Haista paska! T. Elämä

Aamulla herätessäni Roni oli jo ehtinyt kertoa viestissä omasta aamustaan. Toivotan hänelle hyvät huomenet. Hyvä tasainen fiilis! Näkisimme tänään, ihanaa! Mikään ei voi pilata tätä päivää. Ihastuminen ja rakastuminen vapauttavat mielihyvähormoneja, jolloin oikeasti olo on fysiologisestikin parempi! Ja sen huomaa. Viestittelimme taas vielä myöhään yöllä sokerisia hyvän yön viestejä ja aamulla ensimmäisenä viestimme jälleen. Juuri tällaista olen halunnutkin. Vihdoinkin! Lähden hyvällä energialla töihin, missä on todella paljon tekemistä, mutta ajatus Ronin näkemisestä tekee kaikesta kevyttä. En voi olla hymyilemättä kahvitauolla ja minun tekisi mieli kertoa kaikille ihanista illallissuunnitelmistamme. Olen varma, että vietämme taas koko viikonlopun yhdessä ja keksimme jotain todella hauskaa tekemistä. BLING. Juuri ennen lounasaikaa Roni viestii, että on saanut kutsun erääseen ei-täysin-pakolliseen menoon koko illaksi. Ei hitto. Tuijotan viestiä epäuskoisena. Voiko näin käydä? Mitä vittua, elämä? Saman tien sydän hyppää kurkkuun ja vanha tuttu ahdistuspaniikki havahtuu. Korvissa alkaa humista. Ei voi olla totta, että juuri kun olen päättänyt luottaa tapaamisemme onnistumiseen (sovimme vielä romanttisesti, ettei näillä treffeillä ole peruutusoikeuksia!), niin käy näin. Juuri kun sitä vähiten odottaa. Vastaan Ronille, että tietenkin hän voi osallistua jos kokee sen tärkeäksi, mutta siinä tilanteessa näin tehdyt sopimuksemme tulevat menettämään merkityksensä. Hän jää pohtimaan asiaa. Yritän itse rauhoittua. Hengitän syvään. Odotan hänen päätöstään ja tietenkin olen äärimmäisen pettynyt jos tapaamisemme peruuntuu. Mutta kyseessä on suhteellisen oikea asia. Ei "flunssa" tai muu loukkaavampi tekosyy. Mutta. Olen ehtinyt ilmoittaa ystävättärelle, että olen varattuna tänään. Olen pakannut tavarani siten, että pääsen lähtemään Ronille heti töiden loputtua vaikka koko viikonlopuksi. Olen hankkinut lempiviinimme valmiiksi. Joten kyllä saan oikeutetusti olla loukkaantunut jos hän tämän peruu ilman täysin pakottavaa syytä. Ja voin sen myös hänelle kertoa, jos hän päättää sivuuttaa sopimuksemme. En pysty syömään lounasta lainkaan. Vituttaa. Voisin taas tirauttaa kyyneleen ihan vain itsesäälistä. En voi sille mitään, että reaktioni "pieniäkin" pettymyksiä kohtaan on voimakas. Olen niin kyllästynyt näihin.

Roni on kuitenkin hyvin ajattelevainen ihminen. Vaikka jo mietin varasuunnitelmia illalle, niin pidän jokseenkin mahdollisena sitä, että hän päätyy kunnioittamaan sopimustamme. Jos hän päättää perua illanviettomme, se on ehkä osoitus jonkinlaisesta lievästä epäluotettavuudesta. Tuuliviirimäisyydestä. Olisin häneen pettynyt. Olisin pettynyt, että uskalsin olla hetken onnellinen. Töihin keskittyminen puuroutuu kokonaan ja ärsyttää suunnattomasti, että joudun esittämään normaalia iltapäivän kokouksessa. Luottaen siihen, että Roni tekee oikean valinnan onnistun kuitenkin hetkeksi keskittymään kokouksen asioihin. BLING. Kokouksen loppuvaiheessa saan Ronilta viestin, ettei hän voi kieltäytyä tarjouksesta, joka hänelle on iltaa varten tehty. Ei pahoittelua. Vain ilmoitus. Saan koota itseni etten näytä yhtäkkistä romahtamistani työkavereille. Möykky rinnassa alkaa poukkoilla ympäriinsä polttavana. Nieleskelen. Posket puutuvat. Hymyilen ja nyökkäilen autopilotilla loppuajan täysin kärsimättömänä. En voi enää katsoa ketään silmiin. Mutta sitä ei huomaa kukaan. Ja sitten menen työhuoneeseeni enkä voi sille mitään, että purskahdan itkuun. Toivon ettei kenelläkään töissä ole enää minulle asiaa. Olen tosi pettynyt siihen, että Roni puhkaisee kuplamme ja yhteisymmärryksemme näin heppoisasti. Olen järkyttynyt, että juuri kun aloin luottamaan tapaamiseemme, niin se peruuntuu. Vitun perjantai 13. Toisaalta tietenkin ymmärrän. Tällainen on normaalia elämää. Suunnitelmat voivat muuttua. Mutta koska tunnereaktio on nyt näin vahva niin en vielä osaa ajatella asiaa vähäpätöisesti. En osaa vielä ajatella, että varmaan näemme sitten huomenna tai ylihuomenna. Ettei tämä ole mitään henkilökohtaista. Peruihan hän ensitapaamisemmekin samankaltaiseen tapahtumaan vedoten. Silloin en ollut moksiskaan. Vaihdamme Ronin kanssa pettyneet hymiöt. En sen enempää näytä hänelle pettymystäni. Itkettää, vituttaa.

Ensimmäisenä suojareaktiona haluan puhua jollekin. Lähetän heti viestin ystävättärelleni, että Roni perui. Voidaanko mennä alkuillasta drinkeille. Kyllä. Kiitos ystävä. Lähetän Manuelille viestin, että usko tai älä, mutta minä tulin feidatuksi juuri viime hetkellä. Liitän viestiin itkunauruhymiöitä, mutta totean, että olen liian masentunut tapaamaan häntä. Niin kuin olenkin. Halusin vain kertoa, että treffien peruutuksia tapahtuu muillekin. Manuel lohduttaa minua kauniisti ja kertoo, että voin milloin vain mennä hänen luokseen jos siltä tuntuu. Kiitos, se merkitsee minulle paljon. Oloni hieman helpottaa. Itkeminen (vapauttaa puuduttavia aineita aivoissa) ja puhuminen auttaa. Mikä on kolmas hätäreaktioni? Mikä on hätävarjelun ylilyöty liioitteluni? Ajattelen, että ensitreffien sopiminen älykkö-tinderin kanssa olisi liikaa. Mutta pelkkä nollaaminen tyttökavereiden kanssa olisi ehkä liian vähän (sitä paitsi ystävättäreni ehti sopia loppuillaksi muuta koska kerroin treffeistäni). Siispä kysyn Javierilta mitä hän aikoo tehdä tänään. Kerron, että omat suunnitelmani peruuntuivat viime hetkellä ja oloni on masentunut. Hän kutsuu minut luokseen syömään. Päässäni raksuttaa. Olemme puhuneet ihastuksesta. Jopa rakkaudesta Ronin kanssa. Olemme jollain tasolla suunnitelleet tulevaa. Osoittaneet monin tavoin halumme olla toistemme kanssa. Mutta emme ole sopineet yksinoikeuksista. Emme ole tehneet sopimuksia suhteestamme, vaan vain tapaamisistamme ja niillä ei ollut Ronille merkitystä. En tiedä mitä hän on itse tehnyt tai aikoo tehdä. Koen hänen pettäneen sopimuksemme ja osittain luottamukseni tällaisella peruutuksella. Joten voinko tällä perusteella oikeuttaa Javierin tapaamisen? Minä voin kyllä, olen sen verran paska ihminen.

Olisi hieman jopa ironista, että viimeksi kun itkin tällaista pettymystä sen aiheutti Javier. Ja nyt hän saisi lohduttaa minua samassa tilanteessa. Se tavallaan....korvaisi hänen aiheuttamansa harmin minulle. Samaan aikaan tiedän, että toimisin kyseenalaisesti. Jopa väärin. Jopa tuomittavasti. Mutta samaan aikaan en välitä juuri nyt lainkaan. Töistä lähtiessäni mietin, että jos Ronin viesti olisi ollut erilainen, niin reaktioni olisi varmasti myös aivan toisenlainen. Jos hän olisi pyytänyt anteeksi ja sanonut, että korvaa tämän minulle heti huomenna! Mutta ei. Pelkkä ilmoitus peruutuksesta. Ei edes siirrosta. Jos tietäisin, että tapaamme huomenna, niin ehkä osaisin ottaa rauhallisesti. Mutta tässä tapauksessa sisäinen hälytyssysteemini räjähtää käsiin ja tunnekokemukseni sanoo, että katastrofi on tapahtunut. Turha enää odotella mitään. Mene ja tee mitä haluat, koska taas sinut lempattiin! Hän lähtee ennemmin johonkin turhaan juttuun kuin pitää lupauksensa sinulle, idiootti!! Miten edes saatoit kuvitella muuta! Korkkaa jo se viini, jota säästelit sinulle ja Ronille, nollaa kunnolla. Sä et todellakaan ansaitse mitään parisuhdetta! Kukaan ei ole vakavissaan sun kanssasi (Niko, Carlos, Dim, Alex, Manu, Javier, mukaan mahtuu vielä monia, hahaa!!)! Tee mitä huvittaa, koska millään ei ole mitään väliä kuitenkaan!

Kotiin päästessä oloni on hieman heikko. En ole syönyt mitään koko päivänä. Otan annoksen rahkaan sekoitettua jogurttia. Mieli on vähän tasaantunut. Tiedän, ettei maailmanloppu ole tapahtunut, vaikka siltä tuntuisi. On mahdollista, ettei Roni vain oikeasti osannut ajatella asiaa kannaltani ja vilpittömästi ajattelee, ettei tällaisella ole merkitystä isommassa mittakaavassa. Javier viestii minulle niitä näitä. Päätä vähän särkee. Aion mennä suihkuun ja valmistautua perjantaisesti, vaikka olo on kohmeinen ja alakuloinen. Alkuperäisen suunnitelman mukaan olisin juuri nyt Ronilla nauttimassa viiniä, kuuntelemassa musiikkia ja suunnittelemassa iltaa silitysten ja suukkojen kera. Nyt täytyy orientoitua toisenlaiseen suunnitelmaan. Yhtäkkiä mieleeni tulee katsoa etäisyytemme Ronin kanssa. Sovelluksen mukaan hän on aivan lähellä, vaikka hänen pitäisi olla hyvin kaukana.