Flow must go on

En olisi millään malttanut mennä nukkumaan. Minulla oli hyvä fiilis kuunnellessa musiikkia ja vaihdellessa viestejä ystävättären kanssa. Myös Javier kertoi olevansa kuoleman väsynyt ja leikimme hetken vaihdellen facebookin chatin värejä ja emojeja. Korkkasin myös herkullisen valkkarin ja nautiskelin sitä pitkin iltaa reilut puoli pullollista. Osittain tarkoituksena testata onko uudella ihanalla lääkitykselläni jotain huomioitavaa yhteisvaikutusta alkoholin kanssa ja osittain ihan vain siksi että huvittaa. Empiirisen tutkimukseni mukaan mitään erityisiä yhteisvaikutuksia ei ole. Hyvä! Vaihtelimme viestejä myös Ronin kanssa illan aikana! Arvioimme mikä olisi paras Netflixin anti tälle illalle. Ai kun kivaa! Puhumattakaan tinderin ja Karrin jutustelusta, jotka osaltaan vahvistivat tasaista fiilistäni. Puolen yön jälkeen minun oli pakotettava itseni sänkyyn! Sitä paitsi halusin aamun tulevan pian, jotta saan ottaa uuden annoksen ihanaa lääkettä. Halusin myös kokeilla vaikuttaako uusi lääkkeeni unensaantiin. Ei vaikuttanut! Heräsin kuitenkin yöllä kolme kertaa etsien Alexia. Kerran nousin sängystäkin ylös ja mietin, että hän on "toisessa sängyssä" nukkumassa. Mutta tämähän on minulle aivan normaalia käytöstä.

Aamulla herään puhelimen piippaukseen. Ignoraan sen enkä avaa edes silmiäni. Sitten kissa alkaa mielenosoituksellisesti repiä nojatuoliani. Yritän tömistää jalkojani sänkyä vasten, jotta kissa lopettaisi, mutta se ei voisi välittää vähempää. En aio nousta nojatuolin pelastamisen vuoksi, mutta olen yhtäkkiä aivan pirteä. En uskalla katsoa kelloa. Ei nukuta yhtään. Ei tee edes mieli nukkua. Tekee mieli herätä ja nousta! Makaan silti tyytyväisenä sängyssä ja tunnustelen itseäni. Olo on aika hyvä. Tunnen möykyn olemassaolon, mutta se on hieman turta. Muistan yhtäkkiä Ronin. Ihan hyvä mieli silti! Minua hymyilyttää. Kello alkaa soida. Pomppaan sängystä pirteänä. Tsekkaan pikaisesti Rickyn viestin, johon voin vastata myöhemminkin. Jaksan pitkästä aikaa pestä kasvoni kunnolla aamupesun yhteydessä. Minua repeilyttää yhtäkkiä. Hallitsemattoman ahdistuksen ja itkun sijaan saan nauttia hallitsemattomasta hymyilystä ja naurusta. Olen hyvällä tuulella. Uskomatonta. Otan pillerin, enkä malta odottaa sen vaikutuksen alkamista. Nyt jo olen aika varma, että eilisiltana lääke vaikutti minuun positiivisesti! Töissä keskityn täysillä työtehtävään. Olo on selkeä. Mietin jo hetken, että eikö lääke enää vaikutakaan ihanan sumuttavasti. Mutta kahvitauolla istuessani noin pari tuntia pillerin ottamisesta olo yhtäkkiä pehmenee. Tunnen sulautuvani kevyesti turvalliseen pumpuliin. En ole enää ahdistavalla tavalla erillinen ja ulkopuolinen muusta maailmasta, vaan sellaisella hyvällä tavalla omassa ulottuvuudessani. Tuntuu kuin olisin nauttinut rentouttavan lasillisen viiniä. Pidän tästä. Ei ihme, että tällaiseen jää koukkuun. Kädet tärisevät ihan pikkuisen ja voin tuntea sydämenlyönnit, mutta pystyn keskittymään tosi hyvin töihin. Olen töissä ihan laillisesti pienissä pilvissä. Alan jo miettiä valmiiksi milloin voin hakea loput minulle määrätyistä annostuksista, ettei ne vain ehdi loppua kesken apteekista.

Totta kai minua edelleen harmittaa kaikki menetykset ja vastoinkäymiset. Myös vähän stressaa se, että mitä keksisin illalle sen jälkeen kun olemme käyneet yksillä ystävättären kanssa. Mutta nyt tuntuu, että se pistävin terä kaikesta kurjuudesta ei enää tehoa minuun. Kaikki negatiiviset asiat ovat pienen etäisyyden päässä eivätkä sisälläni. Ronin kuva ei saa sydäntä hypähtämään kurkkuun. Ainakaan just nyt. Mietin ehdottaisinko Javierille yhteistä illan viettoa, mutta minulla on niin paljon energiaa, että melkein tekisi ennemmin mieli lähteä juhlimaan! Tanssimaan! Onko tämä nyt sitten hyvä? Ongelmanani on ollut liika meneminen ja paikalla pysymisen mahdottomuus. Ja nyt tunnen itseni entistä energisemmäksi! Voihan tämä kaikki olla kuvitelmaani, joka johtuu vain siitä, että saimme asiat tasaantumaan Ronin kanssa ja viikonloppu on taas ovella. Mutta aika näyttää! Seuraava maanantai tulee olemaan todellinen näytönpaikka. Tai viimesitään sitä seuraava, koska silloinhan vasta lääkityksen pitäisi edes vaikuttaa. Hah, en malta odottaa! Hear me now alkaa soida radiossa. Laitan kovemmalle. Vähän kylmiä väreitä. Things aren't easy. Vihellän mukana ja tanssahtelen yksinäni.

Vaihdamme aamupäivän aikana pari sanaa Javierin kanssa. En aio tehdä hänelle nyt ehdotuksia. Katson miten päivän kulku luontaisesti kehittyy. BLING. Ystävätär kertoo suunnitelmiensa muuttuneen ja hän mahdollisesti sittenkin voisi lähteä viettämään iltaa ulos pidemmän kaavan mukaan. Hyvä vaihtoehto. Työhuoneeni laidalla oleva tuoli hypähtää vähän ja minua naurattaa taas. Päätän, että sitten kun huono biisi alkaa soida radiossa niin kipaisen hakemaan jogurttini työhuoneeseeni, jotta voin kuunnella musiikkia ja keskittyä omiin juttuihini sosiaalisen lounastauon sijaan. Olen tehnyt tämän valinnan useasti viime aikoina. Ehken olekaan niin huonoa seuraa itselleni. Huomaan kuitenkin, että minulla ei ole ruokahalua juurikaan. Ei siksi että kärsisin nyt akuuteista sydänsuruista, mutta en vain jaksaisi syödä. Kun olen syönyt puolet annoksestani niin olen yksinkertaisesti aivan täynnä. Lueskelen saamani ihanan lääkkeen haittavaikutusluetteloa. Pahoinvointi, tajuttomuuskohtaukset, päänsärky. Painon putoaminen, hämmentynyt olo, sydämen nopealyöntisyys. Ahdistuneisuus. Hassua, että se vaiva johon otan lääkettä voi myös olla lääkkeen sivuoire. No, ei pelota. Päinvastoin, olen innoissani, että lääkkeellä saattaa olla minuun oikeasti toimiva ja vahva vaikutus. Jos saan tuta "sivuvaikutusta" epätodellisuuden tunteesta, niin toivotaan ettei samalla saralla mainittu hengenvaarallinen ihottuma pääse puhkeamaan. Naurahdan yksinäni ääneen.

Aion lähteä ajoissa töistä ja hetken istahtamisen jälkeen laittautua erityisen hyvin. Haluan, että tämä ilta onnistuu. Haluan olla erityisen kaunis. Ensin menen ystävättäreni luokse ja voimme vaihtaa viimeisimmät juorut lasillisten kera meikkiä ja hiuksia kohennellessa parhaita biisejä kuunnellen. Varmaan illan aikana kuulen jotain ehkä Karrista, ehkä Alexista ja suunnitelmat tarkentuvat. Katsos! En edes ajatellut Ronia. Ehkäpä paras olisi vain lähteä pitämään hauskaa ja sitten päätyä törmäämään tuttaviin yössä. Vähän pelkään, että illanvietto saattaa mennä överiksi tai pieleen, kun olo on näin odottava. Olen liian tottunut siihen, että jos luottaa johonkin hyvään, niin silloin se ei ainakaan tapahdu. Silti aivan yllättäen mieleeni tulee laittaa lotto. Ennen lottosin aina, mutta edellisen vuoden aikana se on pääosin unohtunut. Nyt minulla on tunne, että lotto täytyy tehdä. Minulla on onnekas olo. Hassu olo. Unohdan hetkeksi onko Alex hänen oikea nimensä vai ei. Teen loton... Kotiin saavuttuani oloni on vähän jumittava. Syön jotain siksi, että tiedän että täytyy. En tunne oloani selkeäksi. Random tinderi viestii taas ja toivoo, että törmäisimme illalla. Ehkä törmäämmekin. En osaa enää yhtään arvioida miten tämä ilta sujuu. En nukkunut paljoa viime yönä, joten päiväunet tekisi hyvää, mutta jotenkin en malta mennä nukkumaan. Avaan energiajuoman ja sovin tapaavani ystävättären ja pari muuta pian. BLING. Nino kyselee suunnitelmistani. Katsellaan illemmalla! BLING. Karri kertoo iltapuuhistaan ja kysyy mitä aion tehdä. Ahdistuskraateri oireilee yhtäkkiä vähäsen. Epävarmuus saa sen kaikumaan. En tiedä yhtään mitä haluan. Ketä haluan. Surettaa, etten voi antaa itseni haluta enää Ronia. Voi kunpa pian voisin olla vähän aikaa pakonomaisesti haluamatta yhtään ketään.  Ja samalla hetkellä BLING. Se on Roni.