Taantumus

Olen huomannut selvän eron vireystasossani nyt kun olen jättänyt piristeeni ottamatta aamuisin. Ajattelin, että ihoni on tärkeämpi, kuin tuo lääke joka on tehnyt päivistäni hyviä, piristänyt minua työtehtäviin, auttanut unohtamaan ahdistuskraaterin ja auttanut selviytymään. Mutta onko se näin? Nyt yhtäkkiä oloni ei olekaan niin hyvä kuin koko edellisen viikon. Olen väsynyt. Minua ahdistaa. Minulle tulee taas tuttuja ajatuksia siitä, että kaikki on varmaan huonosti. Javier viesti vain ihan lyhyesti tänään, joten hän varmaan keskittyy nyt johonkuhun toiseen. En ole kuullut muistakaan mitään yhteen päivään, mikä varmaan tarkoittaa etten ole enää olemassa. Kaiken muun lisäksi ruokahaluni on palannut enkä pidä siitä! En ahmi mitään, mutta voisin ahmia. Se ärsyttää minua. Olen juuri sopivassa painossa ja tunsin oloni loistavaksi, kun ilman mitään ongelmia pystyin pitäytymään kevyessä ruokavaliossa. Olen myös tarkkaillut ihoani ja se on selvästi parempi kuin edellisenä päivänä. Se, että jätin kaksi lääkettä ottamatta vaikuttaa siis hyvin nopeasti ihoni kuntoon (kaiken muun lisäksi). Posket ovat selvästi tasaisemmat ja punaiset laikut vaaleammat. Kutinaa ei enää ole. Miten ratkaisin tämän tilanteen? Voisiko juuri minun kohdallani iho-oireet siedättyä pois vaikka jatkaisin lääkkeen käyttämistä? Vai riskeeraanko oikeasti henkisen hyvinvointini sen takia, etten halua näyttää "rumemmalta". En tiedä! Joudun olla ylitöissä. Ei huvita lähteä kotiin. Ei huvita mikään. Tämä ei voi jatkua! Haluan sen hyvän fiiliksen takaisin! Kotiin lähtiessäni otan puolikkaan lääkkeen. Niin ei saisi tehdä, mutta teen silti. Haluan paremman olon nyt. Ja jos voin sen saada niin sen myös hankin. Nielaisen puolikkaan pillerin. Se puuduttaa heti kieltäni ennen kuin kulautan suuhuni vettä. Kokonaisen tabletin päällä on kalvo, joka hidastaa sen imeytymistä, joten ajattelen, että kun otan lääkkeen kesken päivää saa sen vaikutuskin nyt olla nopeampi mutta lyhytkestoisempi. Samalla saan tarkkailtua reagoiko ihoni mitenkään tähän kokeiluun.

Eilisiltana olin tosi väsynyt nukuttuani monta edellistä yötä muualla. Javier viesti minulle päivän kuulumisiaan ja toivotimme toisillemme hyvää yötä. Huomaan välillä haaveilevani seuraavasta tapaamisestamme. Siitä miten viimein sopisimme tapailevamme oikeasti toisiamme. Kuvittelen kaikenlaisia romanttisia tilanteita, joihin voisimme yhdessä ajautua. Sellaista perushaaveilua kun on ihastunut! Javier kysyi minulta olenko nähnyt erään leffateatterissa pyörivän elokuvan. Vastasin etten ole, vaikka suurilta osin olenkin. Ihan vain siltä varalta jos hän vaikka aikoisi ehdottaa elokuviin meno yhdessä. Sitten taas muistan hänen negatiiviset puheensa ja olenkin yhtäkkiä varma, että hän ei halua tehdä kanssani enää yhtään mitään. Vietettyäni Javierin kanssa kolme päivää sain huomata hänen aktiivisen sosiaalisen elämänsä. Naiset soittelevat ja viestivät jatkuvasti! Joku nainen yritti soittaa useita kertoja ja viimein Javier vastasi ja kertoi olevansa kiireinen. Toinen nainen viesti  vähän väliä ja satuin huomaamaan, että hän ehdotti tapaamista. En tiedä mitä Javier vastasi. Hänellä on lukuisia naispuolisia ystäviä. Joita varmastikin on paneskellut. Olenkohan noiden kaikkien kanssa samalla viivalla? Sitten muistan, että Javier on puhunut minulle parisuhteesta. Hän haluaa olla minun kanssani kolme yötä. Hän uskaltaa näyttää minulle todellisia puolia itsestään. Hän kutsuu minut luokseen, vaikka olen ollut hänelle töykeä ja lapsellinen. Minun on oltava erityisellä sijalla hänen elämässään. Vai olenko vain helpointa seuraa nyt, kun hän on ollut stressaantunut työasioista? Tällainen epävarmuus on todella raskasta! Olen jo pitkään ajatellut, että nyt seuraavalla tapaamisella varmasti saamme jonkin selvyyden asiaan. Mutta aina vain sama epävarmuus jatkuu. Taas mietin, että seuraavalla kerralla kun hän aloittaa kanssani keskustelun niin kysyn oliko hän tosissaan sanoessaan että hän ei saa minulta muuta kuin kivaa leffaseuraa. Sanon, että hänen tulisi miettiä asiaa pari päivää rauhassa jos ei ole varma. Ja sitten kertoa mitä ajattelee, koska itse olen sitä mieltä, että meidän pitäisi joko tapailla toisiamme tai sitten nähdä vähemmän. Koska se, että olemme joka viikonloppu yhdessä ja juttelemme joka päivä, johtaa taas siihen, että keskityn itse vain häneen. Taisin päättää, että kysyn tätä joskus aiemminkin? Varmaan livistän taas...

