WKND AHEAD

Edelleenkin ajattelen, että meillä on Ronin kanssa sellainen pikkuriikkisen yliluonnollinen yhteys. Se oli yhdessäollessamme niin selvää, että kivaa välillä saada vielä siitä rippeitä. Juuri kun olen ajatellut häntä haikeudella koko päivän, niin saan keskellä yötä herätä BLIBLING, BLIBLING, BLIBLING, tuttuun Ronille varattuun merkkiääneen. Vasta kolmas herättää minut unesta, jossa olen paratiisisaarella ja juuri lähdössä saaren aurinkoiselle puolelle uimaan kristallinkirkkaaseen veteen. Mietin sekunnin, että luenko viestit nyt keskellä yötä ja siten otan riskin yöunien pilaamiseksi, mutta miksei. Roni lähettää kuvan itsestään ja käy läpi parilla viestillä niitä universaaleja teorioita, joista puhuimme aina tuntikausia. Ronin somessa käydessäni edellispäivänä huomasin, että hän on laittanut omaksi "motokseen" sellaisen hauskan teorianpätkän, jonka MINÄ toin ilmi ja selitin hänelle. Roni pyöri aina vain niissä muutamissa omissa jutuissaan eikä osannut laajentaa ajatuksiaan itsenäisesti. Hän joskus kiukkuisena huusi minulle, etten tuo hänelle mitään uutta. Mutta kyllä toin ja paljon. Uskon, että hän karsasti sitä, ettei ollutkaan minua fiksumpi, vaikka niin onnistui karismallaan uskottelemaan sekä itselleen että minulle hyvin pitkään. Vasta aika myöhään huomasin hänen kiertävän jatkuvasti samoja asioita, jotka osaa hyvin, mutta onkin aika kädetön uuden edessä. Minulle käy niin usein. Siis juttujani kopiodaan. Se kuulostaa hölmöltä, mutta se on totta. Yhtäkkiä joku onkin kanssani samaa mieltä vaikka vielä aikaisemmin kuunteli juttuani epäluuloisena. Näin kävi Javierikin kanssa, joka päätyi tekemään merkittävän sijoituksen suositukseni mukaisesti vaikka ensin oli aivan päinvastaista mieltä. Jos julkaisen jonkun pilke silmässä laaditun kantaaottavan jutun hassulla (tarkkaan harkitulla) kuvalla, niin ihan pian parille tutulle ilmaantuu ihan samanlaiset, jopa samoissa vaatteissa tai lauseilla tehdyt kuvat. Se on hassua, enkä usko että sitä tehdään edes tarkoituksellisesti. Joskus nuorempana jaksoin harmistua, koska koin, että joku saa huomiota minun ansiostani. Pöllii mun jutut!! Mutta enää en jaksa. Jos ei kerran joku osaa itse olla omaperäinen, niin siitä vain. Ei ole minulta pois. Se on vain minulle läpinäkyvää pacingia. Se kertoo siitä, että ihmiset näkevät minun ilmi tuomani asiat tavoiteltavina ja oikeina, vaikkeivät tahtoisi sitä minulle ilmaista. Tai eivät voisikaan, koska se on alitajuista ja pääosin tiedostamantonta. Sitä tekee Jukka tosi vahvasti. Hänen mielipiteensä ja lempipuuhansa muokkautuu sen mukaan mitä on saanut minusta irti. Sitä tekee kaikki enemmän tai vähemmän seurasta ja tilanteesta riippuen. Myös minä teen sitä jos olen tosi vahvassa seurassa tai ihailen jota kuta. Tiedän, että minun kohdallani tämä johtuu siitä, että olen näkyvästi täysin itsenäisesti omien juttujeni takana. Luon näkemyksiäni ja mielipiteitäni pääosin ihan itse  enkä ole herkkä ollenkaan muiden vaikutuksille. Osaan ja uskallan olla ihan eri mieltä kuin muut, ja teen sitä tarkoituksellisestikin koska on kivaa tuntea olevansa Erilainen