tiistai 28. marraskuuta 2017

Tissikuvia ja tuskastumista

Kun tiistaina kotiin saavuttuani huomaan Jukan jo ainakin kolmannen kerran suorittaneen perinteisen tissikuvatykkäysaallon niin en malta pitää suutani kiinni. Tai sormiani kurissa. Pääosin pidän tuollaista käytöstä lapsellisena ja epätoivoisena ja typeränä. Mutta pientä osaa minusta se kai häiritsee jollain muullakin tasolla. Häiritsee että Jukka ehkä tahtoo näyttää minulle etten ole ainoa nainen maailmassa. Tai hän oikeasti nauttii noista kuvista eikä vain malta olla painamatta sydäntä? En tiedä onko ärsyttävämpää se että osa noista naisista on hänen ystäviään tai eksiään, vai se että kyseessä on jotkut satunnaiset vain tissikuville omistetut instagramtilit. Mutta oli miten oli niin aion kertoa Jukalle mitä mieltä tästä jatkuvasta pehmopornosyötteestä feedissäni olen. Ensin kysyn häneltä neutraalisti päivän kuulumisia. Hän käy somessa muttei vastaa viestiini. Ahaa! Mielenosoitusta. Hän tahtoo näpäyttää minua koska olen ollut niin pidättäytyvä. Tietysti hän toivoo että olisin väleistämme huolissani ja ikävöisin häntä. Että ehkä olisin mustasukkainen ja suruissani ettei hän vietä päiviään haaveillen vain minusta. Että haluaisin hänen huomiotaan. Mutta ainakin yhdeksänkymmentäprosenttisesti tahdon vain kertoa hänelle mitä mieltä tästä tilanteesta olen. Siispä lähetän hänelle kuvakaappauksen viimeisimmistä tykkäyksistä ja kysyn Jukalta että onko hän tietoinen että useita kertoja päivässä kaikki näkevät julkisesti kuinka hän kuolailee eksiensä pokekuvia. Ja ei mene montaakaan sekuntia kun hän jo näpyttää vastausta moneen eri viestiin. Puolustaa tietenkin täysin tykkäilyitään koska kyseessä on kaverit! Vaikkakin puolet tykkäyksistä on täysin randomeita malleja ja moni kuva on jo hyvin vanha eli niitä on useaan otteeseen menty varta vasten katselemaan. Tietyissä rajoissa tällainen on ihan ok mutta ei jatkuvasti, eikä tällaisessa vaiheessa. Jukka selittää ettei välitä muiden mielipiteistä. Tunnen viestien läpi hänen hätänsä. Sen että hän tuntee nyt mokanneensa ja taktikoineensa väärin muttei pysy myöntämään sitä itselleenkään. Tällaista sattuu usein keskusteluissamme. Jukka kutsuu minut aihetta vaihtaen ulos mutten lähde.




Menee hetki ja Jukka soittaa minulle. Hän yrittää olla hyvin positiivinen mutta rivien välistä kertoo ettei juurikaan nukkunut viime yönä. Hän hokee moneen kertaan että ei minun tarvitse loukkaantua noista kuvista. Ärsyynnyn ja sanon etten ole loukkaantunut. En vain käsitä miksi joku tahtoo antaa itsestään minulle ja muille tuollaisen kuvan. Jukka puolustaa itseään täysin mikä on ihan okei. Tietääpähän hän nyt miltä se minun silmiini näyttää. Sanon että vaikuttaa siltä että jotain on vielä hieman kesken hänen ja jonkun säädön välillä jos nyt yhtäkkiä Jukan on pitänyt mennä tykkäämään monesta kymmenestä vanhasta poseerauskuvasta, mutta Jukka kiertelee ja selittää että pitäähän kavereiden kuvista tykätä. Törkeää jos ei tykkäisi! Jukka sanoo ettei aio pyydellä anteeksi ja totean että sellaista en ole toivonutkaan. Heitän mukaan ilkeästi impotenssikortin ja pyydän Jukkaa miettimään onko hänellä jotain kuvien kautta ilmeneviä fetissejä, jotka mahdollisesti vaikeuttavat toimintakykyä minun kanssani. Jukka pysyy rauhallisena ja toivoo tapaamistamme piikittelystäni huolimatta. Hän yrittää ilahduttaa minua ja vaihtaa puheenaiheita vannoen että tykkää eniten minusta. Lopetan puhelun koska haluan alkaa syömään. Jukka on pahalla mielellä kylmyydestäni. Pian hän soittaa uudelleen. Hän puhuu hyvin hitaasti ja rauhallisesti ja sanoo että halusin vain soittaa vielä ja kertoa että sä olet kaikista ihanin ja rakastan sua ja haluaisin nähdä pian. Hymähdän vastaukseksi. En kaipaa tällaista juuri nyt. Jukka lähettelee terveisiä perheelleni ja yrittää normaalisti kertoa kauppaostoksistaan. Kuulen kuinka hän janoaisi minulta jotain pientä lämpöä. Jotain pientä merkkiä että vielä meillä on mahdollisuus. Tunnen että hän oikeasti välittää minusta, mutta tyydyn kommentoimaan hänen juttujaan neutraalisti lupailematta tapaamista. Puhelun jälkeen Jukka vielä viestii että on löytänyt kivan elokuvan joka meidän pitäisi katsoa yhdessä. Hän yrittää keksiä mitä vain jotta haluaisin vielä nähdä hänet. Jotenkin sympaattista ja aitoa. Jotenkin säälittävää. Tämä olisi minulle helppo reitti saada joku miellyttämään minua. Mutta en vastaa mitään. Ei tuo parka ole sinänsä tehnyt minulle tarkoituksellisesti mitään pahaa. Ei hän voi itselleen mitään, eikä ymmärrä miltä itse vaikuttaa ulospäin. Tunnen itseni aika julmaksi mutta jos vielä juttumme Jukan kanssa jatkuu niin ennustan hänelle vain lisää kärsimystä kauttani. Hän ei ole saanut kunnioitustani ja siksi voin näköjään aika vaivatta olla näin kylmä. Voi olla että tämä osuu vielä omaan nilkkaan. Toisaalta pidän siitä miten coolisti ja lämpimästi Jukka ottaa vastaan palautettani, mutta toisaalta...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti