Ja sitä paitsi. Yhtäkkiä tänään Javier haluaa tavata. Javier sanoo, pliis tule tänään luokseni! Käyttää sanaa please ja itkunaamoja. Hän ei ole yleensä koskaan näin suora. Voisin siis mennä hänen luokseen viettämään rauhallista iltaa herkkuja syöden ja tarkkailemaan millaiset välimme ovat ja voivatko ne kehittyä. Tätähän minä halusin! Ainakin silloin joskus kun tiesin mitä haluan. Mutta miksi se ei tunnu minusta hyvältä nyt! Miksi olen näin ristiriitainen. Mietin, että mitäs jos Roni illalla viestiikin ja voisin olla jossain hoodeilla valmiina! Mutta miksi olisin niin helppo hänelle hänen oman päätöksensä jälkeen! Olen taas säälittävä. Eikä vielä riitä jakaantuneet tunteeni Javierin ja Ronin välille, vaan kenen luota heräsinkään todella tyytyväisenä! Ninon. Ihanan kohteliaan ja kunnollisen Ninon. Ninon, joka tarjosi minulle kesän aikana ihania treffejä ja kokemuksia ja jopa lahjoja. Nino, joka oli ja on aina fiksu, kohtelias ja ystävällinen. Nino, jonka kanssa juttumme vain jäi ilman mitään varsinaista syytä. Nino, joka olisi ansainnut ihan oman lukunsa. Olen itse ajanut itseni taas juuri sellaiseen tilaan, jonka takia varmaan olenkin ahdistunut. Toki olisin varmaan onnellisena Ronin kanssa, enkä ajattelisi muita, ellei hän olisi sanonut juttuamme irti. Ja toki saattaisin olla nyt Javierin kanssa ja keskittyisin vain häneen, jos hän olisi aktivoitunut silloin, kun ajattelin vain häntä. Siispä miten tähän päästiin?
Lähdin eilen ystävättären luokse ristiriitaisin ajatuksin. Juuri kun olin ajatellut Ronia haikeana niin hän viesti minulle perinteisiä ajatuksiaan ja tekemisiään. Ensireaktiona ajattelin, että haluan heti tavata, mutta järki jarruttelee toimintaani kerrankin! En ihme kyllä tee suoria ehdotuksia. Se saattaa liittyä toki siihenkin, että nautin vain neljä siideriä ystävättäreni luona juoruillessamme miehistä ja tanssiessamme upeaa hiihtokoreografiaa Tuiskun tahtiin! Oloni selkeni illan mittaan. Kumma kyllä. Kun muut tytöt lähtivät keikalle, joka ei itseäni kiinnostanut, hyppäsin ratikkaan kohti keskustaa. Viestittelin siinä Ronin, Karrin ja uuden tinderin kanssa ja mietin, että mitä kivaa mahdan keksiä! Olen todella yllättynyt, etten tuolloin ajatellut vain Ronia. Päätin, että jos parempia ehdotuksia ei ehdi ilmaantua niin tapaisin random tinderin jossain. Hyppään pois ratikan takaovista, ja hätkähdän! Kuka hyppää ulos samaan aikaan etuovista? Javier! Hän vaistomaisesti kääntyy minua kohti, kääntää katseensa pois ja sitten kääntyy yllättyneenä takaisin. Hämmästynyt hymy! Naurahdan ja tervehtien halaamme! Kun on tottunut tapaamaan toista vain tietyssä ympäristössä, niin jollain tavalla se on yllättävää, että toinen onkin oikea ihminen muuallakin! Javier kertoo olevansa matkalla ystävälleen illanviettoon. Hän on siellä usein. Minä kerron, että aion tavata ystäviä myöhemmin. Tuntuu hassulta. Halaamme heipaksi ja lähdemme risteyksessä eri suuntiin. Itse päädyn viihtyisään ja täyteen pubiin odottelemaan miten kohtalo järjestäisi iltani.
Heti istuuduttuani käy ensimmäinen flow, johon tulee tarttua. BLING. Nino kysyy missä olen ja kertoo liittyvänsä seuraani vartin kuluttua. Selvä! Lueskelen iltapäivälehtiä ja nautin illan viidettä siideriäni, kun hymyilevä ja siististi pukeutunut Nino tulee paikalle. Halaamme ja mietimme miten pitkä aika siitä on, kun viimeksi tapasimme. Alamme heti jakaa syksyn kokemuksiamme. Kerron, että tapailin jota kuta ja se loppui minusta riippumattomista syistä. Hän kertoo omasta vastaavasta kokemuksesta. Meillä on yhdessä mukavaa, niin kuin aina oli aiemminkin! Keskustellessamme hän katsoo minua suoraan silmiin ja kuuntelee ja on mukava. Normaali ihminen. Hyvin koulutettu, hyvässä työssä, siisti olemus, vähän lyhyt. Mutta jostain syystä se ei häiritse minua hänen kohdallaan niin suuresti. Kello on jo yhtäkkiä yli puolen yön. Random tinderi yrittää kysellä missä menen, mutten nyt ehdi keskittyä häneen. Nino katsoo minua silmiin ja sanoo, että mennään hänen luokseen. Koen sen täysin luonnolliseksi ja hyväksi ideaksi. Hyppäämme taksiin ja pian olemme hänen kauniin omistusasuntonsa ovella. Kaikki tuntuu luonnolliselta. Laitamme leffan pyörimään ja korkkaamme vielä yhdet juomat hänen luonaan (seitsemäs siideri). Siirrymme sänkyyn jatkamaan huonon elokuvan katsomista loppuun. Jätän päälleni alusvaatteet. Nino on tosi innokas. Emme ihme kyllä koskaan päätyneet sänkyyn asti aiemman deittailumme aikana, enkä halua edetä asiassa nytkään. Nino riisuu rintaliivini ja silittelee minua. Sanon, että alushousuja ei riisuta, kosketan häntä, ja tilanne on ohi hyvin nopeasti. Pidän siitä! Pidän hänestä. Nukahdan tyytyväisenä hänen kainaloonsa.
