Who came back!!

Perjantai on viimein koittanut! Viikonloppu on edessä. Jotain on pakko tapahtua. Olin niin tylsä arkiviikko! Nousen taas pirteänä hyvien yöunien jälkeen. Työpäivä tulee olemaan hyvin kiireinen, mutta olen siitä innoissani. Heti aamusta tytöt aloittavat ryhmäkeskusteluissa pohtimaan viikonlopun suunnitelmia. Lauantaina ulos yhdessä? Itse kerron, että mietin vielä omia tarkempia suunnitelmiani. Kesken tyttöjen kanssa chattailun tulee tekstiviesti. BLING! Kuka lähettelee tekstiviestejä? Minulle tekstiviestejä lähettää Ikea, jotkut kosmetiikkaliikkeet, joille olen vahingossa antanut joskus numeroni. Ja äitini. Ja Dim. Emme koskaan vaihtaneet facebookkeja Dimin kanssa. En ole edes löytänyt häntä sieltä. Joo yritin kyllä. Ihan vain vilkaistakseni. En olisi tehnyt kaverikutsua. En ole tehnyt niin kenellekään toiselle kuin Manulle. Mutta olisin vain halunnut nähdä hänen profiilinsa. Emme myöskään ole koskaan käyttäneet whatsappia Dimin kanssa, koska hän käyttää siinä toisen kotimaansa liittymää. Tai mikä se selitys nyt ikinä olikaan. Siispä olemme aina vaihtaneet tekstiviestejä. Viesti ponnahtaa näytön yläreunaan. "Mitä kuuluu? t. Dim" En voi olla hymyilemättä spontaanisti. Dim on taas täällä. Hän on back. Jostain syystä hän on ajatellut minua. Odotan kymmenen minuuttia. Vastaan juuri niin kuin tunnen. Innoissani.

Jatkamme hyväntuulista viestittelyä. Hän kyselee paljon työhöni liittyviä asioita ja alan jo miettiä, että sekö hänen motiivinsa yhteydenotolle olikin. Mutta pian Dim kysyy tuttuun suoraan tapaansa, olenko jo löytänyt poikaystävän. Tällä kertaa vastaankin kepeällä mielellä, että en ole! Hän kysyy milloin voisimme tavata. En tiedä, mutta haluaisin kyllä vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa! Niin hänkin. Jee! Onpas tämä piristävä yksityiskohta tähän hetkeen. Olin jo lähes täysin varma, että hän on menneisyyttä. Mutta toisaalta, on monikin ottanut minuun yllättäen uudelleen yhteyttä, kun aikaa on kulunut edellisestä yhteydenpidosta. Miksei? Pitää viestiä jos siltä tuntuu. Minä olen tehnyt niin. Dim teki niin. Kysyn asuuko hän vielä "muiden nurkissa", vähän niin kuin minäkin. Kyllä asuu, mutta asunto olisi tyhjillään pian pidempään. Selvä, jännittää! Haluaisin tavata heti! Mutta ehkä koitan olla maltillinen nyt. Hän ajatteli minua. Hän haluaa tavata. Se riittää nyt. Minäkin päätän olla rohkea viestimään ja iltapäivällä ilmoitan Javierille, että hänen tulisi ilmoittaa ajoissa jos tahtoo törmätä minuun viikonloppuna ja toivotan jaksamista kiireisiin. Saan iloisen vastauksen, mutten suoria ehdotuksia tapaamiselle ainakaan vielä. Hän on varmaan jo ehtinyt sopia menoa illaksi, kuten usein perjantaisin.  

Perjantai-ilta lähestyy, ja vaikka kaikenlaista on vireillä, niin mitään suunnitelmaa illalle ei ole. Tytöt ovat ulkona vasta lauantaina. Dim kertoo myös, että on ehkä liikenteessä huomenna. Voisin ehdottaa suoraan tapaamista tälle illalle, mutta se olisi ehkä hätiköintiä. Nino ei ole tavoitettavissa tänään. Random Ossilta kysyn varmuuden vuoksi aikooko hän aiemmin kertomansa mukaisesti viettää tänään rauhallisen koti-illan. Ehkä Alex olisi liikkeellä, mutta varmaan vasta yössä. Ehkä viestin hänelle myöhemmin. Tarvitsen suunnitelman alkuillalle. BLING. Manu ehdottaa, että voisin mennä hänen luokseen. Jännä, koska viimeksi hän sanoi olevansa kiireinen koko loppuviikon. Vastaan, että menen varmaan juomaan viiniä ulos, koska en ehkä halua viettää perjantaita vain katsellen sarjaa hänen luonaan. Koti-iltoja ehtii viettää arkisin. Yritän keksiä jotain muuta. Pystyn tietenkin lähtemään liikenteeseen itsekseni ja antaa kohtalon näyttää taas mitä tapahtuu. Viimeksikin se toimi! Siispä, annan nyt pari tuntia aikaa jotain tapahtua tai itseni keksiä tekemistä, ennen kuin alan valmistautumaan. Sitten annan vain mennä flown ja fiiliksen mukaan. Hetken mielessäni välähtää, että voisin kysyä mitä Ronille kuuluu. Mutta haluaisinko edes nähdä häntä nyt? En tiedä. Ehken. Outoa.