What if you find your soul mate... at the wrong time?

Jotain on vähän muuttunut. Oikein fyysisesti tunsin jonkin asian kadonneen väliltämme saapuessani Manuelin luokse. Matka hänen luokseen on edelleen täysin luonnollinen ja kotoisa. Vaikka taas kirpaisi katsoa sitä bussia, joka kulkee Ronin luokse. Kevyt huokaus. Manuel viesti iloisena itsenään ollessani vielä matkalla ja odotti minua innolla kylään. Eikä tietenkään turhaan. Vaikka oma oloni on koleampi kuin aiemmin, niin en näytä sitä mitenkään. Halaamme. Olen vielä ulkovaatteissa. Hän sanoo, että oletpas kylmä ja antaa suukon. Hymyilemme. Kumpikin kysyy mitä kuuluu. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan joudun miettimään mitä vastaan. Puhe ei tule yhtä luonnollisesti kuin aiemmin. Mutta se kestää vain hetken. Pian puistelen epävarmuuteni pois ja keskityn ystävääni ja tähän hetkeen. Aloitamme heti sarjan katsomisen herkkujen kera. Manuel on tositosi touchy touchy. Suukko, silitys, halaus joka kohdassa. Painaa päänsä syliini ja silittää minua. Kaikki tuntuu hieman vieraammalta kuin aikaisemmin. Minulla on tunteita muita ihmisiä kohtaan. Haluaisin jonkun toisen kostettavan minua näin ja antavan minulle tätä huomioita. Pystyn kuitenkin eläytymään tilanteeseen aivan normaalisti. Hymyilen ja silitän takaisin. En välitä enää niin paljon minkä vaikutelman annan itsestäni, joten otan rennosti ja kommentoin sarjaa aiempaa kärkkäämmin. Nauran ääneen ja röyhtäisen.

Siinä samalla yritän jäsentää ajatuksiani. En ole kenellekään (valitettavasti) tilivelvollinen. Manuel on uskomaton, joten se, että suostun hänen kanssaan petiin (sohvalle, suihkuun, saunaan) ei ole mikään suuri myönnytys tai uhraus. Ja sitä paitsi hän antaa koko setin: non-stopilla läheisyyttä, hellyyttä, keskustelua... Siispä annan vain mennä, enkä ajattele sen enempää. Ehdimme katsoa monta jaksoa, sitten hyppäämme ihanan jättipeiton alle. Manuel suutelee minulle hyvää yötä ja nukahtaa saman tien onnellinen hymy naamallaan. En itse saa heti unta. Mietin Ronia ja Javieria. Ajattelen taas toisen sängyssä, toisen selkää vasten painautuessani, millaista olisikaan nukkua just nyt Javierin kainalossa. Mietin Ronin likaisia ja tunkkaisia lakanoita. Mietin millainen oma maailma meillä olikaan. Se sellainen taianomainen sielujen sympatia. Henkinen yhteys, vaikkei fyysisessäkään ollut valittamista. Olen kuulut joskus, kun joku kertoo, että on saanut joskus kohdata sielunkumppanin, mutta siitä ei vaan voinut tulla mitään. Mietin olenko itse nyt siinä tilanteessa. Sain kokea sellaisen yhteyden jonkun kanssa, mikä nosti minut korkeuksiin tästä todellisuudesta. Olisin luopunut monista tutuista asioista ja arjesta, jotta olisimme saaneet pyöriä omassa kuplassamme yhdessä.

“I feel like a part of my soul has loved you since the beginning of everything.
Maybe we’re from the same star.”
― Emery Allen

Meidän ei tarvinnut kuin katsoa toisiamme ja tuntea heti millä aaltopituudella ollaan.  Mutta se vaan ei voinut toimia. Jostain syystä. Ehkä ajankohta oli väärä. Ehkä olisimme ajautuneet vain kurjuuteen. Siellä oli paljon pimeitä juttuja. Mutta olen ahne ja onnellinen tästä kokemuksesta. Taas yksi uskomaton asia, jota ei kukaan voi ottaa minulta pois. Nyt minäkin voin sanoa kohdanneeni sielunkumppanini, ja samalla selittää ettei se aina valitettavasti tarkoita vuosisadan rakkaustarinaa. Kadonnut kaksoisolentoni, jonka kanssa olisimme ehkä syöneet toisemme elävältä. Jos vielä tapaamme aion pitää välimme platonisina. Alan hyväksyä tämän tilanteen. Ja mennä eteenpäin. Lujaa.

Manuel joutuu lähtemään töihin minua aikaisemmin. Hän suutelee minua kahdesti ja lähtee ihan hiljaa, jotta saan jäädä vielä tunniksi nukkumaan ja lähteä omassa rauhassani myöhemmin. Tämä on täydellinen parisuhde-elämys. Mutta harmi, että minun osaltani se kutkuttava jännitys on poissa. Oloni on edelleen ihan hyvä. Keskityn innolla töihin. Eilen viestittelimme Javierin kanssa pari viestiä ja hyvät yöt hänen aloitteestaan. Kivaa! Tänään laitan työpäivän päätteeksi viestin ennen häntä ja pyydän häntä kertomaan miten eräässä työjutussa meni. Pidän huolen siitä, ettei hän pääse kuvittelemaan etten ajattele häntä. Javier on niin itsepäinen ja itsesuojeluvaistoinen siellä suojamuuriensa takana, että hänen ylpeytensä ei siedä kolauksia. Manuelkin ehti jo viestiä minulle lounaskuulumisia. Se on kyllä jännä miten puhtaasti kaverillisia voimme nykyään olla. En ole kuullut muutoin kenestäkään mitään random tinderiä lukuunottamatta. Random ehdottaa tapaamista perjantaille. En kommentoi sitä nyt mitenkään. Olkoot se taas varasuunnitelma. Karrin kanssa keskustelimme koko sunnuntai-illan, jolloin hän kertoi olevansa kiireinen tällä viikolla, mutta toivovansa tapaamista seuraavalle viikolle. Se on riittävän kaukana, jotta sitä ei tarvitse miettiä vielä. Yleisesti ottaen en tunne oloani enää päivisin sekavaksi. Silti tunnen jotain suurempaa sisäistä tasaisuutta. Mun sydämel on kypärä? Pidän seuraavana mittapuuna oloni arvioinnille torstaita, jolloin olon vasta edes pitäisi alkaa parantua. Olen niin tyytyväinen tähän käänteeseen arjessani. High expectations.

Javier vastaa minulle pian ystävällisesti ja yksityiskohtaisesti. Niin normaalia ja mukavaa. Olemme jo pitkään puhuneet toistemme kanssa joka päivä. Olemme tunteneet yli puoli vuotta. Jossain kohdassa tapahtui muutos ja aloimme nähdä toisemme (tai minä aloin nähdä hänet) oikeina ihmisinä. Hän on aivan eri ihminen, kuin ajattelin hän en silloin joskus alkuaikoina olevan. Silti edelleenkin olen yhä innoissani saadessani tapailla näin komeaa ja seksikästä miestä, joka saisi kenet tahansa. Hän saattaa taas kadota minulta. Mutta ehkä selviäisin siitäkin. Hymistelen itsekseni pitkästä aikaa sille ajatukselle, millaisia uskomattomia kultakimpaleita olen saanut seikkailuissani tavata. Kaikkein komeimpia, älykkäitä,  miljonäärejä. Olen ainakin ottanut kaiken ilon irti siitä, että saan herätettyä miesten mielenkiinnon itseäni kohtaan. Ainakin hetkeksi. Ainakin pinnallisesti. Tämä on nyt sitä "villiä nuoruutta". En jäänyt paitsi. Toivon etten jäisi paitsi muusta. Käyn kotimatkalla alkossa ystävättäreni innoittamana. Valitsen ennenmaistamattoman voimakasaromisen valkoviinin. Olemme juoneet viime aikoina hyvin paljon punaviinejä, joten valkkari on herkullista pitkästä aikaa. Mutta todella voimakasmakuista. Ainakin lasillinen kestää pitkään. BLING. Manuel lähettää minulle ravintolavinkin. Kiitos, kamu! Vaihdan pari viestiä randomin tinderin kanssa, joka on jaksanut kommunikoida kanssani jo pari viikkoa, ja vaikuttaa olevan aidosti kiinnostunut. Olen itse ollut vähäsanainen ja jopa tyly. Ja hän vain innostuu lisää. Näinhän se menee. Loogista. Mutta hän on sinnikäs, ja olen antautunut toisen sinnikkyyden edessä useinkin tapaamiselle.