Flow

Onnistuin viettämään eilispäivän hyvällä fiiliksellä ja tiedolla siitä, että tulemme taas pian tapaamaan Ronin kanssa ja saimme järkättyä tyttöjen tapaamisen tälle illalle. Illalla (kuten useimmiten aina) viestittelymme lämpenee Ronin kanssa, ja hän sanoo tahtovansa, että herään hänen kainalostaan ylihuomenna. Hän pohtii miksi makoilee nyt sängyssään yksin, kun vielä kaksikymmentäneljä tuntia sitten olin siellä. Vakuutan, että oikein mielelläni herään sitten seuraavana aamuna hänen vierestään! On minun vuoroni lukea hänelle iltasatu, joten nauhoitan hänelle täydellisesti istuvan Tero Vaaran runon hieman henkilökohtaisemmaksi muokattuna ja vaihtelemme sydämiä ja syvällisiä ajatuksia viestien kautta puoleen yöhön asti. Kaikki siis ihanasti. Kaikki juuri niin kuin olen toivonut (jos ei ajatella aiempaa tarkkaa kriteerilistaani). Joku ajattelee minua mennessään nukkumaan ja toivoo, että olisin siellä, eikä pelkää sanoa sitä ääneen. Ja minä haluan samaa. 

Mutta ei siinä kaikki. Iltakymmenen aikaan yhtäkkiä Javier aloittaa keskustelun työhön liittyvistä jutuista. Vastailen iloisena ja kerron näkemyksiäni erääseen viralliseen seikkaan liittyen. Yhtäkkiä hän ehdottaa illallista ja leffailtaa seuraavalle viikolla. Sydämessä sykähtää. Sanon, että se voi olla mahdollista. Ja lisään, että hän saa oloni oudoksi, enkä pidä siitä. Javier sanoo, ettei tahdo minulle huonoa fiilistä ja ehdottaa ettemme illastakaan. Sanon, että ruoka on ruokaa ja ainahan syödä voi. Oloni ja haluni ja tunteeni ovat sekaisin. En todellakaan pilaa juttuani Roniin siksi, että Javierin mieli heittelehtii ja hän haluaa tavata, muttei pysty sanomaan mitä haluaa. Mietin omaa oloani hetken ja sitten lähetän Javierille todentuntuisen vastauksen hänen kyselyihinsä siitä miksi oloni ei ole hyvä. Siispä totean, että jos haluan tämän vuoden olevan parempi ja erilainen kuin edellinen, niin jotain muutoksiakin täytyy tapahtua. Ehken enää haluakaan viettää merkityksettömiä leffailtoja. Tavallaan piikittelen Javieria taas, koska tiedän, että minulla, ja jonkin verran myös hänellä (ainakin joskus), on ollut ajatus siitä, että ehkei tämä olekaan merkityksetöntä. Tiedän siis loukkaavani häntä olettamalla, että tämänhetkinen kutsu koskee vain hetken huumaa, vaikka hän on selvästi vihjaillut muuta. Tavallaan kerjään häntä sanomaan sen vielä ääneen. Että hän haluaa minut. Vaikka toisaalta juuri sitä en haluaisi kuulla. En enää. En vielä. Ja samalla tiedän, ettei hänen ylpeytensä anna periksi anella minulta mitään.

Työaamun aikana saan yllätysviestin facebookin kautta eräältä kesän aikana ulkomailla tavatulta syötävän suloiselta saksalaiselta. Vietimme hauskaa iltaa klubilla ilman mitään romanssia. Hän toivottelee hyvää uutta vuotta ja ilmoittaa, että jos olen tylsistynyt nini voin liittyä hänen seuraansa eksoottiselle saarelle. Haha, kiitos tarjouksesta! Myös Daniel esittelee videon kautta uutta asuntoaan siellä kaukana ulkomailla. Hyvältä näyttää! Manuelin kanssa vaihdamme ainakin kymmenen viestiä koskien sitä miten paha aamukahvi voi pilata koko päivän. Fiilikseni on hyvä. Aion myöhemmin viestiä jotain kivaa Ronille. Häntä ajatellessa sisälläni läikähtää lämpimästi. Epävarmuus siitä ettemme näkisi tänään tai viimeistään huomenna on tosi pieni. Siellä se on, mutta tosi pienenä. Javierin ajattelu on hieman neutraalimpaa just nyt. Tiedän, että voin milloin vain ehdottaa tapaamista ja todennäköisesti se toteutuisi, vaikka hän saattaisi leikkiä vaikeasti tavoiteltavaa taas hetken.

Lounastauolla haen pientä syötävää ystävättärien tapaamista varten ja vaihdan pari hyväntuulista viestiä Ronin kanssa. Pääsen iltapäiväksi tapaamaan kivaa työverkostoa, jonka kanssa jaamme tinder-kokemuksiamme palaverin yhteydessä. Aurinko paistaa mutta sää on muutoin naamaa poltteleva. Päätän, että illaksi laitan takin alle ylimääräisen aitovillaneuleen, jotta selviydyn mahdollisesta matkasta Ronin luokse. Ystävättäreni kysyy aionko tuoda Ronin mukanani illan tapaamiseen. No en! Parempi katsoa ensin tilanteen kehittymistä rauhassa ja odottaa jotain isompaa juhlaa tai edes tapaamista, joihin muidenkin avecit osallistuvat. Vihjailin kyllä ystävälleni, että lähden sen verran ajoissa illanvietosta, että ehdin Ronin luokse vielä tänään. Koska haluan nyt luottaa siihen, että oikeasti olen sinne menossa, jos niin olemme puhuneet.