Kotoisa tunnelma

Keskiviikkona jotenkin alan toivomaan, että Jukka tulisi. Että voisimme istua siellä minun huoneessani katsomassa jotain hölmöä ohjelmaa, ja Jukka kehuisi kuinka nätisti olen laittanut kaikki luonani. Etenkin nyt pimeissä illoissa kaikki on oikein ylikodikasta, kun pienet lämpivät valot on asetettu niin, että ne valaisevat kodikkaat verhot leveiden ikkunalautojen päällä. Hän tapaisi asuintoverini, joiden olisin pyytänyt antaa meidän olla rauhassa illalla. Mutta sen sijaan Jukka ilmoittaa iloisena päässeensä ajoissa töistä ja sen jälkeen vaipuu tuttuun radiohiljaisuuteen seuraavaksi kahdeksi ja puoleksi tunniksi nukahdettuaan sikiuneen aina iltaa saakka. Se on hänelle tosi ominaista enkä kertaakaan epäile mitään muuta, mutta vähän harmistun kun joudun toteamaan, ettei Jukka enää herättyään lähde tälle jännittävälle ensivierailulle. Olen järjestellyt tavarat ja pessyt lattiat ja vaihtanut lakanat, joten ilmiselvästi tahdon hänen tulevan luokseni ja pitävän nykyisestä majapaikastani. Ja nyt petyn kun hän ei  vieläkään tule. Mutta niin pettyy hänkin. Saan pahoitteluviestin siitä, että hän on taas nukahtanut, johon reagoin humoristisesti ja käsken häntä ottamaan rennosti. Olen itsekin ihan väsynyt ja hyppään puhtaisiin lakanoihin jo yhdeksän aikaan illalla (jet lag!). Jukka soittaa tutun iltapuhelun, mutta olen väsymyksestä ja pettymyksestä vähäsanainen ja totean, että voimme ottaa nyt ihan rauhallisesti ja tavata sitten viikonloppuna. Eikun katsotaan jos huomenna tulisin! Jukka pyytää, ja oikeastaan toivon, että hän tulisikin. Olen joskus sivulauseessa maininnut, että minulla saattaa olla muutto edessä jossain vaiheessa. Asumistilanteeni on sen verran epämääräinen, jossa on nepotismillakin vahva sijansa, että joudun välittömästi väistymään, jos asuintilaani tarvitaan johonkin muuhun. Ja tietenkin niin teen mukisematta ja kiitollisena tähänastisesta mahdollisuudesta voida pitää asumismenot minimissä ja olla riippumaton mistään. Olen ollut onnekas. Olen voinut oleskella vapautuneesti miesystävieni luona ja matkailla rauhassa, mutta joskus asioiden on aika muuttua. En tiedä milloin tämä olisi edessä, mutta vähän liiankin sopivasti Jukka on itse etsimässä uutta asuntoa paremmalta alueelta ja hän on avokätisesti ilmoittanut, että voin  olla hänen luonaan niin paljon kuin haluan. Taas asumistilanteeni ratkaistuisi aivan liian helposti jos vain se olisi oikea suunta johon edetä. Olen laittanut asuntohakemuksen vireille kantakaupungin asuntoihin. Ihan vain huvikseni. Tiedän miten kaoottinen jonotustilanne isompien lafkojen asuntoihin on, mutta tarvittaessa saan varmasti asunnon vaikka yksityisiltä markkinoilta. Siisti aikuinen nainen, jolla on työpaikka ja takuurahat valmiina. No problem.  

 
Työpäivä sujuu taas ihanan kevyesti ja kivasti. Työkaverit tuntuvat kivoilta. Pomon kanssa on hauska vaihtaa kuulumisia kahvitauolla. Tunnen olevani oikeassa paikassa. Hassua! Ei ole kauaakaan siitä, kun katselin kahvihuoneen ikkunasta lentokoneita ja unelmoin voivani olla missä tahansa niistä koneista kaukana siitä ahdistavasta ja arkisesta ilmapiiristä. Ja nyt yhtäkkiä tunnenkin oloni siellä hyväksi. Asiat muuttuvat. Tunteet muuttuvat. Tilanteet muuttuvat. Täytyy vain osata olla kärsivällinen ja cool. Odottaa rauhassa, niin asiat järjestyvät ja jos ei, niin sitten tehdään niille jotain. Mutta vasta kun on ensin oltu cooleja ja kärsivällisiä riittävän pitkään. Enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi. Juuri nyt oloni on hyvä. Pitkä lounas Elinan kanssa tekee hyvää. Kummallakin on paljon asiaa ja yhdessä ihmettelemme sitä miten pitkä aika on viime tapaamisestamme. Ihanaa olla back! Viikonloppuna juhlitaan yhdessä. Syön buffet-lounasta mielin määrin mutta olo ei ole ihan kauhean pöhöttynyt, koska loman aikana ei ruokahalu ollut läheskään joka päivä kovinkaan korkealla, ja lisäksi tuli käveltyä joka päivä vähintään kymmenen kilometriä.  Vaihdamme päivän aikana pari neutraalia viestiä Jukan kanssa ja nyt odottelen, että hän soittaa, kuten aina töiden jälkeen tapaa tehdä. Odotan vailla odotuksia sitä, että aikooko hän tulla tänään kylään vai ei. Uskon että ei. Työpäivät ovat raskaita ja ulkona on kylmä ja aamut voivat olla vieraassa paikassa hankalia. Joojoo, ymmärrän. BLING. Manuel ehdottelee pitkästä aikaa leffailtaa hänen luonaan ja kertoo samalla käyneensä treffeillä. Joo kotoisa ajatus, mutta jos en mene Jukalle niin en mene Manullekaan. Aiemmin päivällä vaihdoin viestin myös Ronin kanssa! Ihan vain yhden johonkin yhteiseen uutiseen liittyen, pari sanaa ja pari naurunaamaa. Loistavaa, välit ovat hyvät. Kaikki on aika hyvin. En malta odottaa viikonloppua ja sitä, että pääsen taas perinteisin keinoin onnellisuuteen. Jukka saa liittyä seuraan pieniin juhliimme jos tahtoo. Tai jos minä tahdon. Eletään päivä kerrallaan. Onhan tässä vielä monen monta pitkää tuntia aikaa viikonlopun alkuun. Jos hän tulee tänään luokseni ja kaikki sujuu hyvin niin haluan varmasti viettää hänen kanssaan viikonlopun. Ja jos hän ei tule, niin haluan varmasti nähdä hänet viikonloppuna. Ja jos hän tahtoo samaa niin tilanne on win-win joka tapauksessa. Töistä lähtiessä Jukka viestii, että soittaa ihan kohta kunhan on kotona. Ja sitten...hän on taas varmasti nukahtanut koska kuluu tunti ja pian toinen.