Askel taakse, kaksi eteen?

Hmm, melko kepeä ja osittain helpottunut olo. Ja edelleenkin sellainen odottavan jännittävä. Tuttu kaava toistuu. Saa nähdä miltä tuntuu myöhemmin. Ehkä olo on kevyempi myös sen vuoksi, että Jukka on pyytänyt taskustani takaisin minulle antamansa avaimen. Ei siksi, että sen haluaisi ottaa itselleen , vaan siksi, että hän lapsellisesti ja täysin läpinäkyvästi testailee minua. Haluaa saada minut sanomaan ääneen, että ei älä ota avainta! Haluan suhteen kanssasi, pliis Jukka älä ehdota että ollaan vain kavereita. Mutta Jukka ei ymmärrä, että minua ainoastaan ahdistaa lisää ja ärsyttää hänen läpinäkyvät yritykset kääntää tilanteemme hänen epätoivoisesti haluamaansa suuntaan. Miksei hänelle riitä se, että ollaan vaan rauhassa. Miksei hän ole kuullut pyyntöjäni siitä, ettei jatkuvasti hehkuttaisi mitään suhdejuttuja ja jankuta rakkauspuheitaan. Olen viikonloppuna viestinyt hänelle kolme eri kertaa, että voitaisiinko vain olla eikä taas puhua siitä kuinka uskomattoman ihana ihminen olen, ja kuinka Jukka tahtoo olla kanssani ikuisesti. Ei vaan vartin päästä tulee uudelleen samat viestit. Ja sitten kun kuitenkin lähden hänen luokseen viettämään kivaa iltaa yhdessä ystävien kanssa, niin heti se alkaa. Hei mikä sua vaivaa kun oot tollanen. Halihalipusipusi, ihanaa kun tulit. Hei oonksmä tehnyt jotain kun vaikutat tollaselta ettet halua et oon lähellä? Hei mikä sul on? Hei oot ihana pliis tykkää musta. Mutta kun haluaisin vain hengailla normaalisti ja pitää hauskaa enkä roikkua toisessa kiinni! Jukan säälittävä olemus (joka on ehkä vain minun silmissäni) saa minut ärsyyntymään! Kun Jukka väkisin ahtaa itsensä minun viereeni niin kysyn epäkohteliaasti, että haisetko sä vähän hieltä? Jukka alkaa puolustaa itseään ja selittää, että minäkin olen haissut joskus hieltä, ja että onhan hiki parempi kuin joku tyhmä dödö! Huokaisen ja sanon, että on ihan normaalia käyttää deodoranttia. Jukka loukkaantui syvästi kun päätin perjantaiaamuna lähteä illanvietostamme suoraan kotiin, sillä olisin muuten joutunut joka tapauksessa kulkemaan kotiin muutaman tunnin kuluttua sovittuun perhetapaamiseen. Siinä busseja odotellessamme Jukka yritti anoa minua luokseen toiveikkaana. Emme tavanneet koko arkiviikkoon joten olisi niin kiva nukkua yhdessä. Mutta tee niinkuin sydän sanoo. Sanoo Jukka ja odottaa että tietenkin lähden sitten hänen matkaansa. Mutta kun oikeasti siinä punnitsen, että mitä tahdon tehdä, niin haluan kotiin. Ihan jo käytännön syistä, mutta muutenkin. Menisin Jukan luokse vain siksi etten pahoittaisi hänen mieltään. Mutta en siksi että oikeasti haluaisin. Siispä olen kerrankin rohkea ja sanon, että haluan kotiin, koska ei ole järkeä rampata ees taas parin tunnin unien takia. Ja heti kun hyppään omaan bussiini Jukan jäädessä järkyttyneenä odottamaan omaansa niin olo kevenee. Tein oikean ratkaisun. 

