Kinaa ja sovi

Olen oikein yllättynyt että tänään on vasta tiistai. Viikko tuntuu kauhean pitkältä. Mutta mitä ei kauheasti tunnu? Ahdistusta. Ei vielä tänään tiistaina. Ehkä se oli nopea kevätkausi ja nyt päästään pienemmällä kärsimyksellä suoraan hyvään kesään! Fingers crossed. En tiedä vaikuttaako fiilikseni tasaisuuteen se, että olemme vaihdelleet kivoja viestejä Javierin kanssa pitkin maanantaita. Vitsailemme kauppaostoksista lähetellen toisillemme kuvia (Javier käskee minun muistaa kasviksen ja lähetän hänelle kuvan pakastealtaan kasvissosekeitosta), ja sitten Javier kertoo jo menevänsä lepäämään. Minäkin olen nukkunut yhdeksän tunnin yöunet ja mietin, että ehkä nukun arkisin jo liikaa! Kun koko tiistainen työpäiväkin tuntuu vähän jumittuneelta. Mutta se on pientä se. Sen sijaan Rickylla on taas jokin vaikeampi vaihe menossa ja hän jankuttaa minulle tapaamisesta ja rakkaudesta koko aamun. Koitan selittää etten halua tavata häntä, jos jo lähtökohtaisesti hän on sitä mieltä ettei kaveruudesta voi tulla mitään. Ja lopulta koko keskustelumme päättyy lapselliseen kinasteluun, jonka päätteeksi haukumme toisiamme halvoiksi ja tyhmiksi. Käsken hänen mennä toitottamaan rakkauttaan niille luokattomille naisille, joihin hänellä voisi olla jokin mahdollisuus. Kas niin. Siinä taas yksi kehittävä aamupäivän sananvaihto. Jostain syystä joidenkin kanssa riitely on kauhean värikästä. Ja siinä on sellainen pieni kutkuttava pilkahdus jotain kiihkeyttä. Ehkä minussa herää jokin kaukainen muistojälki sovintoseksistä ja siitä miten kauhean temperamenttisen riidan keskellä kumpikin vain odottaa, että kohta saadaan halia sängyssä. Ja joskus kunnon sanaharkan keskellä ei edes pokka pidä vaan jompi kumpi alkaa hihittää, ja sitten on pakko alkaa taas käyttäytyä kuin mitkäkin aikuiset ihmiset. Joidenkin kanssa se vain toimii ja on kierolla tavalla nautinnollista. Tiettyihin rajoihin saakka. Ja pakko myöntää että tuollaisen keskustelun jälkeen olisin astetta innokkaampi tapaamaan Rickyn, mutta se olisi täysin typerää. Koska hänelle kaveruus on tällä hetkellä selkeästi mahdoton ajatus. Ja minulle kaikki muu. Varmasti tulee kesäpäiviä jolloin vielä tapaamme. Olen ihan varma siitä. Mutta ei ehkä tänään. Myös Javierin kanssa kinastelu on aika kivaa. Ja sellainen aina syventää jotenkin suhdetta. Se on vähän niinkuin testailua etenkin alkuvaiheessa. Varmistetaan että toinen vieläkin jää, ja haluaa vahvistaa suhdetta epävarmana hetkenä. Mutta rajojen vedossa täytyy olla kauhean tarkka, ettei missään vaiheessa lipsuta liikaa kunnioituksen ulkopuolelle tai pitkitetä mitään tilannetta tarpeettoman pitkälle. Harvoin tällaisten pienten kinastelujen aihe on kovinkaan vakava, ja siten niihin pitäisi myös suhtautua. Sovintoseksiflirttailuna.

Myös Aku on jo ehtinyt ilmoittaa että on palaamassa lomavierailultaan takaisin näille kulmille myöhemmin tällä viikolla. En reagoi siihen mitenkään, etten vain vahingossa lupaile taas jotain, mistä en itse tiedä mitään. Ja sitä paitsi alan pian kuitenkin elätellä toiveita Javierin ja minun yhteisestä ajasta. Hän on kiireinen ja tekee pienestäkin menosta suuren ajansyöjän, koska se kuuluu hänen persoonaansa. Olen jo saanut kuulla paljon hänen kesäänsä liittyvistä menoista. Mutta juuri nyt minusta tuntuu, että hän kyllä järjestää minulle aikaa kun oikeasti haluaa. Asiat vain etenevät hänen päässään vähän hitaammin, kuin minun. Ainahan tilanteemme on mennyt niin, että ensin minä olen ollut innoissani ja alkanut vaatia häneltä jotain enemmän. Ja kun hän ei ole kyennyt vastaamaan vaatimuksiini odottamallani tavalla, niin olen lähtenyt hoidattamaan sydänsuruani jonkun toisen kainaloon. Ja juuri kun olen saanut siirrettyä ihastukseni muualle, niin Javier palaa asiaan aktiivisena osapuolena. Jopa pidemmänkin hiljaisen tauon jälkeen. Joten jos aion nyt selventää välimme viimeinkin, niin minun ei pitäisi tehdä muuta kuin odotella rauhassa tapaamistemme edistymistä hänen tahdissaan. Ja jos minulla ei satu olemaan parempaakaan tekemistä odotellessa, niin mikäs siinä. Ja jos jotain yllättävää ilemenee, niin mikäs siinä. Iltapäivällä Ricky haluaa jatkaa keskusteluamme. Jankuttaa kuinka meidän on pakko tavata. Kuinka hän ei voi sille mitään, että rakastaa. Ja vihaa. Ja rakastaa. Pidän Rickystä kyllä tyyppinä, mutta en kai sitten riittävästi. Ja olen suora latoessani hänelle hänen mokiensa ja huonojen puolien listaa. Pilke silmäkulmassa. Valitan muun muassa siitä, ettei hän tykkää syödä ulkona! Ja siitä kuinka  hän halusi pizzan väärillä täytteillä viime vuonna! Ja enhän minä voisi tapailla ihmistä joka ei halua jakaa hot wingsejä kanssani terassilla! Rickylla ei ole kauheasti huumorintajua. Ainoa oikea syy on se, ettei sitä ihastumisen fiilistä nyt ole. En tiedä voiko se joskus olla, kuten se hetken aikaisemminkin oli. Ja kerron senkin Rickylle. Ja Ricky vannoo jakavansa kaikki kanansiivet kanssani. Ja minä saisin valita kastikkeen joka kerta. Hah, ja nyt minulla on nälkä! Olisipa vain helppoa voida sanoa kyllä. BLING. Ja Javier tekee tikusta asiaa. Ja mieli hihkuu kyllää.