Olin tässä välissä jo ehtinyt kokonaan unohtaa, että Dim on tullut takaisin "aktiivisten" listalleni. Eli tyypit, joihin voi halutessaan ottaa yhteyttä. Tyypit, joiden kanssa käytännössä voi kaikki olla auki. Siellä listalla on nyt Javier, Dim, Alex, Nino, Karri. Varalla Roni ja vaikka sekoilija Ossikin, sillä hänkin on pyytänyt jo anteeksi ja selitellyt käytöstään. Kaverilistalla ovat Manuel ja Ryan ja Ricky. Lisäksi muutama hätävaratinderi. Tällainen asioiden listaaminen helpottaa oloani. Asioiden, tunteiden ja tapahtumien jäsentely on aina ollut minulle tyypillistä. Tunnin kuluessa puolikkaan lääkkeen ottamisesta oloni alkaa olla parempi. Vähäsen. Joudun silti muistuttamaan itseäni, että on tiistai. Ei ole mitään kiirettä. Ei ole mitään hätää. BLING. Manuel taas tiedustelee vointiani. Huomaan heti ahdistuvani, koska ajattelen, että hän pyytää minut luokseen about viidentenä iltana peräkkäin. Kerron heti tehneeni ylitöitä ja ettei oloni ole vielä kovin hyvä. Mikä hänellä nyt oikein on? Hän on hellempi ja innostuneempi kuin koskaan kun tapaamme, ja nähtävästi hän haluaisi tavata jatkuvasti. Hei, you had your chances! Harmillista että tunnen huonoa omatuntoa siitä etten ole miellyttämässä häntä. Kotona istuskellessani tunnen olevani tylsistynyt. Mutta silti sen verran väsynyt etten edes jaksaisi lähteä minnekään. Paitsi tietenkin Javierille. Odotan, että hän vielä aloittaisi keskustelun kanssani tänään. Jos ei niin epäluuloni varmasti vahvistuvat. Ellen ole onnistunut pääsemään yli lievästi ilmenneistä ahdistusoireista.

Joku on kysynyt minulta kissastani. Olen jatkuvasti liikkeellä. Olen paljon poissa ennakkoon siitä tietämättä. Joten onko kissani yksin kotona vailla ruokaa ja huomiota ja puhdasta hiekkalaatikkoa? Ei tietenkään ole. Asumisjärjestelyni ovat juuri nyt (väliaikaisesti) sen verran erityiset, ettei kissani ole koskaan yksin. Näiden asumisjärjestelyideni vuoksi tapailumme Dimin kanssa on ollut niin vaikeaa, sillä hänen tilanteensa on samankaltainen. Kumpikaan ei viitsi viedä toista luokseen ennen kuin tilanne olisi edes vähän vakaampi. Mutta sen on vaikea vakaantua jos emme juuri koskaan pääse viettämään yhdessä aikaa. Toki olin hänen luonaan. Muutamankin kerran! Ja ne kerrat olivat ihania. Hän on tosi passiivinen. Mutta uskon, että jos ottaisin yhteyttä ja aktiivisesti ehdottaisin tapaamista niin saisin sen järjestettyä. Se lohduttaa minua varasuunnitelmana Javierille. Lisäksi Karri on pyytänyt minua kertomaan milloin haluaisin viettää hänen kanssaan aikaa. Kivaa! Ninosta en ole kuullut mitään, vaikka meillä oli niin onnistunut illanvietto toissaviikolla. Mutta en ole sitäkään ehtinyt lainkaan murehtia. BLING. Vielä alkuillasta Manuel ehdottaa, että menisin hänen luokseen. En vaan jaksa. En pysty nyt. Hän myös sunnuntaina vielä yhdeksän aikaan illalla ehdotti, että jos vaan sittenkin tulisin. Kiva, että hän on minulle aktiivinen juttuseuralainen, mutta hänenkin on tajuttava, että minulla on nyt muuta elämää. Olen kertonut hänelle monistakin treffeistäni, vaikken tietenkään yksityiskohtia tai koko laajuutta jutuistani. Sanon hänelle, että kokeilin lääkettä uudestaan eikä oloni ole ollut kovin hyvä tänä vuonna. Hän toivottaa minulle parempia oloja. Kiitos. Manuel jatkaa ja kertoo omista univaikeuksistaan. Aa, hän varmaan toivoisi nukkumisseuraa, koska nukkuu useimmiten kanssani loistavasti. No olen pahoillani mutten enää voi olla kotiovelle tilattava unilääke. Yhtäkkiä mieleeni välähtää uni jonka näin Javierista. Ehkä viime yönä tai viikonlopun aikana. Siinä Javier taas näpräili puhelintaan vieressäni. Sitten hän katsoi minua ja kysyi nauraen, että katsotko mitä teen! Ja vilkaistessani näyttöä hän on tinderissä etsimässä seuraa. Varmaankin olen siis hänen suhteensa tosi epävarma.

Iltaani piristää, kun YleX:n lemppariohjelman juontaja lähettää minulle terveisiä ja soittaa yhden tämän hetken parhaan biisin. Fiilis on hyvä. Polvia kutisee vähän. Toisesta polvesta tulee vähän verta kun raavin sitä vahingossa. Ei se mitään. Javierista ei kuulu mitään. Eikä kenestäkään muustakaan. Ei se mitään. Olen saanut muutaman kommentin alkoholin käytöstäni. Kyllä. Rakastan alkoholia. Viiniä. Drinksuja. Viikonloppuja. Usein juon ihan kohtuudella. Yhdet on parhaita. Joskus juon liikaa. Lasillinen viiniä rentouttaa. On harrastus. Selviytymistapa? En ennen juonut alkoholia useinkaan. Nyt kirin vähän.