Nuori. Ja sellaiseen on muiden helppo tarttua. Viimeksi töissä kokouksessa sain puheenvuoron viimeisenä ja toin esiin aivan toisenlaisen näkökulman koko puheenaiheeseen ja painotin ystävällisesti tähänastisten lähestymistapojen olevan vanhentuneita. Ja pian kaikki olivat samaa mieltä kanssani. Ryhmät ajautuvat luontaisesti napoihin, kun ne ilmenevät. Siihen saakka on valtaosalla helpointa olla siinä puolivälissä. Noh. Siispä Roni laittelee taas niitä vanhoja juttujamme minulle yrittäessään vaikuttaa fiksulta keskellä yötä. Kokiessaan itsensä erityiseksi siellä yksinään. Näissä jutuissa oli taikaa silloin kun kehittelimme niitä yhdessä ja kerroimme outouksiamme muille kuin jehovan todistajat naurua ja itsevarmuutta kihertäen. Mutta ei niissä enää ole kun hän yksinään niitä pyörittelee. Ihan samoja juttuja. Omien ne nyt  itselleen jotta voisi tuntea itsensä spesiaaliksi. Mutta ei ne toimi samoin ainakaan minu nsuuntaani. Varmaan Ronissa juuri nämä jumittumispuolet olisivat alkaneet rasittaa minua pidemmän päälle? Se, että hän selviytyy lähinnä vain siinä omassa laatikossaan, mutta heti kun pitää lähteä sen ulkopuolelle, niin hän takertuu vanhoihin toimintamalleihin, jotka eivät toimikaan enää. Sehän on ihan normaalia ja tosi yleistä, mutta laskettavissa nyt heikkoudeksi, mikä on nyt nähtävästi minun viikonteemani. Vastaan Ronille siskomaisesti ja vaihdamme parit punaiset sydämet. Kello on yksi yöllä, joten nielaisen puolikkaan nukahtamislääkkeen taatakseni hyvät yöunet ennen viikonloppua. 

Aamulla haikeus on saanut pientä pehmennystä, koska sain taas kokea Ronin yhteyttä minuun. Sitä, että hän kokee tarvetta yrittää vakuuttaa minulle olevansa erityinen siellä jossain. Ja onhan hän, mutta ei siihen noita samoja jankutuksia tarvita. Mietin Jukkaa. Enää en saa häneltä tuttuja aamuveistejä. Onko hänelläkin mennyt maku meidän juttuumme? Vai onko hän vain epävarma ja siksi eristäytyy? Ehkä hän näki Rickyn uuden kommentin johonkin kuvaani ja kieriskelee siellä mustasukkaisuuksissaan? Ihan sama. Itse en lähde samaan leikkiin mukaan, koska oloni on neutraali, joten lähetän hänelle hyvän perjantain toivotuksen vailla sydämiä. Saan pian takaisin yhtä sydämettömän, mutta iloisen takaksintoivotuksen. Hitsi. On perjantai! Mitähän tänään oikein teen. En edelleenkään löydä erityisiä fiiliksiä Jukkaa kohtaan. Tietenkin meillä olisi kivaa. Ehkä hännäyttäisi mielestäni taas söpöltä ja tuntisin olevani onnekas jos tapaisimme? Etenkin rennossa viikonlopussa? Mutta en voi tietää ennen kuin kokeilen. Meillä on aina ollut hauskinta olla juhlimassa hänen ystävillään ja olisin siihen valmis varmaan tänäänkin. Miksei. Jos olisimme joka tapauksessa ystäviä. Mutta sitten muistan, että Jukalla ei ole yhtään rahaa ainakaan viikkoon ja olen nytkin joutunut tarjoamaan hänelle bussilippuja ja ruokia ja leffalippuja ja huumeita. Joten jos viettäisimme viikonloppua yhdessä ja ehdottaisin, että lähtisimme baariin tai Ilomaahan, niin Jukka sanoisi säälittävällä sävyllä, että mee sä vaan, tai voinhan mäki mukaan tulla, mut nyt en pysty kyl mitään ostaa. Hän on tehnyt sitä