Testitapaaminen

Kuten olen aavistanutkin, niin vielä iltapäivän aikana Jukka pyytää minua uudelleen mukaansa ostoksille ennen kuin ehtii kutsua ketään muuta matkaansa. Hän ei siis oikeasti halua ketään muuta mukaansa. Saan uuden tilaisuuden miettiä mitä oikeasti haluan. On todella inhottavaa olla näin ristiriitainen. Tämä on juuri niitä tilanteita, joissa tavallaan oikeasti tahtoisin tavata toisen. Ehkä ihan vähäsen ikävöin. Haluaisin takaisin sen saman mitä aikaisemmin oli. Haluaisin vain olla iloinen siitä mitä minulla on. Mutta kun ei. Vaan annan toisen ärsyttää minua. Taas näen, kuinka hän on alkanut seuraamaan uusia silikonibimboja somessa ja tykkäilee niistä kuvista ihan entiseen tahtiin. Joten vastoin omia halujani ennemmin aiheutan toiselle pahaa mieltä kuin suostun vastaanottamaan hänen kädenojennustaan. Maksan satasen siitä ettei toinen saa viittäkybää? Jukka tahtoisi nähdä minut. Vakuuttaa ettei millään ärsyttävällä somekäyttäytymisellä ole mitään merkitystä. Tekee lämpimät aloitteet useaan kertaan. Ja minä kylmästi tyrmään hänet. Ensin vastaan, että katsotaann. Mutta tuntien kuluessa minun tekee mieli viestiä hänelle ilkeästi, että olen liian ärsyyntynyt tavatakseni häntä. Haluan kostaa sen, että hän kehtaa olla noin avoimesti ällöttävä nakukuvien kyttääjä. Haluan lällättää, että siitäs saat, kun olet noin typerä niin et voi saada minua! Näin kypsä olen. Naputtelen jo (pilkkuvirheisen) viestin valmiiksi, mutta hillitsen itseni enkä lähetä sitä heti. Jos minusta tuntuu samalta vielä hetken päästä niin sitten painan lähetysnappia. Mietin myös, että ylireagoinko nyt voimakkaasti tällaiseen somekäyttäytymisasiaan. Mielestäni aina sellaiset juntit ja vähän yksinkertaiset aikamiespojat ovat niitä, jotka ovat jatkuvasti avoimesti tuollaisten kuvien ja naisten kimpussa. Oikeastikin häpeäisin, jos perheenjäseneni näkisivät päivittäin kumppanini kuolauksia muiden naisten perään. Enkä varmaan kehtaisi esitellä Jukkaa kaikille sukulaisilleni. Se on jo aika paha se. Jos hän ei jotenkin onnistu voittamaan kunnioitustani puolellensa niin ei tässä jutussa ole mitään järkeä. Kokisin aina tyytyväni johonkin huonompaan. Häpeäisin hänen juttujaan ja kimakkaa tapaansa selittää asioita huutaen. En voisi olla kuittalematta virheitä, joita hän silmissäni jatkuvasti tekisi. Saisin varmaan migreenin siitä silmienpyörittelystä, jota joutuisin hänen seurassaan harrastamaan. Tai sitten toisaalta voisin vain sivuuttaa kaikki pinnalliset sivuseikat ja sen mitä muut ajattelevat ja nauttia elämästä.

Ihan kohta on taas viikonloppu! Yhtäkkiä aika kuluu kauhean nopeasti joka viikko. Edellisenä sunnuntaina Jukka valitti, että ei ole ollut tyytyväinen viimeisimpiin viikonloppuihin, koska olen ollut niin vetäytyvä läheisyydestä hänen kanssaan. Vaikka silloin toissalauantaina kyllä vietimme sängyssä kuumia hetkiä. Jukka sanoi, ettei enää tahdo samanlaisia viikonloppuja jatkossa. Se oli varmaan vain hetkellistä huomionkerjäystä häneltä, mutta itse olen osittain samaa mieltä. Meillä on ollut tosi hauskaa, mutta ehkä kaipaisin jotain vähän erityisempää ohjelmaa. Uusi ihmisiä. Meininkiä. Minulla on ollut tosi hauskaa Elinan luona, missä usein viikonloppuisin chillailee useita ystäviämme. Haluan varmastikin vierailla siellä tänäkin viikonloppuna. Olisi mainiota käydä drinksuilla Dimin kanssa. Voi kunpa hän nyt ehdottaisi jotain, ettei minun tarvitsisi tehdä aloitetta. Toisaalta taas haluaisin hengailla ystävien luona aamuun asti valvoen kuten tähänkin asti. Mitään erityisohjelmaa ei ole tiedossa. Ehkä minua alkaa taas jännittää suunnittelemattomuus jos karkotan Jukan pois. Mutta mitä siitä. Ihan kuin en siitä selviäisi. Rickykin viestittelee taas aktiivisesti ja tahtoo kutsua minut luokseen syömään. Vastailen hajamielisesti kieltätyen, koska en tahdo lyödä nyt lukkoon yhtään mitään ylimääräistä. Anteeksi Ricky, mutta olet nyt minun varavaihtoehtoni. Iltapäivän aikana mielipiteeni menee edelleenkin aivan päädystä toiseen sen suhteen, että olisiko minun hyvä tavata Jukka. Mietin, että voinhan minä hänelle halutessani valittaa ihan yhtä tehokkaasti kasvokkainkin, ellen ehdi sulaa tässä ennen mahdollista kohtaamistamme. Tekisi takuulla hyvää nähdä ja tunnustella omia fiiliksiä ennen viikonloppua. Jos näkeminen ei tunnu hyvältä niin voisin heti yrittää sopia muuta viikonlopuksi. Joo! Se olisi fiksua. Jos nyt tyrmään Jukan niin jatkan epämääräistä jossitteluani ja varmastikin turvaudun häneen viimeistään vapaailtojen pikkutunteina. Siispä en lähetä hänelle valmiiksi hahmottelemaani viestiä laisinkaan vaan päätän, että jos ei erityisiä muuttujia enää ehdi ilmetä, niin tapaan hänet ja yritän viimein saada tilanteeseen selkyyttä. 

Noniin tässä bussissa naputtelin pitkän kappaleen mutta jonnekinhan se on kadonnut. Huoh. Ehdin kuvailla lapsellista käytöstäni vitkutella viimeiseen saakka kunnes olen hypännyt bussiin kohti keskustassa kärsivällisesti odottavaa Jukkaa. Pohdin sitä että ehkäpä teen itsestäni typerän ja huonomman jotta voin oikeuttaa oleskeluni Jukan kanssa paremmin. Alennan itseni hänen tasolleen? Fiiiksua. Koitan mennä paikalle avoimella mielellä. Lähtökohtana ystävien kohtaaminen. Odotan innolla että miltä Jukka näyttää. Ja nouseeko minulle ikävä yöseuraa. Vai korostuuko ärsytys. Samalla vastailen kivan Karrin viesteihin.