Javier

Koitan pitää keskittymiseni nyt Javierissa, vaikka perjantaiset ystävien yhteydenotot saavatkin minut erilailla viikonloppufiilikseen. Huomaan, että alan empiä kaikkea Javierin suhteen. Tunnen oloni vähän epävarmaksi. Välillä olen ihan varma, että tänään saamme asiat etenemään ja saan kokea että hän oikeasti pitää minusta. Ja välillä taas olen ihan varma, että hän onkin kolea ja välinpitämätön, eikä kaipaa muuta kuin hetken hauskanpitoa. Eikä epäröi sanoa sitä suoraan kysyttäessä. Ja tästä ristiriidasta johtuen mietin, että menen hänen luokseen tavanomaiseen tapaan pinnallisesti hauskaa pitäen ja jättäen kaikki turhat tunteilut ja vakavammat asiat sivuun. Siksi etten turhaan pilaisi mitään. Tai turhaan loukkaisi omia tunteitani. Nyt kun tapaamisemme on viimein toteutumassa, niin en ole edes varma mitä itse haluan. Mutta kuten olemme sopineet niin menen hänen luokseen suoraan töistä. Olemme sopineet nauttivamme pari lasia viiniä. Ja sitten jos hänelle tulee kiire ennaltasovittuun menoon, niin minä voin myöhemmin illalla suunnata vaikka ystävieni luokse jatkamaan iltaa. Ja se sopii minulle tietenkin oikein hyvin riippumatta iltamme kulusta. Ja toisaalta juuri tämä asetelma antaisi täydellisen mahdollisuuden kokeilla kepillä jäätä. Koska jos tilanne eskaloituu ja pahoitan mieleni totuuden kuullessani, niin voisin häippästä paikalta hyvällä mielellä omiin menoihini. Jätän kaiken nyt sattuman tai kohtalon varaan. Jos keskustelu itsestään ajautuu menneeseen viikonloppuun, niin hyvä. Olenhan ennenkin ottanut suhteemme tilan puheeksi, eikä mikään tilanne ole edennyt tai muuttunut mihinkään suuntaan. Eli turha ennakkoon stressata. Ehkä luontaisesti pääsemme näihin keskusteluteemoihin. Ja jos ei, niin sitten tyydyn vain pussailemaan häntä entistä enemmän, ja sanon, että ainakin nämä tunnit hän saa antaa minulle täyden rakkauskokemuksen.  Hah, näen jo mielessäni hänen ärsyyntyneen ilmeensä. Ainakin saan treffit. Ainakin saan nähdä Javierin, joka on viime aikoina aina ilahduttanut minua. Meidän välisemme kiihkeys on päässyt viime tapaamisilla ihan uusiin sfääreihin ja siihen aion panostaa nytkin. On huolehdittava siitä, että jos jostain vakavammasta tahtoo puhua niin sitä ei tule ainakaan tehdä heti kiihkeä hetken jälkeen, jolloin monille tulee luonnostaan pieni eristäytymisen hetki. En ole varma kuuluuko Javier niihin henkilöihin. Mutta mikäs kiire tässä minnekään on? Ja silti samalla tuntuu että on! On jo aika taas kerran saada muutoksia aikaan minun ja Javierin suhteessa. Ja sitten taas toisaalta ei. Huoh.