Grey Friday

Heti aamulla kuulen, kun Jukan merkkiääni piippaa puhelimessani, mutten jaksa avata vielä silmiäni. Minulla on ainakin kaksikymmentä minuuttia aikaa maata sängyssä ennen kuin kellon torkku soi kahdeksannen kerran. Tänään saan itse valita parin tunnin haarukalla monelta jaksan mennä toimistolle. Tämä on se pikkuinen etu, joka tekee arjesta niin paljon kevyempää. Joustava päivätyö, jonka rytmin saan pääosin suunnitella ihan itse. Olen joskus sanonut jollekin yhteistyökumppanille, että ei, aamukahdeksan kokous ei valitettavasti sovi, mutta  miten olisi kymmeneltä? Annan ymmärtää, että minulla on jo sovittuna jotain tärkeää heti aamutuimaan, vaikka oikeasti vaan haluan lojua omassa sängyssäni vielä siihen aikaan, kun useimmat muut kokoustavat virallista aamukahvitaukoa odottaen. Tämän pikkuedun saadakseni luovun riemuiten vuorolisistä tai muuten vain muhkeammasta tilipussista. Aika on rahaa! Ja minuutit perjantaiaamuna, kun saa vielä nukkua pari torkutusta lisää, ovat joskus korvaamattoman arvokkaita! Luojan kiitos tästäkin etuoikeutuksesta, josta olen päässyt osalliseksi. Kiitos siitä, että aikanaan esimieheni uskalsi palkata ihan liian nuorelta vaikuttavan hiljaisen blondin tekemään tätä duunia muiden mielipiteistä välittämättä. Hyvää huomenta! Kissani ei välitä kellosta ja minun unieduistani vaan alkaa kanniskella pientä pehmohiirtä ympäri makuuhuonettani kiljuen äärimmäisen ärsyttävällä narisevalla äänellä, joten luovutan ja nousen aamupesulle. Vilkaisen puhelintani ja Jukka intoilee minulle tekemiään Black Friday -löytöjä. Shoppailupäivä! Tuttu kotoisa ja odottava fiilis kehittyy valitessani päälle kevytuntsikan ja kosteuden kestävät nahkakengät, jotka ovat sen verran reilunkokoiset, että saan sisään mahdutettua rumanväriset villasukat. Vastaan Jukalle, että minäkin aion heti selata mahdolliset matkatarjoukset samlala kun kävelen tihkusateessa toimistolle. Viikonloppu on edessä! Myös muut ovat hyvällä tuulella, koska saan iloisia viestejä heti aamuun myös Elinalta ja Rickyltä.

Mutta miksen löydä mitään hyviä tarjouksia mistään? Täytyy lähteä paikanpäälle kiertelemään joululahjalistan kanssa. Olen suunnitellut, että voisin tehdä keväällä pari ulkomaan lomamatkaa. Ja jos löydän riittävän hyvät lennot, niin aion ostaa matkan myös parille perheenjäsenelleni, jotka eivät ole käyneet koskaan kaukomailla, eivätkä sinne nykyisessä elämäntilanteessaan pääsisikään. Ai, että kun saisin sillä vuoden hyvän teon suoritettua! Hyvä minä. Kiillotan kruunuani näillä ajatuksilla. Tosisasiassa yhteinen pitkäkestoinen loma, tai edes monituntinen lento samalla penkkirivillä toisen vanhempani kanssa, voisi olla henkinen kamikazeisku, koska kiristämme toistemme hermoja ennennäkemättömällä tavalla. Mutta veri on vettä sakeampaa? Läheisenrakkaus ylittäkööt arkiset ongelmat. Ehkä pystyn itse pitämään suuni kiinni sen verran, että pystyisimme nauttimaan ainutlaatuisesta tilaisuudesta lomailla kerrankin yhdessä ja ihan kunnolla! Ja minkä voimme aiheeseen liittyen lisätä Jukan hyvien puolien listaan? Sen, että hän on täysin sitä mieltä, että minun tulisi ostaa lomamatka lahjaksi perheelleni, ja että hänen tulisi osallistua mukaan. Ja että hän on itse tehnyt itselleen alennusmyyntihankinnan, jotta voi lahjoittaa omaa hyvää hyvyyttään vähän käytetyn vanhan laitteensa juniori-ikäselle perheenjäsenelleni kuusen alle laitettavaksi. Olen toppuutellut Jukkaa, mutta onko hän ihan oikeasti näin hyväsydäminen? Vai onko tämä vain mielistelyä ja pisteidenkeräilyä? En halua joutua kiitollisuudenvelkaan, joten todennäköisesti tarjoudun ostamaan tuon laitteen häneltä pienellä hinnalla. Itseasiassa hän varmaan on tällä hyvällä teolla saanut oikeutettua itselleen kalliin ja lapsellisen hankinnan. Heh, no oli miten oli niin tämä on win-win -tilanne. Tai olisi jos minua ei ärsyttäisi se, että aikuinen ihminen vielä jaksaa sijoittaa suuria summia lapsellisiin peleihin. Ja sitä paitsi ei tämä ole mitenkään ainutlaatuista. Myös entinen pitkäainen miesystäväni huolehti aina perheestäni ylitsevuotavaisesti ja täysin pyytämättä. En tiedä miksi minulla ja perheelläni on tällainen vaikutus joihinkin ihmisiin? Miehet kai tykkäävät siitä että saavat huolehtia ja olla miehen roolissa näin? No oli miten oli, en valita. Olisinpa nyt rakastunut Jukkaan, jotta voisimme ostella sekä kahdenkeskeisiä, että sukulaisten kanssa yhteisiä lomamatkoja alkuvuodelle, ja voisin tuntea kiitollisuutta onnekkuudestani. Nyt vain ahdistun kun mietin, että mitä jos Jukka tahtoo samoille lennoille ja minä tahdonkin lennellä ihan jossain muualla. Olen liian hemmoteltu. Minulla on liikaa jossiteltavaa ja varavaihtoehtoja, jotta osaisin tyytyä siihen mitä minulla on. 

Toisaalta mietin myös fomoa. Olen ollut täysin kykynemätön sitoutumaan edes viikonlopun yli kestäviin tapahtumiin siksi koska pelkään, että sitten missaan jotain tärkeää jossain. Edelliskesänä jätin menemättä viikonlopputapahtumaan, koska tahdoin olla vapaana viettämään viikonlopun Ronin kanssa, jos hän sattuisi sitä ehdottamaan. Ja sehän olikin yksi elämäni ikimuistoisimmista viikonlopuista juurikin Ronin kanssa. Sillä kertaa fomoni siis toimi edukseni. Mutta mitäs jos varaan parin viikon matkan ja sitten panikoidun enkä pystykään lähtemään jonkun deitin takia? Vai olisinkohan jo päässyt yli tällaisista tyhmyyksistä. En tiedä. Pelkään jostain syystä, että minua ei odoteta jos lähden niin pitkäksi aikaa pois. Että jos tapailen jotakuta tai olen ihastunut, niin menetän hänet jos minulla on omakin elämä. Huh miten typerää. Minun todellakin kannattaisi varata ja maksaa matkat ja alkaa opetella olemaan normaali. Kyselen valmiiksi sukulaiseltani lemmikinhoitoapua perheenjäsentäni varten siltä varalta että rohkenen painaa enteriä. Sitten huomioni tarttuu Ronin vihreään palluraan. Käyn hänen sivuillaan, joilla ei ole mitään uutta. Ei mitään sydäntäsärkevää haikeutta, mutta onhan hän vaan hyvännäköinen ja karismaattinen. Tosi monta kertaa yhdessäollessamme meitä luultiin sisaruksiksi. Meillä on samanlaiset silmät ja kasvonpiirteet, ja hyvin usein Ronin aloitteesta puhuimmekin toisistamme sisaruksina. Kuten puhumme vieläkin. En tiedä mikä vaihe tämä pinnallisuus nyt minulla on. Että huomioin vain kaikkien ulkoista viehättyvyyttä. Ja taas Jukka alkaa ärsyttää minua. Ärsyttävää. No. Olemme alustavasti sopineet, että koitamme törmätä alkuillasta jossain. Jukka viestii jotain muutoksia illan ostosaikeissaan, koska hinnassa olikin kahden euron ero. Minua alkaa ärsyttää entistä enemmän. En malta olla viestimättä hänelle, että ihanko totta jätät jonkun suhteellisen edullisen haluamasi jutun ostamatta, koska se onkin kaksi euroa kalliimpi? Ja sitten harmittelet asiaa myöhemmin. Ärsyttävän lyhytnäköistä. Kaipaan seuraa jossa ei euroja tuijotella. Miksi Jukka toimii näin ristiriitaisesti eri asioissa. Mieleni heittelehtii ees taas, kun puntaroin kuinka kiva minusta olisi nyt nähdä Jukka. Tai pitäisikö viestiä Dimille. Saan kommentin, jossa kehotetaan antamaan Dimille mahdollisuus. Ja heti kynnys lähettää hänelle jokin viesti madaltuu. Minun tekisi mieli ulkoistaa kokonaan tämä prosessi ja olla vain tahdoton sivustaseuraaja, joka joutuu sitten tyytymään ratkaisuun. Ihan oikeasti! Se sopisi minulle koska sitten en voisi jossitella vaan joutuisin tekemään olemassa olevasta tilanteesta tarkoituksenmukaisen. Jos menen itse sörkkimään liikaa asioiden luontaista kulkua niin joutuisin ottamaan ihan liikaa vastuuta asioista itse. Käyn asioita läpi myös Elinan kanssa. Hän on sitä mieltä, että voin ihan hyvin tavata Dimin jos tahdon kertomatta Jukalle. Ei se ole mikään rikos. Elina on sitä mieltä, että minun pitäisi Jukankin vuoksi selvittää onko mitään tunteita oikeasti olemassa Dimiä kohtaan, koska se olisi reilua kaikkia ajatellen. Muuten jossitteluni saattaa jatkua ikuisuuksiin asti. 

Perjantai on harmaa. Jos en aio tavata Jukkaa niin saatan ihan hyvin jäädä vailla mitään kunnon suunnitelmaa. Tykkään olla hänen ystäviensä seurassa, joten hyödynnänkö julmasti välejämme, jotta saan hauskaa viikonloppupuuhaa? En ainakaan kokonaan. Kyllä minä Jukankin haluan nähdä. Pidän hänestä monella tasolla. Menen suihkuun ja laittaudun. Sitten suuntaan keskustaan ja kiertelemään kauppoja. Tai ehkä lasilliselle Elinan kanssa. Kenties Jukka menee kotiin ja nukahtaakin taas koko illaksi ennen kuin ehdimma tavata. Saisin syyn olla kiukkuinen ja tehdä jotain ihan muuta. Viestisin Dimille kuulumisia ja katsoisin mitä tapahtuu. En jaksa enää miettiä lentojen tilaamista. Ne ovat varmasti samanhintaiset vielä huomennakin, koska haluamaani paikkaan ei pääse mustan perjantain tarjouksilla kuitenkaan. Otan mukillisen punaviiniglögiä ja annan kohtalon näyttää mitä tapahtuu.