No eihän se nyt mennyt sinne päinkään mitä halusin. Ei se haittaa. Eilisiltana, torstaina, olin vähän lellitty kakara ja kiukuttelin keskenäni, kun Jukka ensin ilmoitti tulevansa kylään, mutta peruutti tulonsa johonkin käytännön asiaan vedoten myöhemmin. Olin innoissani mennyt ostamaan herkullisen kermaisen kanapastan ainekset kaupasta ja suunnittelin alkavani laittaa ruokaa sitten kun Jukka kertoisi olevansa matkalla, jotta heti sisääntullessa nenään tulvahtaisi herkullinen kotoisa tuoksu, kuten asuntonäytöissä konsanaan. Se saisi aikaan assosiaation, jonka perusteella kotini ajattelu toisi hänen mieleensä jatkossakin lämpimän hyvän tunnelman. Olen tehnyt niin joka kyläilyllä ja Jukka onkin kehunut kotiani kauhea kotoisaksi. Mutta nyt Jukka sanoo, ettei saanutkaan järjestettyä sitä kyytiä ja joutuu nyt sittenkin käydä omassa kodissaan. Hän kuulee kyllä puhelimessa pettymykseni ja ehdottaa, että voisi sitten illalla vielä lähteä julkisen liikenteen turvin tulemaan, mutta koska olen lapsellinen ja lellitty niin ensireaktiona sanon, että ei enää niin myöhään tarvitse tulla! Se on tyhmää, koska olisinhan halunnut hänet vain viereeni nukkumaan, joten typerällä kiukuttelullani ammun itseäni jalkaan. Tyrmään toisen vaikkei hän tarkoituksella ole tehnyt minulla ohareita (vaikka olisi voinut järjestää kyllä suunnitelmansa paljon fiksummin), ja siten aiheutan itse itselleni tylsemmän illan. Kerjään huomiota negatiivisella käytöksellä? Sanomalla, että olipas taas tyhmä juttu! Etkö taaskaan voinut pitäytyä alkuperäisessä suunnitelmassa! Olen muka loukkaantunut. Tähän käyttäytymiseen minun on ehdottomasti kehitettävä parempi toimintamalli. Näin muistaakseni käyttäydyin edellisessä suhteessanikin. Saatoin ottaa asenteen, että No Ei Sitten, ja torjua kaikki toisen lepyttely-yritykset vaikka todellisuudessa olisin halunnut vain viettää kivan illan toisen kanssa siitä huolimatta ettei ihan ensimmäinen suunnitelma toteutunutkaan haluamallani tavalla. Outoa ja ristiriitaista. Vastaisuudessa koitan toimia toisin. Siispä nytkin ensin kiukuteltuani Jukalle tajua oman lapsellisuuteni ja lähetän hänelle viestin jossa toivon, että näkisimme sitten seuraavana iltana. Ja Jukka vastaa, että hyvä, lopeta jo se kiukuttelu siellä, ja paljon sydämiä. Hyvä Jukka, juuri näin minua pitää kohdella. Sanoa suoraan, että käytökseni on typerää. Kiitos.
Siispä vietän illan yksin kotonani katuen sitä, etten kehottanut Jukkaa tulemaan julkisella liikenteellä vaikkakin vähän myöhässä. Teen kanapastaa ja ahmin ihan liikaa irtokarkkeja niin että saan ällöttävän oksettavan olon pitkäksi aikaa. Käyn pienellä iltakävelyllä ja tapaan Elinan, jonka kanssa sovimme alustavasti palaavamme asiaan lauantaina, jolloin irtokarkkeja voisi sulatella tanssilattialla. Jukan ystävä johon tutustuin hyvin edellisviikonloppuna on laitellut minulle paljon hauskoja viestejä. Ei mitään flirttiä, vaan sellaista, että hei olipas kiva tutustua, kivaa saada uusia ystäviä! Joidenkin kanssa vaan heti natsaa ja voi olla rennosti ilman mitään jännitteitä. Vaikka olemme eri sukupuolta niin olemme löytäneet heti yhteisen sävelen ja sanattomasti tiedämme kuuluvamme samoille aaltopituuksille. Hauskaa! En tiennyt aikaisemmin, että aikuisiällä on mahdollista saada uusia ystäviä! Ja nyt olen saanut niitä useita. Mahtavaa. Nämä on juuri niitä sellaisia tyyppejä, joille voi tylsänä päivänä laittaa viestin, että onkos meininkejä ja liittyä seurueeseen, vaikkei edes Jukka olisi mukana. Ehdottomasti yksi Jukan bonuksista on tämä laaja ja rento kaveripiiri johon sulaudun kuin kuuma veitsi voihin. Olen valmistautunut innoissani perjantaihin! Radiossa soi perjantaibiisit! Olen laittanut aamulla jo hiukset ja pohjameikin, koska en ehdi tehdä sitä ennen iltarientojen alkamista. Olen viestinyt rakkauttaan julistavalle Rickylle ja jollekin randomille Jukan ystävän lisäksi. Olen harmitellut iphonen alkuperäisiä kuulokkeita, jotka eivät enää toimi puhelinkeskusteluissa. Lisäksi radiota kuunnellessa kuulokkeet rätisevät ja sammuilevat itsestään. Näin on käynyt jo kaksille aikaisemmille kuulokkeille tämän puhelimen kanssa. En tiedä onko vika puhelimessa vai kuulokkeissa, mutta näköjään täytyy taas ostaa uuet kuulokkeet. Edelliset jotka ostin lojuvat vieläkin laatikossani käyttämättöminä, koska niissä on ne korviin työnnettävät pallurat, joita en vaan pysty käyttämään. Plääh. Ossillakin näyttäisi olevan jo putki päällä. Viikonlopputunnelmat ovat selvästi ilmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti