Taco bells all the way

Olo on vähän malttamaton ja vaikka töissä on aika kivaa ja koti-illatkin on ihan jees, niin ei jaksaisi odottaa taas kivaa viikonloppua. Onpas kivaa olla taas tässä flowssa, kun kaikki tuntuu turvalliselta ja innostavalta. Viikonloppuna on opiskelukaveriruokailun lisäksi tietenkin perinteiset hauskanpidot Jukan kanssa, sekä mahdollisuus lähteä kivoille yhden illan festareille Elinan seuraksi. Ai että kun on kaikenlaista kivaa tulossa. Keskiviikkona en malta olla lähettämättä Jukalle viestiä, että nähdäänhän viimeistään sitten huomenna vielä ennen viikonloppua, koska on oikeastaan vähän ikävä. Eikä mene kauaakaan kun Jukka soittaa ja sanoo, että tietenkin nähdään. Vai nähdäänkö jo kohta! Ihan vaan pikaisesti, koska kummallakin on illalla joku tylsä arkijuttu, mikä estää nyt yökyläilyn. Joo miksei! Päätämme nähdä kohta keskustassa ja mennä kokeilemaan uudet texmexit sen oluthuoneen viereen avatussa pikaruokalassa, jossa Ronin kanssa yhden kerran pelleilimme ja kuvasimme viuhahdusvideoita. Se oli superhauska ilta se. Mutta superhauskoja iltoja on ollut monen monia Roninkin jälkeen. Laittaudun hyvin kevyesti, en lähes juuri lainkaan, koska ei tarvitse. Käväisemme vain syömässä, jotta voimme nähdä, koska haluamme. Ei sen kummempaa. Arkista ja kivaa. Bussissa istuessani taskusta kuuluu karmaisevan tuttu BLIBLING. Roni. Olemme aika usein yhteyksissä. Ja pidän siitä. Mutta en voi sille mitään että samalla tuo merkkiääni ja tieto siitä, että Roni ajattelee minua saa aikaan pienen pistoksen sisimpään. Vieläkin. Tai taas. Tai ainakin tällä kertaa. Mutta kai se on vain hyvä merkki? Olin niin pitkään keskittynyt omaan uuteen ihastukseeni, että on vain hyvä jos pystyn käsittelemään kaikenlaiset tunteet tässä luopumisessa. Viestissään Roni kysyy jotain musiikkiin liittyvää juttua, josta aikaisemmin olemme keskustelleet. Vaihdamme pari viestiä ja huojennun siitä, että hänen asiansa oli niin arkinen. Hyvä. Kävelen läpi kolean ja tihkusateisen keskustan ravintolalle, jonka edessä pitkä jono luikertelee pitkin talon seinustaa. Jotenkin kodikasta ja ihanan arkista. Tavallista. Jonottaa yhdessä tunti, että pääsee maistamaan jotain ruokaa, jonka teen itse kotona paremmin. Mutten halua tehdä, koska on kiva tehdä yhdessä hölmöjäkin juttuja. Halaamme välillä tai kosketamme toisiamme keskustelun lomassa. Olemme pari siellä muiden parien, perheiden ja teiniryhmien joukossa ja tykkään siitä tunteesta. Ohitsemme kulkee Ronin ystävä, jonka luona joskus vietimme Ronin kanssa iltaa. Silloin Roni esitteli minut tyttöystävänään, ja nauroimme yhdessä tuon ystävän oudoille fetissijutuille ja tinderprofiilille. Sekin oli hauska ilta se. Päästyämme Jukan kanssa viimein kassalle saamme kehnoa asiakaspalvelua purkkaa jauhavalta teinipojalta, mutta onnistumme tilaamaan (Jukka tarjoaa) pöydän täyteen erilaisia enemmän tai vähemmän tulisia herkkuja, jotka ahdamme sisuksiimme jättämättä mitään jäljelle. Ei se mitään, viikonloppuna kuitenkin paastotaan taas! Ilmapiiri on jotenkin kauhean hyvä. Puhumme jostain työ- ja perheasioista ihan kuin olisimme tunteneet toisemme paljon pidempään kuin pari kuukautta. Välillä Jukka on ihan hiljaa ja hymyilee minulle sillä kivalla katseella, jolla katsoi minua ihan ekoina viikkoina kun olimme tavanneet ja olimme vielä kaveritasolla. Nyt tiedän, että se tarkoittaa, että mä tykkään susta. Jukkaa ei haittaa yhtään se, että otan itsestäni typeriä selfieitä quesadillojen kanssa, vaan hän nauraa typerille jutuilleni ja hyväksyy minut täysin. En toimisi näin ehkä kenen tahansa kanssa. Ehkä kokisin, että minun täytyy siistiä käyttäytymistäni tai olla jotenkin coolimpi ulospäin. Nyt ei tarvitse. Voidaan vain olla kuten ollaan. Siinä sen illan ohjelma, eikä enempää tarvita. Halaamme erotessamme pysäkillä pitkään ja samalla puhumme toistemme kaulaliinoihin siitä, että koittaisimme tavata seuraavana päivänä. 

 
Yöllä näen sellaisia action-painotteisia painajaisunia, joista yritän herätä hyppäämällä alas parvekkeelta tai pidättämällä hengitystä, jotta uni loppuisi. Aamulla fiilikseni on hyvä. Taas yksi päivä lähempänä viikonloppua ja ehkäpä näkisimme tänään Jukan kanssa. Olen juuri pukeutumassa, kun kuulen Jukan merkkiäänen sängyllä lojuvasta puhelimestani. Ilon läikähdys. Ihanat tutut aamuviestit. Jukka kirjoittaa, että hän heräsi hyväntuuisena koska ajatteli heti ensimmäisenä minua. Joku ei ehkä koskaan saa kuulla vastaavaa. Että tekee jonkun onnelliseksi vain olemalla olemassa. Miten se edes voi olla mahdollista. Minä vain olen oma hankala itseni, ja toinen ei malta olla kertomatta miten iloinen on, että olen olemassa. Ja juuri nyt minä tunnen samoin. Olen taas siinä tutustumisvaiheemme ihanassa vatsanpohjaa kutkuttavassa vaiheessa, jossa kesken päivän saatan katsella yhteiskuviamme ja mietin mitä hän juuri nyt tekee, enkä malta odottaa että näemme. Tekee mieli hypätä heti saman peiton alle kun mahdollista ja antaa hänen pussailla minua joka paikkaan ja hengittää samaan rytmiin. Haluan nähdä kun hän hymyilee, jolloin hän näyttää kaikista kivoimmalta. Jukalla on siistit suorat hampaat ja iloiset silmät. Haluan saada hänet hymyilemään ja nauramaan. Viikonloppuisin olemme aina samalla levelillä trippiemme suhteen ja kikatamme aina yhtäaikaa mahat kippurassa muiden ihmetellessä vieressä. Nautin siitä niin paljon. Ihanaa että pääsin taas tähän vaiheeseen enkä pilannut mitään hätiköimällä. Nyt kaikki on taas mahdollista. Minulla on joku jonka kanssa viettää kaikki mahdollinen vapaa-aika ja tehdä yhdessä kaikki. Joku joka oikeasti haluaa tehdä samat asiat. Käydä paljon ulkona syömässä. Käydä elokuvissa. Viettää viikonloput istuskellen ystävien kanssa tai kivoissa ravintoloissa. Joku jonka ystävät ovat minun ystäviäni ja päinvastoin. Just nyt nämä asiat tuntuvat erityisen hyviltä. Olisipa kivaa jos Jukka tulisi tänään luokseni ja tekisimme vaikka jotain hyvää ruokaa ja lojuisimme katsomassa elokuvia. Väittelisimme jostain asiasta ja jos olisin liian jyrkkä ja kärkäs niin hän osaisi sanoa jotain, mikä saisi asenteeni muuttumaan taas pehmeäksi. Haluaisimme hipelöidä toisiamme, mutta odotamme iltaa, kun menisimme yhdessä nukkumaan. Joo, sellaisen illan tahdon.