lauantai 7. tammikuuta 2017

Kreisi elämä

Olen juuri viettänyt kaksi yötä ja aivan mielettömän päivän Ronilla. Heti kun lähdin kotiin iski kova ikävä. Ja juuri äsken saatoimme sopia, että tapaamme parin tunnin kuluttua ja jatkamme siitä mihin jäätiin. Uskomatonta. Mieletöntä. Aivan kreisiä. Juuri tällaista olen halunnutkin. Ja pelottaa! Jännittää. Mietityttää. No mutta! Torstaina olin siis mennyt tapaamaan ystävättäriäni. Katoimme ihanan herkkupöydän ja kohotimme maljoja. Pääsin intoilemaan muillekin ihanaa uutta tuttavuuttani. Sovimme Ronin kanssa, että menen hänen luokseen heti kun olisin valmis.  Hän lähetti alkuillasta kuvan tekemästään ruoasta ja sanoi, että voin syödä kun tulen ja jos hän on jo nukkumassa niin ulko-ovi on avoinna, jotta pääsen sisään. En malttanut vitkutella, vaan yhdeksän aikaan kysyin ystävättäriltäni haittaako jos jo poistun, mutta kaikki ymmärsivät ihastuneen ratkaisuni. Ilmoitin Ronille lähteväni tarkastelemaan kulkuneuvojen aikatauluja ja hän kielsi sen ehdottomasti. Hän lähetti minulle vakiotaksinsa numeron ja sanoi jättäneensä pankkikorttinsa eteiseen tunnuslukuineen, jotta voin maksaa kyydin sillä. "Tiedät, että tällaisilla jutuilla ei ole mitään väliä, joten älä mieti liikaa!" Selvä. Onnellisena hyppäsin taksiin ja lähdin kohti Ronia, jonka kanssa viestittelimme koko taksimatkan.

Hain hänen korttinsa eteisestä ja maksoin sillä koko kyydin. Varmastikaan kaikki eivät suostuisi tällaiseen, mutta jostain syystä tämä tuntuu ihan luonnolliselta. Hän on tehnyt varallisuudestaan kepeän pikkujutun, jota voidaan yhdessä hyödyntää. Sopii! Roni odotti minua tyynykasassa makoillen viiniä juoden. Hyppäsin hänen viereensä ja yhdessä valikoimme taas musiikkia, humalluimme ja keskustelimme. Keskustelimme kaikesta. Olen nyt kertonut hänelle kaikki itseäni vaivanneet asiat, eikä mikään hätkähdyttänyt Ronia. Asiat, joiden olen ajatellut ehkä pilaavan kaiken, eivät liikuttaneet häntä lainkaan. Pelottavaa. Tuona iltana ulkona oli mieletön pakkanen. Roni tuprutteli tupakkaa sisällä. Siinä loikoillen. Ja asia ei häirinnyt minua lainkaan. Onko minusta tullut huonompi ihminen? Vai rennompi? Pitäisikö tällaisten asioiden häiritä? Ehkä ei. Javier oli lähettänyt minulle jonkun viestin, johon olin huppelissa vastannut, että miksei hän voinut olla minua kohtaan aktiivisempi aiemmin, kun olin hänen! Viestissä olin kehottanut häntä hankkimaan jotain uutta ajateltavaa. Valvoimme myöhään ja menimme yhdessä onnellisina nukkumaan. Jännitin sitä, mikä tilanne olisi aamulla. Olisiko hän ahdistunut ja stressaantunut, eikä haluaisikaan viettää enää koko päivää yhdessä, kuten olimme sopineet. Mutta ei. Heräsimme kohtalaisen ajoissa. Roni todella hyväntuulisena. Laitoimme heti hyvän musiikin soimaan! Tarkistin viestittelyni Javierin kanssa ja kaduin kauheasti sitä, miten tyly olin ollut. Viestin hänelle heti, että olin humalassa ja huonolla tuulella häntä kohtaan, joten hän voisi unohtaa koko viestit. Ronin kanssa mietimme miten lähtisimme etenemään ihanan vapaapäivän kanssa ja päätimme lähteä kylpylään. Korkkasimme oluet ja lilluimme omassa pienessä kuplassamme, jossa vallitsee sanaton yhteisymmärrys. Sellainen vähän pelottava.Roni antoi päivän budjetiksi tuhat euroa. Nauroimme. Pakkasimme bussimatkalle (jep, emme heti ratkenneet taksiin!) mukaan evääksi ruokaa, jonka olimme totaalisesti unohtaneet edellisiltana sekä matkajuomat. Kauniissa auringonpaisteessa kävelimme bussipysäkille innoissamme tulevasta päivästä.

Kylpylään päästyämme tilasimme heti altaalle pullollisen kuohuviiniä. Nautimme ihanasta kuumasta altaasta. Emme välittäneet muista ihmisistä. Koskettelimme toisiamme ohimennen. Keskustelimme toisiimme täysin keskittyneinä. Olin vähän jännittänyt uimaan menoa. Pienet bikinit ja kroppa voisi olla paremmassa kunnossa, ja hiukset näyttävät märkinä typeriltä ja meikkiä on turha laittaa. Tilasimme kannullisen sangriaa. Hetkeksi oloni heikkeni todella paljon ja saatoin jopa nukahtaa hetkeksi aurinkotuoliin. Mutta Ronilla riitti virtaa ja hän halusi mennä vesiliukumäkiin. Yritin piristyä ja tilasin energiajuomaa. Pikkuhiljaa olo taas koheni! Olimme kylpylässä tuntikausia. Se oli ihanaa. Sieltä lähtiessämme Roni maksoi tilauksiamme lähes kahdella sadalla eurolla. Siirryimme viereiseen pubiin drinkeille ja pelasimme yhdessä pelikonetta. Päätimme, että jos voitamme, niin tilaamme taksin ja menemme syömään johonkin kivaan ravintolaan. Voitimme! Siispä seuraavaksi hyppäsimme taksin kyytiin, ja kyselimme taksikuskilta vinkkejä hyvästä ravintolasta. Taksi tiputti meidät ravintolan oven eteen. Tarjoilija riensi heti luoksemme tervehtien Ronia nimellä. Saimme pöydän parhaalta näköalapaikalta. Roni hoiti juomatilaukset, joten pian pöytämme oli täynnä coctaileja ja viiniä. Tilasimme ruoaksi alkuruoka-annokset, en enää muista miksi. Saimme loistavaa palvelua. Hassuttelimme ja otimme valokuvia. Seuraavaksi siirryimme drinksuille toiseen näköalaravintolaan, jossa heti tutustuimme toiseen seurueeseen. Helsingissä lomaileva nuori pariskunta liittyi seuraamme loppuillaksi. Hauskaa! Menimme pariin eri kuppilaan, kunnes kello oli riittävästi siirtyäksemme klubin vippitilaan. Pääsimme jonon ohi ja saimme erityiskohtelua. Otimme ryhmäselfieitä ja nauroimme ja juttelimme. Nuoripari ihmetteli, että kuka Roni oikein on. En tiedä. En tosiaan tiedä. Olimme juoneet ja pyörineet siellä täällä koko päivän, joten oma kuntoni ei ollut hirvittävän pirteä. Siispä melko ajoissa hyppäsimme taksiin ja huristelimme Ronin luokse nukkumaan aina iltapäivään asti. Heräsin kaameaan pahoinvointiin. Roni nousi innokkaana ja pirteänä.  Manuel kyseli, että voimmeko tavata ensi viikolla kun hän palaa lomalta. Sanon, että oloni on hirveä, enkä voi nyt miettiä sitä. Hän vaikuttaa hieman loukkaantuneelta. Hei! Sullakin oli mut. Sofistikoitunut tapaamaton tinderi haluaisi tavata myös. Hän vaikuttaa juuri sellaiselta mieheltä, josta olisin voinut olla kiinnostunut, mutten missään tapauksessa tähän tilanteeseen aio sopia ensitreffejä. Ronilla oli sovittu meno, joten lähdimme yhtä matkaa keskustaan. Mietimme, että emme kyllä päässeet edellisiltana tonniin asti, vaikka aika hyvin onnistuimme tuhlaamisessa. Pysähdyimme ostamaan mehua. Halasimme ja suutelimme. Lähdimme eri teille. Heti iski häntä kova ikävä. Pian hän jo viesti heti niitä näitä. Ja sovimme puoliksi vitsillä, että tapaamme pian ja jatkamme iltaa ravintolassa. Katsotaan mitä tapahtuu. Kaiken varalta menen suihkuun, jotta olen freesimpi ja valmis uusiin seikkailuihin.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti