Ees taas

Olenpas ollut hyvä keskittymään työasioihin tässä viime päivinä! Tuntuu, että olen saanut jotenkin erityisen paljon aikaiseksi. Ja juuri siltä työnteon pitääkin tuntua. Pitää tuntua, että työpäivät sujuvat nopeasti ja sellaisella positiivisella tekemisen meiningillä. Saan tuntea, että osaan tehdä oman työni hyvin ja olen siinä asiantuntija. Juuri tämä fiilis minulla on aikaisemmin omassa työssäni ollut, ja vaikka se on etenkin tämän vuoden alussa ollut usein kadoksissa, niin nyt saan taas kokea siitä välähdyksiä! Olen ollut jo monta vuotta saman työnantajan palveluksessa, mutta työtehtäväni ovat kehittyneet vuosi vuodelta haastavammiksi siten, että olen saanut itse kehittää ja suunnitella työnkuvaani ja työtehtäviäni mahdollisimman tehokkaiksi ja itselleni sopiviksi. Olen todella, todella onnekas. Ja nyt taas sen muistan ja nautin olostani myös kasista neljään. Liukumilla. Jes. Olen jotenkin ylpeä siitä, että pystyn menestyksekkäästi yhdistämään hyvän ja tasokkaan työuran ja täysin kyseenalaisen ja hurjan vapaa-ajanvieton. Sellainen yhdistelmä, jonka olemassaolon moni kyseenalaistaa. Miten voi tehdä töitä ongelmitta maanantaista perjantaihin ja valvoa viikonloput erilaisilla laittomilla tripeillä? En tiedä, mutta ainakin se on toiminut ihan moitteettomasti tähän saakka. Kukaan ei koskaan uskoisi sitä mitä viikonloppuisin teen. Kukaan ei koskaan uskoisi miten ahdistunut ja masentunut olen aikaisemmin tänä vuonna ja viime vuonna ollut. Kukaan ei ikinä pystyisi yhdistämään näitä tekstejä reippaaseen ja hymyileväiseen ja niin kilttiin minuun. Mutta ei minun ahdistukseni ja sydänsuruni ja tapani vietää viikonloppua tee arkiminusta valheellista. Jokaisella on monia puolia ja olen rehellisesti kaikkia niitä. Huomaatteko, olen taas upbeatissa! Hyvä fiilis. Hyvä tunne Jukkaa kohtaan. Jännittävä ja odottava olo viikonloppuja ja kaikkia pikkujouluja ja muita hauskoja juhlia vartoen. Edessä on kaikenlaista hauskaa! Olemme jo alustavasti suunnitelleet seuraavaa viikoloppua. Sain uuden kivan kaverin Jukan ystävästä jonka kanssa vietimme viikonlopun. Hänkin jo viestitteli minulle, että olipas hauskaa ja otetaanko uusiksi! Joo tottakai otetaan. Aion ensin mennä omien opiskeluystävien kanssa sivistyneesti ruokailemaan ja lasillisille, ja sitten keksin jotain että pääsen liukenemaan Oikeanlaiseen Hauskanpitoon Jukan ja hänen ystäviensä kanssa. Jep! Olen päässyt yli kylmästä ja tunteettomasta välivaiheesta ainakin pääosin. Ja tahdon viettää vapaa-aikaani Jukan kanssa. Hän muuttui taas menneen viikonlopun ja eilisillan aikana silmissäni haluttavan ja kivannäköiseksi. 

