Keskinkertaisuuden sietämättömyys

Siis tässä hyvissä fiiliksissä olen lueskellut muun maussa Paperi T:n lyriikoita. Se selkeesti tietää näitä asioita myös:

"Sekasi o mun stoori
Loppuu vast ku loppuu booli
Mä en tuu herää ruoto suorana tuolist
Toiset miettii huomist, toiset miettii juomist
Ens vuonna me kumpiki saatetaa olla jo kuollu
Sä et tosta minnekää ainakaa enää nuorru
Se on koko iltan romanttisinta mitä tuun sanoo
Ei märillä stideillä sytytetä paloo
Siks tän asian mä nään
Et kuollaan keskinkertaisuutee jos ei olla kujalla tänää"

"Mitä vanhemmaks sit tulee sitä enemmän sit moukkaantuu
Sanon sua Henry Millerin romaanin naiseks mut et tajunnu ees
Loukkaantuu
Ja se oli sillo selvä
Kevät ei tulis yhdes tai selvän
Kauniit ihmiset vaan tylsistyttää
Ime sitä röökii mut pliis oo hiljaa
Monta yritystä sitä mahtuu iltaa
Löytää jotain mikä ei olis ilmaa
Mothafuck rivari, must ei ikin olis siihen
Jostain syystä kuolemaa ei viel kovin kiire
Kierrätä rakkaut ku roskii
Venaa et se kipu alkaa potkii
Muuttoilmotus postiin"

Joskus vain jotkut puhuvat ihan samoista asioista, joita itse olet ajatellut, tai joihin on elämässä törmännyt. Tosi osuvasti. Siitä tietää, että on rajattu määrä tilanteita, joita ihmiset käsittelevät. Vaatii tiettyjä tapahtumia ja yhtäläisyyksiä, joiden johdosta päätyy samankaltaisten tunteiden ja ajatusten sisälle. Sitten pitää löytää keinot päästä niistä yli. Ne on vaiheita. Kyllä niistä pääsee eteenpäin.