torstai 10. toukokuuta 2018

Uuden toimintamallin testipäivä

Kun olen viihteellä ystävieni kanssa, niin en osaa kauheasti murehtia mitään. Esimekiksi Javierin tai muun sellaisen asian ajattelu, joka nomaalisti aiheuttaisi minussa huolta tai stressiä ei ulotu noihin hetkiin. Oikeastaan ne tuntuvat tosi kaukaisilta. Silleen turvallisella tavalla. Ja sehän on hyvä, koska onnistumme siis viettämään hauskan ja melko perinteisen illan kavereiden seurassa. Ahdistus hukkuu kokonaan hauskanpidon jalkoihin. Olen lähtenyt ystävien luota liikenteeseen ensimmäisellä aamumetrolla saadakseni ainakin hetken unta, ennen kuin lähdemme ostoksille ja terassikahveille perheeni kanssa. Ensin helatorstaiaamuna pieni tuttu ahdistus välkkyy siellä täällä. Mutta aika vaimeana. Alan miettiä Javieria ja ahdistus möyrii pitkin poikin. Mutten oikein tiedä mitä se haluaa. Ajattelen sitä, että hän on siellä matkalla varmasti hyödyntänyt tilaisuuden ja tavannut satunnaisseuraa tai jonkun vanhan tutun. Ärsyttää, ja pieni mustasukkaisuus pistää mieltäni. Olen ollut itse se etäisempi meistä kahdesta viime aikoina, lukuunottamatta paria viime tapaamistamme. Joten pelkään Javierin luopuneen kokonaan toivosta mistään vakavammasta kanssani. Ja se saattaisi ajaa hänet muiden luokse siitä huolimatta että meillä on ollut nyt niin kivaa. Siispä, joko teen asialle jotain, tai annan sen olla ja lakkaan miettimästä asiaa. Mutta kun ajattelen sitä, ettei hänestä välttämättä kuulu mitään pitkään aikaan. Ja että tunteideni ilmaisu vain lykkääntyisi ja saattaisi jäädä kokonaan. Niin en jaksa enää odotella epävarmuudessa! Siispä riippumatta siitä missä hän on ja kenen kanssa, päätän tehdä aloitteen asioiden edistämiseksi. Ihan vain siitä yksinkertaisesta syystä, että koen sen juuri nyt keventävän oloani ja siirtävän pallon niin selvästi Javierille, ettei hänellä ole ainakaan sitten syytä epäillä tunteitani häntä kohtaan. 


Ainoa ongelma toki on, että epäilen itse omia tunteitani. Ja tiedän, että fiilikset voivat vaihdella vielä monella tavalla. Todennäköisesti jopa niin, että järki alkaa huudella sen verran äänekkäästi etten edes pian tahtoisi mitään sen kummempaa Javierin kanssa. Varmaan säikähtäisin jos hän heti tarttuisi tilaisuuteen sytytellä välillemme jotain enemmän. Mutta onko sillä väliä jos juuri nyt minusta tuntuu tältä. Ja mielipide saa muuttua. En sitoudu mihinkään vaikka kerron jollekin kaipaavani hänen seuraansa. Joten miksi suoraan puhuminen on niin vaikeaa! Oikeastaan juuri se epävarmuus ja jatkuva tilanteiden epäselvyys on se, joka ahdistusta aiheuttaa. Jos nyt saisin tietää ettei Javier tunne yhtään samoin, niin se iskee hetkeksi mielen alas, mutta ainakin voisin alkaa heti keskittymään johonkin muuhun ja jättää taas Javierin sivuun. Mielummin nyt kuin myöhemmin! Muutoin viikkokaudet kuluvat epävarmuudessa, eikä tilanteet etene mihinkään. Enkä uskaltaisi heittäytyä mihinkään uuteen koska jossittelisin yksinäni Javierin suhteen. Siispä täysin kirkas ja aukoton uusi toimintamalli on ilmestynyt tähtäimeeni. Ja vaikken ole kuullut Javierista itse mitään, niin lähetän hänelle viestin jossa puntaroin ikävääni häntä kohtaan, ja pyydän kertomaan kuulumisia kunhan ehtii. Noin. Sinne meni. Ja samantien pystyn jättämään koko aiheen miettimisen sivuun. En odota malttamattomana vastausta koska sillä ei ole suurta merkitystä. Koska Javierin tuntien näiden asioiden sulattelu vie aikaa. Ja kun hän on kiireinen niin ei hän välttämättä käytä puhelintaankaan. Minusta myös tuntuu, että juuri ennen viikonloppua on kaikista paras ajankohta vastaanottaa mahdollinen torjutuksi tuleminen, koska voin heti turvautua ystävieni ja iloterapian syleilyyn. Minua ei ahdista juuri nyt laisinkaan. Minua ei pelota hänen vastauksensa. Ja sitä paitsi tämänhän vain on tarkoitus laittaa se prosessi käyntiin, josta olen puhunut. Siksi hänen vastauksellaan ei ole merkitystä, jos se ei selkeästi ota asiaan jotain kantaa.  Edes asian välttelyllä ei ole merkitystä niin kauan, kun hänellä ei ole ketään toista. Tieto minun tunteistani on nyt istutettu hänen alitajuntaansa, ja täytyy vain odottaa kehkeytyykö niistä mitään. Onneksi huomenna on perjantai. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti