Testitulos negatiivinen

En ole pitkään aikaan ollut sellaisessa lapsellisessa mykkistelytilassa, jossa en vaan saa aikaan hymyä tai mitään järkevää small talkia, ja kaikki on "ihan sama". Voi miten ihmeellisesti Jukka kaivaakaan esiin minusta tällaisen muinaisen ominaisuuden! Olen pääsääntöisesti aina se iloinen ja huoleton tyyppi, joka keksii kaikenlaista hauskaa jutunjuurta tai lojuu tyytyväisenä ja hiljaa kunhan vain saa olla mukavassa seurassa. Sellainen, joka kyllä jaksaa viettää yhden illan ihan miten vain ja kerätä siihen positiivista energiaa, jotta jaksaa hymyillä ja innostaa toistakin. Mutta nyt kun näen Jukan niin minussa ei kerta kaikkiaan herää mitään intoa. Ahdistaa. En ollenkaan ymmärrä miksi olen mennyt tapaamaan häntä ostoksille, kun en edes pidä ostoksilla olemisesta. Vaikka olenkin niin yrittänyt joulutunnelmissa itselleni selittää. Olen viimeiset pari vuotta tehnyt kaikki hankintani yksin. Se on parasta. Kuuntelen kovalla musiikkia ja kiertelen siellä missä huvittaa. Istahdan sille lasilliselle ihan yksin lukemaan päivänlehdet ja viestimään kavereille, ja sitten jatkan kaupoilla kiertelyä yksikseni jos sattuu huvittamaan. En halua, että kukaan joutuu hännystelemään minua, kun etsin jotain. Tai vielä pahempi päinvastoin! Että tällaisessa mielentilassa joutuisin seuraamaan hätäisen näköistä Jukkaa kauppoihin, kunnes hän tapansa mukaan yhtäkkiä sanoo kiroten, että nyt riitti! Ja jättää koko homman kesken, kun avulias myyjä on juuri tuonut hänelle jonkun takin viidessä eri koossa. Jukka näyttää vähän epäsiistiltä. Minun ei tee mieli katsoa häntä ollenkaan. Sivusilmällä seuraan kun hän raaputtaa vuorotellen päätään ja reittään, kuten aina. Mietin, että onko hänellä syyhypunkki ja ehkä kysyn sitä ääneenkin. Kuten pari kertaa aikasemminkin olen tehnyt toivoen hänen lopettavan tuon oudon tapansa. Jukka vaihtelee hätäisen näköisenä asentoaan ja raaputtaa nenäänsä ja koittaa keksiä jotain jutun juurta, mutten saa itsestäni irti yksitavuisia vastauksia enempää. Ajatukseni on ei. Tunteeni on ei. Mietin siinä viiniä siemaillessani kohtaamispaikallamme, että nyt reaktioni on ollut Ei jo riittävän monta kertaa. Minusta ei tunnu hyvältä näyttäytyä hänen kanssaan julkisella paikalla pariskuntana. Vetäydyn vaistomaisesti kun hän yrittää laittaa kätensä olalleni tai reidelleni. Minusta tuntuu että minut jo ulkonäöltä tunteva baarimikko seuraa tilannetta sivusta, ja haluan pois. Tämä ei vaan enää toimi. Ei onnistu.

 


Mutta jos olisimme vain ystäviä, niin tilanteessa ei olisi mitään ongelmaa. Siispä yritän olla mahdollisimman neutraali ulospäin (ja lopetan kuittailun) ja nyökkäilen kun Jukka suunnittelee tarvitsemiaan ostoksia. Näen pienen epätoivon pilkahduksen hänen katseessaan. Totean, että sillä välin kun Jukka etsii jotain itselleen käyn katsomassa omia joulujuttuja toisaalla. Jukka kysyy, että enkö anna mielipidettäni hänen vaatehankinnoilleen ja tyydyn vain mutisemaan, etten varmaan osaa sanoa juuta enkä jaata. Olen jo moneen kertaan vinkannut hänelle yksinkertaisia asioita, joilla hänkin saisi lookkiaan siistimmäksi, mutta nyt hän on omillaan. Sydämessäni sykähtää hieman, kun Jukka innoissaan kertoo miten on siistinyt laitteen sukulaistani varten ja arvostan hänen hyväsydämisyyttään. Mutta siihen se nyt jää. Kiertelemme omillamme pienessä kauppakeskuksessa. Minua tuskastuttaa olla toppatakki päällä sisällä. Tällaistako tämä joulushoppailu olikin. Löydän tarvitsemani nopeasti enkä aio viettää yhtäkään ylimääräistä sekuntia pyöriessä pikkuisissa putiikeissa. Menen Jukan luokse joka on sovittelemassa päälleen täysin hänelle sopimattoman väristä ulkotakkia. Onneksi hän ei osta sitä. Jukka yrittää olla positiivinen ja tahtoo että menemme illan pääteeksi syömään. Joo mennään vain (saan lisää viiniä!). Mutta Jukka ehdottaa mäkkäriä. En hillitse itseäni, vaan kommentoin, että miksi ihmeessä Jukka tahtoo McDonaldsiin, kun on juuri kertonut olleensa jo siellä tänään. Hän heti peruu ehdotuksensa ja huudahtaa, että ainiin olinkin!  Löydämme mukavan pienen ravintolan ja heti kun saan lasillisen viiniä eteeni rentoudun hieman. Jaksan puhua jostain televisio-ohjelmasta ja Elinan sisustusinnokkuudesta. Ruoat tulevat pöytään ja jossain vaiheessa Jukka kumartuu ottamaan kourallisen bataattiransakalaisia lautaseltani siten että lääppii niitä kaikkia. Ällöttävää. Mutta ihan sama. Mietin, että pian pääsen tästä testitapaamisesta ja sitten minun ei tarvitse enää ikinä laittaa itseäni tähän tilanteeseen jos en tahdo. Joten tiristän itsestäni pienen hymyn ja mietin hakevani vielä Lushin merisuolashampoon kokeiluun, oltueni niin tyytyväinen sieltä vuosi sitten hankkimaani palashampooseen joka vasta nyt vetelee viimeisiään. Siinä sivussa mietin salaa, että kuinka paljon Jukka loukkaantuu siinä vaiheessa, kun ilmoitan etten aio mennä hänen luokseen yöksi. Mutta ei voi mitään. Minun on nyt toimittava sen mukaan, mikä minusta oikeasti tuntuu oikealta. Viinin ansiosta saatan ihan pienen hetken ajatella, että olisihan meillä varmaan ihan kivaa katsoa leffaa ja nukkua yhdessä. Ei läheisyyskään olisi haitaksi. Jukka tekisi kaikkensa että olisin tyytyväinen. Mutta silti ajatus omasta sängystä vie voiton. Pian Jukka kysyykin muka sivulauseessa, että tulenko hänen luokseen. Ja vastaan siihen mukahuolettomasti, että varmaan paras mennä kotiin kun huomenna on aikainen aamu töissä. Ensin Jukka sanoo, että okei, mutta sitten vielä ehdottaa, että voisimme hakea kaupasta herkkuja ja herätä yhdessä ajoissa. Olen epävarma pienen hetken. Pienen hetken haluaisin halauksia ja rakkautta. Haluaisin, että voisimme katsoa leffaa toisiamme kosketellen, kuten ennen. Mutta sanon Jukalle, että en koe hänen luokseen menemistä nyt hyväksi ideaksi. Jukka kiittää minua siitä, että jaksoin lähteä hänen seurakseen. Hän on ystävällinen ja kiltti. Näinä hetkinä minun on vaikea pitäytyä jyrkästi päätöksessäni. Sitten kun olen yksin ja kaipaan uniseuraa niin varmaan pyörrän päätökseni, mutta toivon etten onnistu alkamaan pompottelemaan Jukkaa tunneheittelyideni mukaisesti. Onneksi minulla ei ole hänen avaintaan enää, etten keksi mitään hölmöä yksinäisinä pikkutunteita. Jukka pitää minulle seuraa (seisoo ulko-oven välissä) kun valikoin itselleni kivan myyjän suositteleman merisuolashampoon ja palahoitoaineen. Jee en malta odottaa, että pääsen kokeilemaan niitä! Halaamme pikaisesti Jukan kanssa erotessamme. Emmekä viesti enää mitään sen jälkeen. 

Illalla viestittelen Karrin kanssa jotain jostain kivasta dokumentista, jonka olemme molemmat nähneet. Ja nukun kuin vauva aamuun saakka. Herätessäni torstaihin oloni on aika hyvä. Koen pientä helpotusta siitä, että olen tehnyt selkeitä siirtoja etääntyäkseni tästä suhteenalusta, joka nyt ahdistaa minua enemmän kuin tuottaa iloa ja lämpöä.  Minun on tosi vaikea toimia järkeni mukaisesti. Jään liian helposti roikkumaan "harmaalle alueelle", koska se on helpointa. Siten juuri siirrytään suoraan tapailusuhteesta toiseen. Että aina on joku. Niinhän kai olen aina tavallaan toiminut. Mutta nyt minusta tuntuu, että tiedän yhä vahvemmin, että Jukan kanssa minulla ei ole yhtestä tulevaisuutta. En tule sietämään hänen tapojaan ja käyttäytymistään kuitenkaan. En tule olemaan ylpeä tasavertainen kumppani hänelle. Joten miksi tuhlata aikaa jossitteluun. En saa aamuviestejä eikä se haittaa ollenkaan. Takuulla minua kirpaisee se, jos Jukka siirtyy eteenpäin. Varmasti sattuu  kun muuttelen mieltäni ja joku ikävänpuuska iskee. Mutta se on inhimillistä. En voi olettaa tekeväni tällaisia ratkaisuja niin ettei se koskettaisi lainkaan. Annan itselleni jo ennakkoon luvan surra ja vaikka itkeäkin. Lisälupa on myönnetty pariin säälittävään viestiin ja öiseen mielenmuutokseen. Ja velvollisuuskäsky laastarointiin ja etenemistoimenpiteisiin. Aamupäivän aikana otan ohjat omiin käsiini ja lähetän Dimille viestin, jossa ehdotan tapaamista viikonlopun aikana. Ihan kaverillisesti lasillisen ääressä. Minä itse kieltäydyin risteilytreffeistä, joille olisin nyt viikonloppuna lähdössä, enkä usko että se on huono asia, vaikka ehkä ajoittain harmittaa. Edelleenkin ajattelen, että on parempi edetä kaverillisesti eikä heti hypätä hyttiin yöksi. Ei ole kiire. Viikonloppu innostaa minua! Vähintäänkin voin nähdä Elinaa ja muita ystäviä jos en keksi muuta. Kuitenkin tiedän, että viikonloppuyöt ovat minulle vaikeita, enkä ehkä mielelläni yövy yksin kotonani. Vaikka mistäs sitä tietää, jos olisin kypsynyt tämän asian suhteen... vähän pelkään, että hairahdun Jukan luokse yöksi jos sellainen tilaisuus tulee, eikä minulla ole mahdollisuuksia tavata ketään muuta. BLING. Dim kysyy nauraen, että miten jo nyt intoilen viikonlopusta, mutta toteaa, että olisi kiva ehtiä nähdä. Hyvä.