Sydänsydän

Aina vaan tämä sama Square One, kun tuntuu, että kaikki on mennyt täydellisesti, mutta mikään ei ole selvää. Olen kohta - tai ehkä jo nyt - pulassa ihastumiseni kanssa koskien Javieria. Tapaamisemme perjantaina on sujunut juuri niin ihanasti kuin ajattelin. Paitsi ettei mikään ole selvää mihinkään suuntaan. Olen mennyt suoraan hänen luokseen töistä. Sellaisena muka-arkisen freshinä, vaikka oikeasti olen panostanut nättiin meikkiin ja siihen, että hiukset ovat pehmeät ja kauniit. Menen hänen luokseen kuin omaan kotiini. Muistan ovikoodin jo ulkoa. Muistin kai jo viimeksi. Ja heti hyppään röhnöttämään sängylle, johon Javier on juuri vaihtanut lakanat, kun hän samalla viikkaa muuta pyykkiä vaatekaappiin. Välillämme on ilmiselvä sähköinen jännite. Javier on sellainen mies, jolle muu kuin seksiin liittyvä koskettelu ei ole kauhean luonnollista. Jo se kun hän kevyesti koskettaa selkääni on minun näkökulmastani ihana hellyydenosoitus. En melkein voi uskoa sitä, että olemme kävelleet ulkona käsi kädessä, kun Javier sattui olemaan erityisen iloisella tuulella ja pikkuhiprakassa eräällä tapaamisellamme aiemmin tänä vuonna. Sinä iltana kun lähdin hänen luotaan juhlimaan klubille enkä suostunut jatkaa iltaa hänen seurassaan. Koska koin, ettei minun kannata liikaa viettää hänen kanssaan aikaa, koska ei siitä kuitenkaan tule mitään. Ja nyt en voi käsittää, että miten olen voinut antaa niin vähän painoarvoa hänelle silloin! Silloin kun sain rakkauslaululinkin keskellä yötä. Ja sivuutin sen vitsailulla. Hän oli taas enemmän ihastunut minuun kuin minä häneen. Ja nyt olemme ehkä taas vaihtaneet rooleja. Niin kuin aina käy! Miksi. Ja miten voisin välttää nyt aiemmat virheet? Auttaakohan jonkinlainen laskelmointi nyt, vai pitäisikö vaan toimia kokonaan fiiliksen mukaan. Ja miksi taas tunteet voittaa järjen. Tai miksi taas nämä tunteet heräävät näin villisti, enkä osaa ottaa rauhallisemmin juuri nyt, kun olisi elintärkeää tasapainottaa tämä tyytyväinen yksinoleminen. Eikä riskeerata kaikkea potentiaalisella (erittäin todennäköisellä) sydänsurulla! Mutta kun olen Javierin luona tunnen vahvasti yhteyden, kun katsomme toisiamme. Näen kuinka Javier haluaisi tulla viereeni sänkyyn, mutta hän ei osaa toimia kauhean spontaanisti. Eikä hän voi tietenkään jättää kotityötä kesken. Minun mielestäni hänen katseensa on täynnä rakkautta. Keskustelun lomassa katsomme toisiamme silmiin aina hetken sanomatta mitään. Ja kummankin silmiin syttyy sellainen hellyyttävä vetovoima. Ehkä kuvittelen kaiken. Ehkä en. 

Javier stressaa tulevaa matkaansa ja käy sen yksityiskohtia läpi kulmat kurtussa. Käsken hänen lakata murehtimasta etukäteen ja lopettaa ylipakkaaminen. Et tarvitse mukaan kolmea paria kenkiä! Javier ei ota kovin hyvin vastaan kritiikkiä, mutta laittaa kengät takaisin eteiseen. Tykkään tästä roolistani Javierin kanssa. Saan olla se rennompi ja hassuttelevampi tyyppi. Mutta silti hän kunnioittaa näkemyksiäni. Kun Javier saa vaatteet paikoilleen en siltikään nouse sängystä. Javier kävelee ympäri asuntoa eikä ole ihan varma mitä pitäisi tehdä. Ja kun hän tulee makuuhuoneeseen pyydän hänet halaamaan minua sänkyyn. Koska olen päättänyt olla juuri niin hellyydenkipeä kuin haluan. Vedän hänet kädestä viereeni ja kaivaudun hänen kainaloonsa. Javier hymyilee, eikä tarvitse sanoa mitään. On jotenkin suloista ja hassua, että vaikka olemme tunteneet pian kaksi vuotta ja nähneet toisemme kaikenlaisissa eri tilanteissa, niin tällainen läheisyys tuntuu kihelmöivän jännittävältä ja uudelta. Halaamme toisiamme sängyssä. Ihan hiljaa. Hengitämme toistemme kauloja vasten. En välitä yhtään siitä, että hän on tullut suoraan töistä. Rakastan hänen tuoksuaan. Ja sitä millainen fyysinen vetovoima välillemme on kehittynyt. Se on nimenomaan kehittynyt ajan mittaan. Jossain vaiheessa koin kaiken kauhean tekniseksi ja kolkoksi. Emme edes suudelleet usein. Ja nyt pelkkä ajatus yhdessäolostamme saa perhoset lentelemään vatsassani. Onkohan myös rakkautemme kehittynyt. Makoilemme sängyssä kuin pienellä päiväunihetkellä. Saan välähdyksen siitä samasta epätodellisesta fiiliksestä, kuin joskus Ronin kanssa. Että olen niin onnellinen ja iloinen saadessani olla toisen vieressä, että se tuntuu lähes epätodelliselta. Tulee sellainen unenomainen olo. Kuin näkisi ihanaa unta, jossa kaikki on hyvin ja pelkää, että kohta joutuu herätä. Hetken levättyämme Javier alkaa naputella puhelintaan, koska hän stressaa niin paljon tulevan viikon aikatauluja. Näpäytän häntä siitä, kuinka hän loukkaantui viimeksi kun olin ehkä minuutin puhelimellani silloin kun hän oli minun luonani. Loukkaantui lapsellisesti, kun en antanut kaikkea huomioitani hänelle. Silloin kun hän olisi halunnut viettää koko viikonlopun yhdessä, mutta valitsin lähteä ystävien luokse. Ja taas sätin itseäni tästä! Miten pienessä ajassa kaikki voikaan muuttua. Mennä päälaelleen. Voin nyt ainoastaan toivoa, ettei hän ole vuorostaan etääntynyt minusta, vaan että kerrankin osuisimme tähän tilanteeseen yhtä aikaa. Tai toisaalta. Parempi ehkä ettei niin käy jos lopulta emme kuitenkaan onnistuisi. Mutta huomaan jatkuvasti miettiväni kaikenlaisia kompromisseja mielessäni tulevaisuutta varten. Sitä kuinka keksisimme ratkaisut kyllä erilaisiin tulevaisuuden toiveisiimme. Sitä kuinka ottaisin hänet avecikseni kesän juhliin. Ja hymyilisimme vierekkäin yhteisvalokuvassa. Ja hän ottaisi minut mukaansa seuraavalle matkallensa. Sitä miltä hänen sukunimensä näyttäisi etunimeni perässä, vaikka tiedän ettei hänen kulttuurissaan ole tapana ottaa yhteistä nimeä. Sitä miten hymyilisimme ylpeinä toisillemme jo kaukaa, kun menisin tapaamaan häntä ja hänen ystäviään kesäterassille, ja viimeinkin kaikki olisi selvää. Haha. Olen kusessa.

Javier on laittanut saunan päälle, muttemme nouse sängystä vielä. Alamme pussailla toisiamme. Riisumme kaikki vaatteet pois ja laitamme sähköshokit pyörimään toistemme välillä oikein kunnolla. Miksiköhän tämänlainen yhteys on syntynyt puoleltani välillemme vasta nyt. Ja tunteekohan hän samoin? Romanttisesti ajattelen, että se johtuu siitä, että nyt viimein tunteemme ovat niin kypsiä, että ne välittyvät kaikkeen välillämme. Juuri niinkuin sen pitäisikin mennä. Että olemme kypsyneet ja käyneet läpi erilaiset vaiheet, jotta olisimme viimein valmiit heittäytymään yhteen täysillä ja varmoina kaikesta.  Muuttuukohan ajatukseni ja tunteeni taas viikon mittaan? Näinhän käy näköjään joka toinen viikko. Että alan innostua ja haaveilla jostakusta, mutta sitten kaikki tasaantuu ja järki taas korvaa tunteet. Nytkin olen jo etukäteen päättänyt, että kun hänen vierailunsa kaukana on lähellä loppua niin viestin hänelle, että haluan nähdä kun hän palaa takaisin. Mutta voi olla että loppuviikosta olenkin taas ihan eri mieltä. Katsotaan. Ei pitäisi alkaa pelätä. Vaan nyt kerrankin sanoa mitä haluan ja olla täysillä mukana. Niin ettei hänen tarvitsisi muuta kuin sanoa kyllä. Olemme niin kauan sängyssä, että saatuamme lakanat ihan ryttyyn ja itsemme hikisiksi, on sauna jo napsahtanut pois päältä saapuessamme sinne. Olen salaa iloinen, että olemme viettäneet yhteisen intiimin hetken heti tapaamisemme alkuun. Ja ihan selvinpäin. Koska nyt haluamme silti viettää koko illan yhdessä. Ja minä silitän Javieria kun siltä tuntuu. Kosketan, vaikka seksi on jo hoidettu alta pois. Ja Javier välillä laittaa kätensä sekunniksi reidelleni. Ihan kuin kokeillakseen että olen oikea. Peseydyttyämme siirrymme sohvalle ja laitan jalkani Javierin syliin. Sitten taas painan pääni hänen rinnalleen, kun vaihdamme asentoa. Minusta tuntuu ettei Javier ole varma pitäisikö hänen laittaa käsi ympärilleni vai ei. Tavallaan pidän siitä, että hän on jotenkin epävarma. Koska se kertoo etten ole hänelle yhdentekevä. Mutta samalla pelkään, että hänen suojamuurinsa pitää hänet etäisenä ja varovaisena aina kun joku lähestyy liikaa. Vietämme hyvän illan. Luulen Javierin välillä sanovan jotain merkityksellistä. Mutten voi olla varma kuvittelenko vain. Ja nyt hän on poissa loppuviikon. Enkä varmaan kuule hänestä mitään, koska hänhän ei varmastikaan voi ajatella nyt muuta kuin niitä työasioitansa siellä.

Muutoin viikonloppuna olen ollut ystävien kanssa viettämässä mukavia hetkiä. Porukassa on ollut mukana myös Aku, joka on osannut käyttäytyä ihan hyvin. Vaikka nyt maanantaina väittääkin minun flirttailleen porukan muille miehille hänen kiusakseen. Olen käynyt leffassa kuluttamassa leffalippuni, jotka minun piti käyttää Javierin kanssa. Hiljainen paikka oli hypetystä huomattavasti huonompi. Nyt juttelen Ossin kanssa syvällisyyksiä. Hän on onnellinen tyttöystävänsä kanssa. Ja minäkin haluan olla ihastunut johonkin samallailla molemminpuolisesti. Ehkä huomenna taas osaan nauttia itsenäisyydestä ja muistan miksi ei kannata ottaa Javieria niin vakavissaan. Järki toivoo sitä. Mutta sydän katselee hänen vihreää palloa somessa ja toivoo, että hän muistaisi minut siellä jossain ja tekisi tikusta asiaa.