Mutta Ninoa on kiva nähdä! Halaamme ja minua vähän hävettää kun olen ihan hiostunut kuuman ilman vuoksi. Lisäksi pelkään, että juttuni ovat vähän hitaita viikonloppuflown keskellä, ja lähes kokonaan valvotun yön jälkeen. Mutta kaikki sujuu hyvin. Tilaamme viinipullon, joka sopii täydellisesti täydelliseen pihviin. Nino alkaa puhua minulle jostain syystä aika vakavistakin asioista. Siitä miten vaikeaa on löytää hyvää kumppania. Miten turhauttavaa jatkuva deittailu voi olla. Siitä miten kivaa olisi jos olisi joku jonka kanssa jakaa asioita. Nyökkäilen ja peesaan häntä kaikessa. Mutta en ole varma haluaako hän vain purkaa sydäntä ystävälle. Vai vihjailla, että meidän pitäisi tehdä enemmän asioita yhdessä. Selitän Ninolle kuinka itse olen kyllästynyt koko tinderiin jo kauan sitten. En ole käyttänyt sitä lähes laisinkaan kuin pariin pinnalliseen viestinvaihtoon tämän vuoden puolella. Sanon, että olen koittanut oppia olemaan yksin, ja osittain siinä onnistunutkin. Toisaalta, en ole yksin lähes koskaan. Ehkä oikea sana ei olekaan yksinolo vaan vain riippumattomuus. Tulemme juttuun loistavasti kuten aina. Ja kuten aina Nino on tyylikäs herrasmies. Joka ei edes näytä pettymystään, kun selitän, että olen luvannut jatkaa juhlia ystävien kanssa. Koska, vaikka voisin mennä jatkamaan kivaa iltaa Ninon luokse, niin juuri nyt minulla ei ole siihen mitään tarvetta tai syytä. Ehdimme kyllä tavata monta kertaa kesän aikana jos siltä tuntuu. Ja tietenkin mieltäni lämmittää varmuus siitä, että voisin milloin tahansa ehdottaa Ninolle yhteistä iltaa tai vaikkapa lomamatkaa, ja todennäkösesti hän sanoisi kyllä. Hän on edellenkin siellä lohdunantajalistallani. Hänessä on ehdottomasti potentiaalia ihan mihin tahansa. Hän veisi minut minne vain ja antaisi aina aikaa oikein kiireiden keskellä. Mutta en ruoki sellaisia ajatuksia enempää tällä erää. En vielä. 

Olen siis taas saanut viettää voimaannuttavan ja hauskan viikonlopun, johon on mahtunut kaikenlaista. Ja taas saan aloittaa uuden viikon tyytyväisenä. Minulla on ystäviä. Mahtavia tyyppejä. Minulla on hyviä olkapäitä ja kainaloita, joihin tarvittaessa kaivautua. Minulla ihana ja komea Javier, joka saa viedä minut viimeinkin syömään kuten on luvannut.  Kunhan kiireiltään ehtii. Ja mikä vain on mahdollista. Kaikesta voin olla kiitollinen. Kohta alkaa lomakausi ja minulle on paljon vapaa-aikaa. Ties mitä hauskaa niille päiville keksin! Ja tänään saan nauttia rauhallisesta arki-illasta. En tiedä miltä tuntuu taas seuraavana päivänä, mutta juuri nyt osaan nauttia tästä hetkestä vailla kiireitä minnekään. Ja aion niin myös tehdä.