Antidomina

Heti ensimmäinen ajatus keskiviikkoaamuna on ei. Ei, en halua. En halua ajatella Jukkaa. En halua nähdä häntä. Haluan jotain kivaa ja hyvää ja puhdasta. Haluan lähteä kiertelemään kauniita ostoskeskuksia, joissa soi iloiset kepeät laulut. Ja joiden käytävillä on kultaisia kauniita valaistuja koristeita ja tekolunta. Ja hymyilevät siistit ihmiset istahtavat välillä nauttimaan lasillisen glögiä tai kuohuviiniä paperisten ostoskassien kanssa. Mutta jotta voisin nauttia siitä, niin tarvitsisin jonkun. En tiedä kenet. Itseni varmaan... Haluan kirjoittaa! Haluan siivota vaatekaappini. Haluan juoda glögiä! Haluan olla kotoisassa takkatulifiiliksessä. Olen nukkunut vähän liian myöhään tänä aamuna, mutta se ei haittaa koska ehdin ihan mainiosti aamun ensimmäiseen tapaamiseen vaikka vitkuttelisin vielä lisää. Vitkuttelun sijaan olen ovesta ulkona noin kymmenen minuuttia heräämiseni jälkeen ja tunnustelen siinä toimistolle kävellessäni fiiliksiäni ja hieman eilistä koleampaa säätä. On taas se nostalginen ja jouluinen tunnelma. Se tunnelma joka yrittää huijata minut kuvittelemaan, että minua varten olisi jotain ihania treffejä viinilasillisen äärellä tasokkaassa ravintolassa jonkun ihanan siistin miehen kanssa. Se joku ihana mies joka tulisi kanssani sille kuohuviinilasilliselle kesken joulushoppailun. Sellaisia ihania kohtaamisia, joita harrastin paljon viime vuonna. Joita moni mies tarjoaisi minulle, mutta entä Jukka?  Ehkä aika on vain kullannut muistot enkä nyt tajua, että ihan samallailla Jukkakin tulisi kanssani ostoksille ja lasilliselle. Ja vielä aidosti iloissaan seurastani. Mutta sitten ehkä saisin vähän hävetä hänen tapaansa puhua baristalle ja hiljaa mielessäni toivoisin, että hän olisi kammannut tukkansa tai edes laittanut jonkun siistin asun päällensä bändipaidan sijaan. Sellaisen tyylikkään neuleen, joita Nino ja Ricky käyttävät. Sellaiset asiat jotka jossain vaiheessa tuntuvat jännittäviltä ja hauskoilta ovat nyt saaneet erilaisia sävyjä silmissäni. Mutta en minä ole mikään hienohelma, joka pystyisi vain kilistelemään ylihintaista viiniä antiikkikristallissa design-valaisemin alla Helsingin arvokohteissa. Olen oikein menestyksekkäästi pystynyt lojumaan kallion pubeissa ja sulautumaan minkävainlaiseen seurueeseen paikkoihin, joissa poltetaan lattialla istuen itsekäärittyjä sätkiä Kelan maksamien seinien sisällä. Mutta nyt se eroahdistus alkaa näkyä. Se ei ole ominta minua. Ei näin suuressa mittakaavassa. Ikävöin hyviä käytöstapoja. Sitä kun Roni kertoo sen ravintolan aika ruman seinävalaisimen huutokauppa-arvon ja tilaa tietävästi vuosikertaviiniä sommelierilta joka tietää hänet nimeltä. Ikävöin sitä, kun kuuntelemme erilaisten toniccien eroavaisuuksia paikassa, jossa yksi drinkki maksaa helposti yli parikymppiä. Siksi koska se on kokemus eikä vain pakollinen rituaali, jotta pääsisi vähän sekaisin. Ikävöin sitä, kun Ryan auttaa minut istumaan asettamalla pähkinäpuisen tuolin alleni ennen kuin vertailemme menusta alkupaloja. Eikö tässä välissä ole mitään? Eikö voi olla sellaista miestä, joka sopeutuu mukavasti erilaisiin ympäristöihin, ja jolla olisi riittävä yleissivistys ja tiedonjano omaa napaa pidemmälle. Joka ei alkaisi kirota kovaan ääneen kun näkee juomalistan hinnat. Mutta joka osaisi myös ottaa toisella linjalla sen oluen nenää nyrpistämättä jos siellä satutaan olemaan. Eikö ole miestä, joka on osannut pitää hauskaa ja kerätä värikkäitä kokemuksia spontaanisti, mutta silti jättänyt omat kuset juomatta ja tippaamatta transuhuorille. Ja silti ihastuisi avoimesti minuun ja olisi aloitteellinen, koska en ehkä itse osaa olla. Eikö voi olla miestä, joka ei ala ulkoisesti epäviehättää minua! Mikä juttu tämä oikein on. Muistan, kuinka ihanan söpön Harrinkin joku ulkoinen piirre alkoi häiritä minua aivan yllättäen. Ihan yhtäkkiä huomaan, että hänen housunsa ovat ainakin sentin liian korkealle vedetty ja hän seisoo hassusti tilatessaan meille viinejä. Ja nyt vaikka kuinka moni pieni asia häiritsee minua Jukassa. Ei aina, mutta usein. Muissa miehissä, joita olen alkanut tapailla en ole ehtinyt huomata tällaista ihmeellistä visuaalista vastahakoisuutta? Ainakaan siten, että ensin joku olisi miellyttävä ja sitten ei enää olisikaan. 

Aamupäivän mittaan vähän häpeän tätä jyrkkää asennettani ja huonoja ajatuksiani joille olen antanut valtaa. Mietin, että jos en olisi saanut tuota tapaamistarjousta Dimiltä, niin pääsisinkö nopeammin ylitse näistä negatiivisista tunteista. Nythän minulla on ihan liian mieluisia vaihtoehtoja ihan konkreettisesti, mikä helpottaa kiukutteluani. Voin käyttäytyä tyhmästi ja jopa melkein tahallisesti ajaa Jukan vastakkaiseen suuntaan, jotta voisin sitten sanoa, että tämä oli hänen valintansa! Hänen valinnastaan voisin nyt lähteä Dimin kanssa laivalle! Minun ei tarvitse ottaa vastuuta valinnoistani, kun voin sysätä ne muille. Tosin se ei ole onnistunut Jukan kanssa, joka vielä edellisillan puhelussa on ehdottanut minulle iloisesti, että menisimme yhdessä erääseen tapahtumaan ja toivottanut minulle kauniissa viestissä hyvää yötä. En tosiaankaan tiedä mitä tehdä. Huomaan olevani tosi itsekäs ja ajatuksissani haluan pitää Jukan sidoksissa itseeni ainakin siltä varalta, että muutan taas mieltäni ja tunteitani. Haluan että hän lähtee kanssani joka paikkaan jos minulla ei ole ketään muutakaan. Järjellä tiedän, ettei tämä ole kovin hyvä alku millekään vakaalle suhteelle, jos jo nyt olen näin ristiriitainen tunteissani. Riski sille, että vastaisuudessa kohtelen Jukkaa huonosti ja hyväksikäytän hänen ihastustaan minuun on korkea. Sisimmässäni haluaisin selvittää asiat Dimin kanssa. Ja jos olisin hyvä ihminen niin laittaisin asiat jäihin Jukan kanssa siksi aikaa, kunnes voisin niin rehellisesti tehdä. Silläkin riskillä, että sitten jäisin puille paljaille. Mutta enhän ole tehnyt mitään väärää. Nämä ovat vain ajatuksia ja tunteita. Ei tekoja. Ei edes sanoja. Emme ole viestineet mitään vielä Jukan kanssa koko aamuna. Sen sijaan saan Rickyltä sydämiä. Kohtaamisemme jälkeen Ricky ei ole enää kutkuttanut mieltäni samoin kuin aikaisemmin. Siksi kai olisi hyvä kohdata nämä kummittelevat asiat ja ihmiset jotta saisi tunnepöydän puhdistettua? Eikö niin. 

Nyt on kulunut yli kolme viikkoa siitä, kun kävin vahauttamassa kainaloni, sääreni ja bikinirajani Indonesiassa kivan pienikokoisen naisen luona. Silittelen kainaloani, joka on vieläkin ihan sileä. Sen sijaan säärissä sileys ei säilynyt kovinkaan kauaa. Se johtuu varmasti siitä, että sääristä karvat on poistettu paljon epätasaisemmin ja osaa liian hennoista ja lyhyistä karvoista ei saatu poistettua vahalla lainkaan. Bikinialueellakin sänki on jo joissain kohdissa alkanut kasvamaan, mutta ei läheskään niin huomattavasti kuin normaalisti. Olen siis aika tyytyväinen! Aion vastaisuudessakin käydä vahauksessa etenkin ulkomaan lomien aikana. Ensi kerralla osaan alkaa kasvattaa joka paikkaa jo hyvissä ajoin. Mietin myös eilistä pohdintaani siitä, kuinka Jukka oli ottanut esille hieman poikkeavan seksuaalisen toiveensa alistetuksi tulemisesta. Sehän on kai ihan yleistä, että miehet saavat nautintoa g-pisteensä hyväilystä. Ei se kerro välttämättä epäheteroudesta tai mistään poikkeavuuksista (paitsi kun asiaan liittää väkivaltaiset verbit, kuten Jukka teki). Juuri luin joitain kokemuksia siitä, että miesystävä tykkää kun nainen koskettelee peräaukkoa esimerkiksi suihinoton yhteydessä. Minulle jopa näistä asioista kirjoittaminen on hyvin vierasta. En haluaisi tehdä sellaista. Olen tosi avomielinen, mutta siinäkö menee raja? Ajatuksenakin se tuntuisi minusta vastenmieliseltä ja epämiehekkäältä. Että mies siinä pyllistelisi ja voihkisi. Eih. Tykkään olla alistettu. Haluan että mies on miehekäs mies, joka pitää ohjat käsissään. Ja tuo toinen asetelma on sille jotenkin ihan päinvastaista. Muistan, että joskus aikaisemminkin Jukka on puolivitsillä miettinyt, että olisinko hyvä domina. Mutta en halua olla. En ollenkaan. Päinvastoin. Javier on läiskinyt minun takapuoltani niin kovaa, että olen voinut ottaa kuvan hänen punaisesta kädenjäljestään pakarallani. Ihana miehekäs Alex osasi alistamisen loistavasti. Kohtaamisemme olivat kuin teatteriesityksiä, joissa kumpikin on saanut juuri sen haluamanssa pääroolin. Hän katsoo minua silmiin ja sanoo, että sulla on tasan kymmenen sekuntia aikaa riisua minut tai lähdet pihalle. Nautin siitä tosi kovasti. Samalla kun miellytän Alexia niin hän vetää minua kovaa hiuksista ja hokee, että Fucking Bitch! Juuri noin! Käskee ja ohjaa koko tilannetta. Ja se on juuri sitä mistä minä pidän. Myös Roni joskus näytti tällaista puolta itsestään, vaikka useimmiten olimme vain täydellisen helliä ja rajuja yhtäaikaa. Nino on äärimmäisen kohtelias herrasmies, mutta kun makkarin ovi sulkeutuu niin hän tietää tismalleen mitä tekee, eikä epäröi yhtään. Ei kysele, että saako näin tehdä, vaan osaa lukea naista täydellisesti. Osaa laskea kuuman vaahtokylvyn ja viedä toisen pilviin. Mutta tietenkin myös ihan normaali kiihkeä seksi on mahtavaa ja nautinnollista. Ei mitään leikkejä tarvita jos ne eivät luontaisesti synny siinä tilanteessa. Olen nauttinut kovasti niinä pieninä hetkinä kun asiat ovat Jukan kanssa sujuneet. Se on ollut sellaista herkkää ja aitoa. Hän on muuten ensimmäinen mies, jolla on sellainen hassu tapa olla kuin duracelpupu minimaalisella lanneliikeellä samalla kun hän makaa koko painollaan päälläni. Ja se tuntuu yllättävän kivalta ja antaa minulle nopean huipennuksen. Mutta se onkin pitkälti se mitä hän tekee. Hän epäröi liikaa. Hikoilee liikaa. Ei osaa ottaa ohjia käsiinsä, koska ilmeisesti ei haluakaan! Eikä ole vieläkään kertaakaan päässyt itse loppuun asti, koska tilanne loppuu aina siihen, että hänellä ei seiso. Ja terskaa hiertää. Ja se vitun muna on puutunut. Joo kyllä. Osaan minä olla aloitteellinen ja esittää toiveita tai kiivetä toisen syliin, mutta en sen enempää tahdo alkaa ohjailla tilannetta. Se ei ajatuksena innosta minua ollenkaan. Ja kokemukseni mukaan useimmat miehet ottavat mielellään dominoivan roolin. Se tekee heistä miehekkäitä ja vahvoja, ja itse haluan miehen olevan minua vahvempi ja voimakkaampi. Myös henkisesti. Alan käyttäytyä näin, kun huomaan, että toinen on liian monessa asiassa altavastaaja. Miksi juuri se henkilö joka noin avoimesti ihastuu minuun on näin selkeästi heikomman roolin ottava? Vedänkö tällaisia puoleensa, koska myöskään edellisen pitkän suhteen puolisoni ei ollut kauhean voimakastahtoinen. Miksi en sovi paremmin yhteen minulle sopivamman henkilön kanssa? Että saisin itse olla se heikompi. En usko, että Jukka on vielä täysin avoimesti kehdannut tuoda esille omia toiveitaan. Hän on niitä vain väläytellyt sivulauseissa tai kokeilemalla kepillä jäätä, eikä hän ole saanut minusta vastakaikua. Hän varmaan ihan aiheellisesti pelkää, että torppaan hänen ehdotuksensa dominaleikeistä. Koska niinhän minä varmaan tekisin. Ja sitten Jukka ehkä minun toiveestani yrittäisi olla miehekkäämpi ja itsevarmempi, mutta näkisin esityksen läpi ja minua alkaisi ärsyttää. Ehkä.

Ja sitten toisaalta. Ovatko nämä pikkuasioita? Sellaisia, joita voi oppia kehittämään ja sietämään? Nyt ne vain ovat korostuneet, vaikka todellisuudessa jotkut ihan muut asiat ovat merkityksellisiä. Enkö voisi aidosti nauttia ja arvostaa sitä, että Jukka lähtisi kanssani hetkeäkään epäröimättä ostelemaan joululahjoja sukulaisilleni? Tulisi viettämään kotoisia koti-iltoja kanssani ja haluaisi kuulua sukuuni. Raitistuisi jos haluaisin. Voisin olla oma itseni täysin vapaasti. Mutta toisaalta voin nyt olla oma huono itseni aivan liian helposti. Eikö toisen pitäisi saada minut haluamaan olla parempi ihminen? Miettimään käytöstäni ja näkemään vaivaa, että toinen pitäisi minusta? Eikö minusta pitäisi tuntua siltä, että olenpas onnekas kun tuo toinen tahtoo viettää kanssani aikaa. Eikä siltä, että tyydyn nyt johonkin. Että toinen on minua heikompi ja tiedostan sen aivan liian selkeästi. Vai tulisiko tämä vaihe esiin kenen tahansa kanssa? Ja jatko sitten riippuu siitä miten he siihen suhtautuvat. Ehkä tämä on minun kurja perusominaisuuteni, joka puhkeaa esiin ihmisestä riippumatta. Alan testailla toista ja löydän mitä tahansa piirteitä tai puolia joista tehdä numero. Ja sitten joko suhde kestää sen ja  selviää tai sitten ei. Ja kyllähän minä olen ollut innoissani Jukan tapaamisesta. Olen halunnut miellyttää häntä ja olla kaunis ja kiva häntä varten. OIen arvostanut hänen minulle antamaansa aikaa paljonkin! Olen hehkuttanut kuinka mahtavaa on, että hän uskalsi lähteä lomamatkalle kanssani. Ja kuinka usein hän tahtoo pitää yhteyttä ja viettää aikaa yhdessä. Kyllä minä sitä arvostan. Nyt vain taas mittasuhteet ja vastakkainasettelut ovat sekoittuneet ja kärjistyneet ihan liikaa.