Mixed up

Heti maanantaina Jukka pääsee yllättämään minut. Olen aika tunnoton ja jotenkin koen vaikeaksi innostua ja löytää niitä aikasemmin tuttuja perhosia, mutta siihen voi olla monta syytä. Lomaltapaluu. Arkeen keskittyminen. Pieni hempeilyähky Jukan kanssa. Suhteenalun arkiintuminen. Ja niin edelleen. Jotenkin outo haikeus. Sellainen luopumisen vaikeus? En osaa luopua niin helposti henkisesti deiteistäni. En ole tavannut ketään. En kaipaa sinänsä ketään, mutta omaksi yllätyksekseni Rickyn suorat rakkaudentunnustukset (jotka edelleen jatkuvat taukoamatta somessani) kutkuttavat mieltäni. Yhtäkkiä kun olen siirtynyt eteenpäin hänestä ja kaikista muista, niin näenkin asiat eri valossa. Ricky on yhtäkkiä kauhean komea ja muistan lämmöllä yhteistä yötämme. Ja aamuamme. Johtuuko tämä siitä ettei vieläkään seksi toimi Jukan kanssa toivotulla tavalla? Emme varmaan kertaakaan ole onnistuneet tekemään mitään kunnolla alusta loppuun asti sillä mittakaavalla mihin olen tottunut. Ja Ricky on tässä asiassa hänen täysi vastakohtansa. Olen tosi yllättynyt omista tuntemuksistani ja ajatuksistani. Ikävöin Rickyn seuraa? Juttelemme ja sanon hänellekin, että hengaillaan taas joku ilta - kavereina. Niin minun on pakko sanoa. En ole parisuhteessa. En ole sopinut mitään kenenkään kanssa. Mutta tiedän, että nyt joku ihan tosissaan tahtoo olla kanssani ja odottaa, että olemme vähintäänkin suuntaamassa kohti eksklusiivista suhdetta. En mitenkään päin voisi hyvällä omallatunnolla säätää enää mitään kenenkään kanssa, kuten aikaisemmin vailla sitoumuksia. Mutta en ole tilivelvollinen. Vai olenko? Viime yönä, kun Jukka omaksi yllätyksekseni olikin ilmaantunut luokseni yöksi, hän huokasi siinä vieressäni sängyssä pyöriessään, että ollaanko me yhdessä. Ja minä totesin siihen, että eikö voida nyt nukkua. Hän ei taaskaan saanut itseään käyntiin siitä huolimatta että hipelöi alastonta vartaloani ja suukotteli niskaani samalla kun mietin, että eikö hän jo voisi tehdä jotain enemmän! Miksi hän on niin arka tekemään kunnon aloitetta! Käänny jo ja pane mua kuin mies. Mutta ei. Se turhauttaa minua nyt enemmän kuin aikaisemmin. Siksi koska minä voisin milloin vain saada sellaista mihin olen tottunutkin. Hyi kun olen hirveä ihminen ajatellessani näin. Kaiken hyväksyvät ihastumisen tunteet ovat väistyneet arkirealismin edestä ja putkinäkö on kaikonnut. En ole sidottu tähän kohtaloon jos en tahdo. Kaikki on auki jos vain haluan. Ja tämä ahneus saa minut epäröimään kaikkea Jukan suhteen. Voi kunpa en nyt tekisi mitään hätiköityä ja tyhmää. Minun on ehdottomasti annettava tilanteen rauhottua ja tasaantua. Antaa väsymyksen ja arjen neutralisoitua. Ei perääntyä hetken mielijohteesta. Odottaa rauhassa että tunteet Jukkaa kohtaan heräävät taas arkitoimien alta esiin. En voi antaa Rickyn suoruuden kutkuttaa minua ja päästää jossittelemaan. Minähän olisin saanut hänet moneen kertaan viimeisen yli vuoden aikana. Hän on jatkuvasti ollut minua varten olemassa. Miksi ihmeessä nyt yhtäkkiä innostun hänestä? Miksi nyt yhtäkkiä hän näyttääkin seksikkäältä ja haluttavalta? En tajua. 

1. Olen tapaamassa Javierin tänään. Menemme yhdessä syömään. Häntä kohtaan en tunne mitään kutkutusta. Miksen, vaikka olin häneen vakavammin ihastunut? Onko hän vain niin perinpohjaisesti käsitelty tapaus, ettei enää ole mitään käsittelemättömiä tunteita, joita voisi näillä uusilla vesillä herätä aktiiviseksi? Vai onko tämä oikeasti seksuaalista ja Javier ei samalla tavoin miellyttänyt minua siinä mielessä? Odotan illalta innolla hyvää ruokaa ja hyvää punaviinilasillista, jonka aion tilata. Tai kaksi. Harmittelen vähän, että aamulla menin alustavasti  toteamaan Jukalle, että ehkä voisin ruokailun jälkeen mennä hänen luokseen, koska muutenhan olisin voinut tavata vaikka Rickyn. Hyi minua! Onneksi emme ole sitoutuneet mihinkään Jukan kanssa, koska muuten olisin varmasti paniikissa. Nyt pystyn ottamaan ulospäin ihan rauhallisesti ja käyttäytymään hyvin, vaikka sisäisesti olenkin pienissä oudoissa ristiriidoissa. Huomaatteko ettei minua edes kiinnosta miettiä Jukan eilistä vierailua juuri nyt? Hän ilmoitti yllättäen että tulisi ihan pian kun on vain käynyt kääntymässä kotona. Tietenkin jouduin opastamaan muutamaan turhauttavaan kertaan julkisen liikenteen kanssa, koska jostain syystä hän ei osaa oma-aloitteisesti tehdä tällaisia juttuja. Joudun mennä häntä vastaan, vaikka itse osasin heti kulkea hänen  luokseen ensimmäisen käynnin jälkeen. Tietenkin Jukka menee väärään suntaan ja joudun odotella häntä kylmässä ulkona ärsyttävän pitkään. Olen lievästi ärsyyntynyt kun hän viimein löytää oikeaan suuntaan emmekä juurikaan puhu mitään kävellessämme luokseni. Olen tehnyt herkullista iltapalaa ja kattanut ruokaa ja juomaa valmiiksi sohvan ääreen. Mutta Jukka istuu paikalleen ja sanoo että on jo syönyt. Ärsyttävää, vaikka kerroin ennakkoon tekeväni iltapalaa. Junttimaista. Siinä koitan katsoa häntä ja miettiä omia reaktioitani joita ei juurikaan ole. Jukka kommentoi leffaa ihan fiksusti ja näyttää ihan suloiselta, mutta en vaan tunne nyt mitään. Minulle tulee melkein huono omatunto. Sänkyyn mennessämme ja häntä pimeässä halatessani mietin hetken, että mitä jos hän olisi joku muu. Kuka hän olisi? Mietin ketä vasten tahtoisin painautua. En oikein tiedä. Jukka on kiltti ja jotenkin avuttoman säälittävä. Hän tuntuu olevan tosi huolissaan tunteistani häntä kohtaan ja taas epävarmuus tekee hänestä vähemmän viehättävän. Miksen voi arvostaa hänen kiltteyttään ja pyyteetöntä rakkauttaan minua kohtaan? Mutta samaahan tarjoaa Rickykin. Argh. Laitan nämä ihmetuntemukset nyt vain uuden tilanteen aiheuttaman sekavuuden piikkiin ja odotan, että löydän aktiiviset ihastumisen tunteet Jukkaa kohtaan taas ja tulen järkiini. Mutta mutta. Tekee mieli jossitella. Ehken sittenkään ole valmis parisuhteeseen. Onko minun pakko olla? Noniin, vaiheilua vaiheilua. Kohta olen taas tyytyvänen ja varmempi tekemisistäni.
   

 Lähetän Javierille viestin ja varmistan, että olemme tapaamassa illalla. Jep, hyvä. Samalla teen selväksi että kyseessä on vain illallinen selittämällä että tapaan vielä myöhemmin varmaan  toisen ystävän. Yritän selitellä Rickylle etten tänään varmaan ehdi tavata vaan kohtaisimme ystävinä kyllä toisella kertaa. En yhtään tiedä kuinka innoissani olen tapaamassa Jukan joka varmaan toivoo minua yöksi luokseen. Ei se pahalta tunnu. Ei vaan samalla tavalla ihanalta kuin aiemmin. Mutta olen joten kuten järjissäni enkä aio mennä Rickyllekään, joka kutsuu minua yöksi, vaikka kuinka itsevarma ja puhdikas läheisyys tekisi terää. Olenko ensimmäistä kertaa aikohin puutteessa? Haha. Nytkö on siihen pisteeseen päästy? En tiedä, mutta ei ajatus toimivasta Jukastakaan pahalta tunnu. Harmi että tämä on vieläkin näin vaikeaa. Harmi ettei hän voi olla itsevarma ja aloitteellinen casanova, jotten edes muistaisi menneitä rakastajiani. Se on iso juttu myös hänelle. Olen monta kertaa todistanut kun hän turhautuu surullisuuteen saakka kun se ei taaskaan toimi lääkkeestäkään huolimatta. En enää jaksaisi olla kiinnostunut tästä ongelmasta. Luulin että se korjaantuisi helposti mutta nyt jo haaveilen ihan muusta ja harmittelen kunnon fuckin panon puutetta. Ja salaa mietin miten helppo tilanteeni olisi korjata. Mutta ajatukset on vain ajatuksia. En ole mikään nymfi vaan hellyys ja tunteet on tärkeintä. Jep. Nyt valmistautumaan Javierin tapaamiseen, jolta en yhtään tiedä mitä odottaa. Paitsi viiniä.