usein. Ja usein tarjoan, mutta ei sekään ole toistuvasti hauskaa. Plääh. Enkö saa oikeasti näistä asioista valittaa? Olen saanut kommentin, ettei minulle nähtävästi kelpaa yhtään mikään. No ei näköjään kelpaakaan. Mikään mitä voin saada. Oikeasti olen yrittänyt. Olen koittanut keskittyä hyviin puoliin. Ja olen siinä osittain onnistunutkin. Mutta aina kun ajattelen, että no nyt tulee taas hauskaa! Niin sitten Jukka nukahtaa ja tekee oharit, tai soittaa että kestääkin tuhat tuntia koska pelaa pleikkaa, tai ilmoittaa että on täysin peeaa joten hän ei sitten voi tehdä mitään... Ja tämä kaikki on korostunut siihen pisteeseen, että hän näyttää silmissäni epävarmalta sähläriltä. En voi sille mitään, vaikka vieläkin pidän oven auki. Ei ole vielä kiire polttaa tätä siltaa. Mutta ei Jukka ole mikään pyhimys muihin miehiin verrattuna, jolta pitää sietää ihan kaikkea, koska hän on säälittävä tai kiltti tai mitä lie. Ja sitä paitsi myös nämä hänen etäisyys- ja mustasukkaisuuskohtauksensa ovat minusta outoja. Toisaalta hauskoja, mutta toisaalta taas epävarmuutta korostavia. Jos hän nyt tahtookin perääntyä, niin kertoohan sekin jotain hänen palavasta rakkaudestaan, jota vielä hetki sitten minulle on vannottanut. Olen kommenteissa myös enemmän käynyt läpi tätä fyysisen läheisyyden vaikeutta. Alussa sain hänestä tosi hyvin kipinöitä. Intohimoinen yhteys tuntui tosi vahvalta ja pystyimme vain halailla ja hipelöidä toisiamme tuntikausia. En stressannut sitä että hänellä on erektio-ongelmia, koska hän on kertonut, että tällainen tiivis tapailu on niin uutta. Ja hänellä on myös terveydentilassa tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa esimerkiksi verenkiertoon? Ajattelin, että lääke korjaa tämän kyllä. Minulle riitti pienetkin onnistumisen hetket ja muu läheisyys. Se kun hän nuuskuttaa korvaan ja pussailee ja silittää joka paikkaa. Mutta sitten hän alkoi näyttää omaakin pettymystään ja turhautumistana epäonnistumisen jälkeen yhä enemmän ja enemmän. Odotukset lääkkeen (viagra) suhteen olivat molemmilla korkealla! Odotin, että nyt viimeinkin hänen on pysyttävä tooodella kovana, jes, en malta odottaa! Mutta eihän se toimikaan niin! Ehkä esileikin aikana tilanne tuntui paremmalta ja vähemmän ailahtelevalta käsissäni, mutta tositoimissa pääsimme ehkä pari kertaa ekaa sekuntia pidemmälle. Toki sitten ne hetket oli tosi kivoja ja tekivät minut hetkeksi iloisiksi, mutta siihen ne kerrat jäivät. Ja se aiheutti Jukassa entistä suurempaa pettymystä ja ehkä häpeää? Joskus hän tiuskaisi minullekin, että miksi sä sanoit "hmm" tolleen, heti lopahti sen takia! Ottaisin itseeni ja ajattelisin, että minussa on jotain vikaa. En tunnu tarpeeksi hyvältä tai jotain. Sellaisia ajatuksia minulla oli sinkkuuteni alkuaikoina. Mutta nyt kun olen tapaillut miehiä, jotka ovat olleet tosi erilaisia ja erikokoisia, mutta silti molemminpuolinen nautinto on ollut aika helposti tavoitettavissa kenen tahansa kanssa, niin en vain osaa ottaa tästä kauheaa syyllisyyttä itselleni. En syyllistä Jukkaakaan. Harmittaa vain. Tämä vaikeus on vähentänyt kaikkea läheisyyttä väliltämme.

Harmittelen myös sitä, että Elina on koko viikonlopun kiireinen, emmekä ehkä ehdi tavata. Olisin ihan hyvin voinut viettää kivaa iltaa kaveriseurassa. Nyt täytyy nähdä enemmän vaivaa tekemisen löytämisen eteen. En osaa ollenkaan arvioida, että haluaako Jukka nähdä vai ei. Alan kallistua sille linjalle, että hän uhriutuu ja selittää ettei voi tehdä mitään koska on rahaton. Odottaa, että tarjoutuisin tarjoamaan, mutta en ehkä halua. Ehdottaa, että voinhan mennä hänen luokseen istukselemaan. Mutten halua jos joudun seurata sivusta sitä kuinka hän ei varmaan edes olusta saa kaupasta. Haluan tehdä jotain hauskaa! Päätän, että odotan siihen saakka,  kunnes olemme päässeet töistä ja katson mitä tapahtuu. Jos Jukka jää tältä illalta pois laskuista niin mietin jatkotoimenpiteitä sitten. Helpointa olisi rennosti hengailla Rickyn kanssa tai mennä käväisemään vaikka Manuelilla. Ehkä törmätä Dimiin yössä, jos hän on menossa juhlimaan, kuten viesteissämme vihjaili. Voisinhan vaikka Roninkin kanssa skoolata drinkit, mutta ehkä se olisi liian aikaista. Jos Ossi ja hänen puolisonsa olisivat jossain, niin voisin törmätä heihin... Ehkä Ryan lähtisi kanssani ulos. Vaihtehtoja riittää! Ainiin, juttelinhan Karrinkin kanssa edellisiltana ja hänen kanssa on aina kiva käydä tanssimassa. Tuntuu kuin olisi ikuisuus aikaa siitä, kun olen vailla suunnitelmia suunnannut kohti viikonloppua! Kaikki on auki. Toisaalta se on ihanaa, toisaalta väsyttävää. Toisaalta toivon, että voisimme viettää hauskoja hetkiä juhliessa Jukan kanssa. Olla hauskassa porukassa ja fiilistellä viikonloppua toisistamme tykäten. Toivon, että pääsisimme taas siihen kivaan yhdessäoloon. Antaisin sille mahdollisuuden. Tietenkin. Katsotaan miten käy. Matkan jälkeen koin oloni tosi solakaksi ja hyväksi hetken aikaa. Siellä tuli käveltyä ihan valtavasti ja aineenvaihdunta oli jotenkin ihan erileveleillä. Nyt takaisintultua olen herkutellut ihan surutta. On tehnyt mieli kaikenlaista makeaa! Vaikka olen aina muutoin ollut ehdottomasti enemmän suolaisen perään. Olen syönyt leivonnaisia ja myös sipsejä erilaisista ruoista puhumattakaan. Nytkin odotan innolla, että pääsen testaamaan Suomeen rantautuneen Taco Bellin. Mmm. Onneksi viikonloppuisin on helppoa pitäytyä paastolla jos tutut päihteet tulevat kuvioihin. Ja todistin itselleni hienosti, että pääsen kyllä rantakuntoon tarvittaessa nopeastikin. Itsekurini piti hyvin lokakuun alussa! Ennen sitä olin kerännyt pari liikakiloa, mutta pitäydyin kevyssä ruokavaliossa ja lenkkeilin aika ahkerasti, jotta ansaitsisin vapaan ruokaedun loman ajalle. Ja se onnistui! Joten nytkin koitan olla vähän rennompi ja syön jos huvittaa. Ja sitten kun alkaa tuntua pöhöttyneeltä niin pidän vähän tiukempaa linjaa. Jes. BLING. Lounastauon ratoksi Ricky kyselee kuulumisiani. Hyvä, pysy vain siellä Ricky.