 Kotona nukun pari tuntia ja herään hyvissä loivareissa uuteen vapaapäivään. Pystyn keskittymään tosi hyvin ja iloisella fiiliksellä sukujuttuihin hetken aikaai. Alan vähän katua sitä miten kylmä olen ollut Jukkaa kohtaan ja lähetän hänelle viestin, jossa totean, ettei tarkoitukseni ole ollut pahoittaa hänen mieltään, mutta etten käsitä miksei hän voi ottaa rauhallisemmin kun olen pyytänyt. Jukka nukkuu iltaan saakka ja soittaa minulle ollessani Elinan luona aloittelemassa uutta hauskaa iltaa. Olen laittautunut poikkeuksellisen onnistuneesti ja lisään uuden selfien someen. Saan heti kuulumiskyselyn Ninolta, joka herättää minussa ihanan turvallisen ja hyvän fiiliksen. Siellä Elinan ja muiden ystävien kanssa fiilis on tosi hyvä. Mutta koska heillä on suunnitelmana lähteä katsomaan bändiä, joka ei minua kiinnosta, niin sovin Jukan kanssa, että voin liittyä loppuyöksi hänen ystäviensä seuraan. Meillä on aina niin hauskaa yhdessä - kavereina ainakin! Mieli on kirkas ja olo on hyvä. On hauskaa kulkea itsekseen julkisissa hyvää musiikkia kuunnellen ja sellaisessa sisäisessä rauhassa lilluen. Tapaan Jukan ja hänen ystävänsä pubissa ja olen iloinen siitä, että meillä on vielä koko ilta aikaa aamuun asti nauttia hyvistä oloistamme! Heti kun saavun paikalle niin Jukka närkästyy kun ei pääse istumaan viereeni asettautuessamme pöydälle. Hän änkee väkisin samalle penkille pyydettyään ystäväänsä siirtymään. Hänen humalainen ystävänsä jota en ole aikaisemmin tavannut alkaa hehkuttaa kuinka ihanalta näytän ja Jukka siinä ylpeänä nyökyttelee vieressä. Minua alkaa heti ahdistaa. Jukka sanoo isoon ääneen ystävälleen, että joo tää on mun nainen! Mun ihana nainen! Pyöräytyän silmiäni ja Jukka korjaa että tai siis tässä ollaan vähän tapailtu ja silleen.  Meillä on mukavaa kunhan keskitymme vain hengailuun ja Jukka hillitsee itsensä juttujensa suhteen. Mutta hän on selvästi ottanut itseensä minun neutraalin asenteeni häntä kohtaan. Siirrymme loppuyöksi ystävän luokse istuskelemaan ja nauttimaan oloistamme kaverillisesti, mikä sopii minulle. Sehän on just parasta! Jukka on ärsyyntynyt minun viileydestäni ja jos sanon jotain vähänkään väärää tai vahingossa puhun jonkun päälle hän tiuskaisee, että ole sä hiljaa! Ja kuittaa ilkeästi milloin tahansa saa mahdollisuuden haukkumalla minua tunariksi. Eli jos Jukka ei saa olla jatkuvasti minussa kiinni ja kailottaa rakkauttaan, niin sitten hän on minulle ilkeä? Hyvä taktiikka. Olen itsekin joskus kärkäs ja huomautan jos toinen on väärässä, joten annan Jukan olla kärttyinen rauhassa. Hän haluaa nyt olla minua kohtaan kylmä ja saada minut loukkaantumaan. Mutta sen sijaan sivuutan hänen juttunsa kokonaan ja tunnen hänen yrityksiään kohtaan myötätuntoa. Illan aikana hän myös viestittelee oikein näkyvästi jollekin ex-säädölleen ja puhuu mukamas vaivihkaa ystävilleen kuinka on tapaillut sitä ja tätä ja tota naista, jotka nyt häneen ottavat yhteyttä. Plääh, ei herätä mustasukkaisuutta, sori. Siinä istuskellessamme koen koko tilanteen ystävien yhdessäoloksi, joten en kerta kaikkiaan jaksa välittää Jukan yrityksistä henkilökohtaisella tasolla. Nämä hänen juttunsa ovat vain reaktionkerjäystä, koska hän ei selvästikään kestä sitä, että en pysty olla sitoutunut tähän juttuun samalla innokkuudella kuin hän. Olen sanonut hänelle useaan otteeseen, että olen vielä pari kuukautta sitten ollut emotionaalisesti aivan kiinni jossakin toisessa ihmisessä, joten miten hän voi odottaa, että nyt pystyn sataprosenttisesti heittäytymään tiiviiseen suhteeseen! Sitten hän ymmärtää ja muistaa tuon faktan noin viisi minuuttia. Taaskaan en tahtoisi mennä hänen luokseen aamulla, mutta koska olemme sopineet lähtevämme ajoissa päivällä jouluostoksille, ja haluan antaa jutullemme edes jonkinlaisen mahdollisuuden, niin sivuutan oman ahdistukseni ja siirrymme hänen asunnolleen, jossa simahdan hetkessä syvään uneen. Muutamaa tuntia myöhemmin herään enkä ole yhtään innoissani siitä että Jukka on siinä vieressä. Ei tee mieli halailla tai mitään muutakaan. Jukka koittaa vähän silitellä, mutta mitään positiivista fiilistä ei herää. Totean ääneen, että minua harmittaa kun nukuimme liian pitkään ja nyt pitää heti lähteä keskustaan, että ehtii missään käväistä. Jukka tahtoo lähteä mukaan. Tunnelma on tosi kireä. Jukka kysyy, että onko joku asia mikä minua mietityttää. Sanon, että jotenkin kaikkea on nyt ollut liikaa ja ahdistaa kaikki puheet suhteesta. Ja totean, että koska Jukka ei ole hillinnyt itseään yhtään niin tuntuu että tukahdun ja kaikki pienetkin asiat tuntuvat suurilta. Jukka pyytää tarkennuksia ja selitän, että olen välillä miettinyt, että onko meillä niin erilaiset elintavat ja toiveet, että ei mistään parisuhteesta tulisi kuitenkaan mitään. Varmaan valittaisin aina sotkuista ja muusta. Jukka yrittää selitellä, että kyllä noi asiat on muutettavissa! En jaksaisi nyt miettiä näitä asioita. En jaksa ajatella, kun on hyvä sekavan pehmeä flow päällä. Jukka yrittää erilaisia taktiikoita ja yhtäkkiä pyytää takaisin avaintaan. En reagoi mitenkään vahvasti, vaan sanon että tottakai saat sen jos haluat. Jukka yrittää lisää ja sanoo, että varmaan parempi että ollaan sitten vain kavereita. Nyökyttelen samalla kun irrotan avainta omasta ketjustani ja sanon, että jos se on sinusta hyvä idea, niin sopiihan se, koska en nyt ole valmis ainakaan miettimään mitään sitoumuksiakaan enempää, ja se ei näytä Jukalle riittävän. Jukka näyttää säikähtäneeltä koska ei saa minusta haluamaansa reaktiota. Vaihdan puheenaihetta johonkin terrori-iskuun. Ja Jukka on nyrpeä ja sanoo ettei kiinnosta mitkään tyhmät uutiset, hän tahtoo selata tinderiä. Okei. Olemme hiljaa. Oma oloni on kevyt ja tyytyväinen. Jukka aivan itse ajoi meidät tähän tilanteeseen ja ilman että minun tarvitsi juurikaan tehdä muuta kuin olla rehellinen, sain lievennettyä kurkkua puristavaa sitoutumisuhkaa. Lähden kohti omaa pysäkkiäni ja Jukka osoittaa mieltään sanomalla tylysti moikat kun koitan halta häntä heipaksi kuten aina. Että sillä lailla. Kotiinpäästyäni Jukka lähettää viestin jossa pyytää anteeksi käytöstään ja selittää, ettei tarvitse kiirehtiä. Plääh. Hän pelkää selvästi että nyt on jotain peruuttamatonta tapahtunut. Vastaan, että meillä taitaa olla tosi erilaiset odotukset ja etenemistoiveet. Ei, eikä ole! Ei ole kiire! Jukka vakuuttaa. Sanon, että itse en jaksa näitä kokoajan miettiä, kuten olen tuhat kertaa sanonut, ja aion elellä päivä kerrallaan fiiliksen mukaan. Ja samalla viestin Dimille viikonlopun kuulumisia. Nyt minusta tuntuu, että olen vapaa tekemään ihan mitä tahdon. Astuimme Jukan kanssa askeleet taaksepäin ja se tuntuu hyvältä. Ainakin juuri nyt.

Vaihdamme illan aikana Dimin kanssa kivoja viestejä. Kysyn onko hän lähdössä laivalle ja Dim kertoo kutsuneensa pari kaveriaan mukaansa. Mutta sä olit ykkösvaihtoehto! Hän lisää. Ja minua vähän harmittaa että missasin tuon tilaisuuden. Sanon, että olisi kiva jos voisimme tehdä jotain muuta kuin heti lähteä laivalle. Vaikkapa drinkeille tai elokuviin... Ja Dim vastaa, että sopisihan sekin. Keskustelumme jää siihen hyvässä hengessä ja odotan nyt malttamattomana, että tekeekö hän ehdotuksen matalamman kynnyksen kohtaamiselle. Jos ei, niin minä voin tehdä! Koska nykyäänhän uskallan viestiä ja sanoa mitä tahdon, jos siltä tuntuu. Maanantaiaamuna saan hyvänaamuntoivotuksen Jukalta sydämien kera. Mietin, että ajatteleekohan hän, ettei mikään välillämme nyt ole muuttunut. Vastaan hyvät huomenet vailla hymiöitä. En anna mitään ylimääräistä siimaa nyt, jos minusta tuntuu tältä. Saan toimia oman fiilikseni mukaisesti. Ja nyt fiilis on tämä. Mikään ei pakota Jukkaa odottelemaan, että muuttuuko oloni. Se on sitten oma menetykseni jos muutankin mieltäni ja on liian myöhäistä. Kai monille käy juuri näin? Että kun on hieman paremmin päässyt tutustumaan ja se eka alkuhuumapyrähdys on ohitse, niin huomaakin useita asioita, jotka eivät tunnukaan sopivilta. Ja sitten päätyy lopettamaan jutun ennen kuin se kunnolla alkaa. Tämä on ollut loistava kokemus, koska olen saanut oikeasti nyt huomata, ettei se parisuhde itsessään olekaan se, mikä nyt toiveeni täyttäisi. En ole ollut tyytyväinen enkä valmis. En ainakaan Jukan kanssa. Ja en ainakaan nyt. Ja sillä selvä. Katsotaan miltä seuraavaksi tuntuu. BLING. Kesken työpäiväni Jukka viestii minulle, että tahtoo kutsua minut luokseen ja kokata minulle joku ilta tällä viikolla ruokaa. Plääh. Eli hän yrittää nyt pelastaa tilanteen ja pitää minut mukana. Ensireaktioni on että en halua. Ei jaksa innostaa. Mutta vastaan että katsotaan mikä fiilis ja jaksaminen tässä tällä viikolla myöhemmin on. Mielenihän muuttuu kuin tuuliviiri. Ja koska oloni on jo pidempään ollut aika hyvä, niin en ole ottanut voxra-lääkettä kuin satunnaisesti. Ja olen siihenkin tyytyväinen. Viikonloppuna tuli perinteiseen tapaan paastottua, mikä myös ilahduttaa mieltäni! Voisin vaikkapa tehdä kivan kävelylenkin Lidliin, jossa on myynnissä uusi Klumin mallisto. Ennen sitä rentoudun hetken läppärilläni ja huomaan, että Jukka on tykkäillyt lukuisista muovitettujen tyttöjen silikonikuvista. Huoh. Uskon, että loppumaanantai sujuu ihan mukavasti omassa nojatuoissani punaviiniglögiä siemaillen ja odotellen, että mitäs elämässä seuraavaksi tapahtuu.