Tiistaina ollessani matkalla kohti tapaamispaikkaamme kylpylän kulmille olen jo ihan varma, että Jukka on unohtanut koko jutun tai ilmoittaa olevansa pahasti myöhässä, koska hän ei vastaa varmistusviestiini siitä, että olen itse jo matkalla. Mietin mielessäni jo, että kun hän ilmoittaa, että onkin vasta tekemässä lähtöä, nini sanon, että turha vaivautua! Menen yksin! Ja sitten olisin niin kiukkuinen, että sanoisin, että hän saa maksaa rahalla tililleni kaikki ne viikonloput kun olen tarjonnut hänelle kaiken. Laskisin ne ruokailut ja viinit ja oluet ja menoliput. BLING. Ja aavistukseni mukaisesti saanki viestin, jossa Jukka sanoo olevansa myöhässä. Mutta sitten hän lisää, että vain viisi minuuttia. Huh. Miten päästinkään ilkeämielisen pahaenteisyyden hetkeksi valloilleen. Viisi minuuttia sinne tänne! Tapaamme ja heti Jukka näyttää kivalta. Näyttää koko illan. Ihanaa. Olen päässyt ainakin toistaiseksi eroon siitä ihmevarjosta, jonka sisällä Jukka näyttää hölmöltä ja epävarmalta. Aika auttaa. Kannatti odottaa. Onneksi en hätiköinyt. Onneksi menin hänen luokseen yöksi viime perjantaina enkä langennut edes harkitsemaan Rickylle jäämistä. Vaikka aikaisemmin olin leikitellyt ajatuksella hyödyntää Rickyn ihastusta minuun läheisyyden merkeissä, niin tavatessamme se ei tullut mieleenikään. Ricky on tosi tyylikäs ja kohtelias ja kiva. Mutta siinä samassa huoneessa ollessamme en tuntenut mitään fyysistä vetovoimaa. Ja hyvä niin. Olemme kavereita. Kylpyläiltamme Jukan kanssa sujui hyvin. Tilaamme parit juomat joita nautimme kuumassa matalassa uima-altaassa. Jukka silittelee minua veden alla ja nojaan pääni hänen olkapäälleen. Juttelemme pääasiassa arkisia juttuja, mutta Jukka ei malta olla sanomatta, että ihanaa kun haluat viettää mun kanssa aikaa. Sitten hän kysyy, että millainen viimeisin vuoteni on ollut. Sanon, että se on ollut yksi jännittävimmistä ja ihanimmista ja kauheimmista. Totean, että olen ollut niin ahdistunut ja masentunut, että olen joutunut ajautumaan päihteisiin. Päihteisiin, joita aikaisemmin käytin lääkkeenä ja apukeinona paeta. Mutta joita nyt käytän viihteenä ja hauskanpitona. Jukka kysyy, että miten hänen tapaamisensa on vaikuttanut minun elämääni. Voisin sanoa, että hyvin. Voisin sanoa, että se pelasti minun mielenterveyteni silloin kun olin taas aivan hajalla Ronin vuoksi. Mutta en sano mitään. Jukka jatkaa, että hänen menneet vuotensa ovat tuntuneet vain pakolliselta ahertamiselta, kunnes hän tapasi minut. Nyt kaikki vaikuttaa merkitykselliseltä ja kevyeltä. Kaikki on järjestynyt paremmin tapaamisemme myötä. Hymyilen ja sanon, ettei nyt puhuta niin vakavista jutuista. Eikö voida olla vaan. En tiedä miksi? Tekisin Jukan onnelliseksi jos voisin myöntää, että hän on tehnyt minut onnelliseksi. Että ehkä juuri hänen rakkautensa ansiosta olen nyt miljoona kertaa paremmassa tilassa kuin ennen tapaamistamme. Ehkä pystyn sen sanomaan hänelle vielä joku kerta. Ehkä pian, ettei hän joudu kellumaan epävarmuudessa ja miettimään miltä minusta tuntuu. Hän on joskus sanonut, että en edes tiedä miten paljon hän ajattelee minua. Katsoo kuviani ja miettii, miten kaunis olen, ja miten onnekas hän on, että saa olla kanssani. Ja miettii sitä miten kauheaa se tulisi olemaan, jos päätän lähteä hänen elämästään. Jotenkin outoa? Jotenkin hienoa. Siltähän pitäisikin tuntua, kun löytää sen jonka kanssa tahtoo olla. Jotenkin olen tosi imarreltu, ettei hän ole kertomansa mukaan kertaakaan kokenut tällaista eronsa jälkeen, vaikka on tapaillut lukuisia ihmisiä. Olen ensimmäinen moneen vuoteen, jonka hän on jo kutsunut sukujuhliinsa ja esitellyt julkisesti joka paikassa. Tietenkin tunnen itseni spesiaaliksi ja onnekkaaksi. Moni haluaisi, että Jukka tekisi heille saman.

Olen miettinyt, että ehkä meillä vain tämä syttyminen on erilaista. Jukka on heti All In eikä pelkää näyttää sitä. Hän on välittömästi varma tunteistaan ja kuten on todennut, että tämä oli nyt tässä. Ei epäilystäkään. Sä olet mun elämänkumppanini. Ja minä taas olen hitaampi lähtemään samalla innolla mukaan. Ihan samallailla kävi edellisen pitkän suhteeni alussa. Ensin olin ihastunut, ja sitten peräännyin ja aloin välttelemään liikoja hehkutuksia. Meni varmaan vuosi ennen kuin suostuin sanomaan, että olemme suhteessa. Ehkä se vain on minun tapani edetä näissä asioissa. Ja nyt kun ole vanhempi ja viisaampi, niin osaan suhtautua omiin epävarmoihin hetkiini aikuismaisen etäisesti. Ne menevät ohi. Ne menivät ohi edellisessäkin suhteessa. Alun jälkeen olin täysin kiinnittynyt kumppaniini ja koin hänet osaksi minua ja elämääni hyvin vahvasti. Ja toivottavasti niin kävisi nytkin. Kylpylässä käymme läpi Jukan kanssa taas jotain suhdejuttuja ja selitän, että tykkään siitä tunteesta, ettei toinen tarvitse minulta koko ajan jotain apua johonkin. Tykkään, että toinen on osaava ja itsenäinen. Ja siihen Jukka toteaa, että en mä tarvitse mitään muuta susta kuin kumppanin. Ja se saa minut hymyilemään. Sukulaiseni hakee minut kylpylästä ja viemme samalla Jukan omaan kotiinsa. Olen pettynyt ettei hän voi työjuttujen takia tulla luokseni, mutta en minäkään samasta syystä voi jäädä hänen luokseen. Kaikki on siinä jotenkin tosi luontaista. Sukulaiseni tulee Jukan kanssa kauhean hyvin toimeen ja voin hyvin kuvitella meidät viettämässä aikaa yhdessä missä tahansa. Olemme puhuneet matkustamisesta Jukan kanssa paljon, ja hän on ollut heti sitä mieltä, että tottakai viemme vähävaraiset sukulaiseni ulkomaan matkalle yhdessä. Ja hän osallistuu kuluihin. Tietenkin! Koska me jaamme kaiken! Niin kiltti Jukka on. En ole törmännyt kovinkaan moneen mieheen joka on näin oma-aloitteisesti valmis heti hyppäämään mukaan kaikkeen ei-niin-hauskaankin minun elämässäni. Jos vain pääsen ylitse näistä alkuvaiheen epävarmuuksista niin minusta voisi tulla onnellinen Jukan kanssa. Hän osaa sanoa minulle vastaan, kun valitan jostain turhasta, jolloin opin itsekin muokkaamaan käyttäytymistäni. Jukka saattaisi tehdä minustakin paremman ihmisen. Katsotaan. Päivä kerrallaan! Mutta minun on pakko myöntää, että naiset on aika hulluja. Vaikka olen näin vastentahtoinen etenemään julkisesti suhdeasioissa ja esitän jotenkin kylmää ulospäin, niin olen esimerkiksi laittanut puhelimeeni muistutuksen siitä, kun Helsingin kaupungin kirkkojen seuraavan vuoden häävaraukset tulevat jakoon keväällä. Haha! Olen tehnyt sen jo kauan sitten ihan vain siltä varalta, että haluaisin varata hääkirkon. Miten ristiriitainen voinkaan olla? Miksen voi näyttää tällaista puoltani julkisesti helpommin. Täytyy harjoitella. Tuohan on ihan äklöhullun yltiöromanttista, mutta jos kertoisin sen esimerkiksi Jukalle, niin hän toteaisi, että mahtavaa! Tietenkin varataan kirkko!  Lucky me?