Yöllä herään siihen, että puhelimeni tärisee olohuoneen pöydällä. Noustessani sängystä huomaan, että olen kuolannut Ninon päälle. Pyyhin hänen olkapäänsä peittoon. Random tinderi yrittää soittaa minulle. Kello on viisi aamulla. Huomaan rivin viestejä ja puheluita näytölläni. Karri, pari tinderiä ja Javier! Hän on soittanut minulle kolme kertaa ja jättänyt muutaman viestin! Soittanut kolmelta, neljältä ja juuri äsken. Voi Javier. Vastaan hänelle olevani nukkumassa. Hän on hereillä ja vastaa heti, että tarvitsisi halausta. Vähän jotain sykähtää sisälläni! Pikkuruisen hetken harmittelen, etten voi rientää hänen luokseen. Vastaan, että jutellaan lisää huomenna. Jatkan unia Ninon halatessa minua. Me nukumme hyvin yhteen. Aamulla heräilemme rauhassa. Päätäni särkee lievästi. Nousen ottamaan aamulääkkeeni. Buranan, ehkäisypillerin sekä amfetamiinijohdannaiseni. Pujahdan takaisin sänkyyn Ninon kainaloon, missä makoilemme helposti muutaman tunnin toisiamme silitellen, televisiota katsellen ja ruokaa tilaillen. Tulemme luonnollisesti toimeen keskenämme. Mutta mielessäni on ajatus siitä, että hän on liian kiltti. Liian hyvä. Liian kunnollinen. En tiedä. Iltapäivällä ryhdistäydyn, pukeudun ja laitan kuulokkeet korviini ja YleX:n päälle. Halaamme ja toivotamme toisillemme hyvää iltaa. Ninolla on hauskoja suunnitelmia loppupäivälle ja varmasti minäkin keksin jotain.
Radiossa puhutaan muumeista ja se ärsyttää minua. En halua kuunnella muumijuttuja. Onneksi iltapäivän biisit ovat loistavia. Lauleskelen törkeän hyvää Turvasanaa kadulla kulkiessani kohti kotia, jossa haluan vain käväistä. Aurinko paistaa. Fiilis on ihan hyvä, vaikka en kykene yhtään päättämään haluanko lähteä tutkimaan kohtaloa illaksi vai sopia jotain rauhallisempaa. Javier kutsuu luokseen. Sanoo pliis. Roni kyselee suunnitelmistani ja vihjailee, että hänen iltansa on vielä avoinna. Voih Roni, miksi jätit minut ja teit tästä kaikesta näin vaikeaa. Kuuntelen musiikkia täysillä ja heti fiilikseni lähteä juhlimaan nousee! Mietin, että voisin törmätä kehen tahansa. Ainiin Alexkin saattaisi olla liikenteessä! Mikä voisi johtaa johonkin oikeaan? Mitä oikein haluan? Haluanko edes mitään "oikeaa"? Aivot raksuttaa. Pohdin vaihtoehtojani. Mietin, mikä olisi järkevää pidemmällä tähtäimellä. Ei Roni jos hän ei päätä muuttaa mieltään, ja sen hän voi tehdä silloin kun tapaamme sovitusti, vaikka ensi viikolla. Nino on muualla, joten minun ei tarvitse miettiä nyt häntä. En ole ratkaisustani varma, mutta lupaan mennä Javierin luokse. Haluan antaa hänelle mahdollisuuden tehdä minulle selväksi mitä haluaa. Hän on tuttu ja turvallinen. Meillä voisi olla kivaa. Vai voisiko? Tätä kirjoittaessani epäröin taas ratkaisuani. Mutta pitäydyn siinä, sillä muistan miten kurjalta minusta tuntui aiemmin, kun tajusin miten monta kertaa olin kieltäytynyt tapaamasta häntä ja se kadutti minua myöhemmin. Ehdin kyllä tavata Ronin myöhemmin. Tauko näkemisessä voi tehdä hyvää hänen tunteilleen myös. Uskon, että tapaamme vielä Ninon kanssa. Toivon niin. Mietin, että ensi viikolla minulle varmasti tarjoutuu tilaisuuksia mennä arkitreffeille. Siksi saatan selviytyä nyt rauhallisemmasta illanvietosta. Kysyn Javierilta onko viimeksi sinne viemäni viinipullo vielä tallessa. Emmehän koskaan ehtineet korkata sitä. Javier vastaa, että joi sen viime yönä. Siispä otan kokoelmastani uuden pullon matkaan. Onhan sentään lauantai! Ja ties vaikka saisimme riidan aikaseksi ja päätyisin baanalle sittenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti