You're a little late, I'm already torn

Eilisiltana lähdimme pitkälle reippaalle kävelylenkille ystävättären kanssa valkoiseen lumimaisemaan. Pohdin lenkillä ääneen sitä, kuinka olen ehkä vielä jonkin verran tunteellisesti kiinnittynyt Javieriin, koska reagoin niin voimakkaasti siihen, että hän yhtäkkiä pehmoilee minulle. Tällaiseen tilanteeseen kai voi ajautua jos tapailee tiiviisti useita ihmisiä lähes samanaikaisesti. Se on inhimillistä. Tunteita voi olla yhtäaikaisesti eri ihmisiä kohtaan. Tunteita voi yrittää tukahduttaa ja siirtää ja peitellä, mutta ne voivat ponnahtaa taas esille sopivalla hetkellä. Uskon kuitenkin, että jos Javier taas vetäytyy ja asiat Ronin kanssa etenevät niin tilanne on ihan selvä: nautin suhteen kehittymisestä Ronin kanssa. Mutta miten voisin tietää miten asiat tulevat menemään ja kehen panostaa ja keskittyä? Mitä jos nyt katkaisisin välit Javieriin ja sitten asiat menisivät pieleen Ronin kanssa hetkeä myöhemmin? Tällaiset asiat pelottavat. Siksi en tee hätiköityjä ratkaisuja.

Viestittelimme sen sijaan Ronin kanssa koko illan. Hän lähetteli kivoja viestejä. Kuvia. Sydämiä. "Et kai päästäisi mua yksin lomamatkalle". Hihiteltiin videoille, joita kuvattiin uuden vuoden yönä ja oltiin helpottuneita ettei niissä ollut mitään liian hölmöä. Katsoimme ne etänä yhtä aikaa whatsappin kautta. Hassua. Molemmilla perhosia vatsassa. En saanut ajoissa unta, joten vielä keskiyöllä Roni soitti minulle iltasaduksi erään historiallisen puheen. En ole koko vuotena päässyt kenenkään kanssa tälle tasolle. Että ollaan suoraan puhuttu siitä, kuinka tykätään toisistamme. Että toinen on kertonut minusta ystävilleen. Voidaan lähettää viestejä ja saadaan niihin vastaus. Silti emme tiedä toisistamme paljoakaan. Tarvitseeko tietää? Pelkään, että jokin asia tulee deal breakeriksi ja tämä suhteen eteneminen loppuu. Mutta sittenpähän pelkään. Sehän on minulle luontaista. Kuten selviytyminen, sitten kun jotain pahaa tapahtuu. Suurin osa tapaamistani miehistä (joista itse olen ollut kiinnostunut), ovat olleet vaikeammin tavoiteltavia. Eivät välttämättä viestittele mitään päiväkausiin. Eivät näytä tunteitaan (tai niitä ei ole). Innokkaita ja aktiivisia viestijöitä ovat olleet Nino, Ryan...muutamat satunnaisemmat, joihin itse en ole saanut herätettyä mielenkiintoa riittävästi. Olen koko ajan hokenut, että ennemmin tai myöhemmin on tultava vastaan joku, jonka kanssa innostus on molemminpuolista. Eikä tarvitse leikkiä liikaa tavoiteltavuusleikkejä. Olisiko tässä sellaista?

Silti. Silti minua mietityttää Javierin lähestyminen. Hän ei juurikaan reagoinut hyväntuuliseen viestiini eilen, joten keskellä päivää lähetän hänelle kysymyksen, että häiritseekö häntä se, että kerroin, että olen tapaillut myös muita. Hän on kysellyt sitä muutamaan eri otteeseen viimeisten kuukausien aikana. Hän on kysellyt viikonloppuaamuina olinko jonkun miehen luona. Olen sivuuttanut nämä utelut edelliseen keskusteluumme saakka. Sunnuntaina jutellessamme sanoin suoraan, että miksi minä tarjoaisin hänelle jotain (yksinoikeutta), jos ei hän sitä tarjoa minulle. Kerroin, että kyllä olen tapaillut muitakin. Kerroin jopa yksityiskohtia. Hän reagoi niihin, toteamalla, että hyvä, pidän sinusta! Silti en oikein usko sitä. Hän on selvästi miettinyt asiaa viime aikoina, ja olen melko varma, että hän olisi ollut tyytyväisempi, jos olisin jatkanut illuusiota siitä, etten ole tapaillut muita. Ehkä juuri sen illuusion vuoksi hän on alkanut ajatella minua potentiaalisena kumppanina. Ehkä pilasin sen nyt. Hän vastaa kysymykseeni, ettei hän haittaa, vaan on tyytyväinen, että jaan asioita hänen kanssaan. En usko häntä siltikään. Vaikka hän on hyvin avoin. Niin uskon, että tuo seksuaalinen riettaus on vain pintaa ja suojamekanismi. Syvällä sisimmässään hän haluaisi jonkun joka olisi vain hänen. Olisin tarjonnut sitä hänelle. Vielä viime kuussa ilman harkintaa. Tämä on kauheaa, että samaan aikaan kaipaan Javieria tippa linssissä ja kihelmöiden nautin Ronista. Tältä ehkä tuntuu Unelmien Poikamiestytöltä viime metreillä, kun on tunteita montaa kilpailijaa kohtaan. Mutta se on toki vielä pahempi, koska Unelmien Poikamiestytön ei tarvitse epäröidä toisen osapuolen tunteita, jolla oikeutan itselleni tämän leikin.

Iltapäivällä Javier palaa keskusteluun ja pyytää minua vastaamaan omaan kysymykseeni. Ai siihen, häiritseekö minua se, että hän tapailee muita? Sanon, että joskus tavallaan kyllä. Se on totuus. Koska vähintäänkin ajoittain toivoin välillemme jotain enemmän ja toki silloin ajatus toisen pinnallisesta sarjadeittailusta voi olla häiritsevä. Vaikka sitä tekisi itsekin. Vitsailemme aiheesta Javierin kanssa, mutta oikeasti oloni ei ole kovin vitsikäs. Totean, että jos yksi ihminen ei voi täyttää kaikkia perustarpeita, niin sitten tarvitaan lisää ihmisiä. Hetkeä myöhemmin paikkaan keskustelua ja sanon, etten oikeasti ajattele niin. Minulle riittäisi täysin hyvin vain yksi ihminen. Niin kuin oikeasti riittäisikin. Mutta kenelle minä riittäisin. Lisään Javierille, että jokainen haluaa olla erityinen jollekulle. Ehkä jopa hän. Hetken kuluttua hän vastaa, että kyllä hän haluaa olla jollekin erityinen. "Minulla on myös sydän". Jotenkin tämä kaikki taas herkistyttää ja turhauttaa minua.

Kotiin päästyäni jatkamme vielä Javierin kanssa keskustelua hieman tahmeammin. Hän ei selvästikään ole niin keskittynyt ja motivoitunut kuin sunnuntaina. Eli taas heti kun itse olen innostuneempi käsittelemään asiaa, niin hän ei ole. Hän lähettää minulle kaksi sydäntä. Vitsailen, että yksi minulle ja yksi muille. Sitten hän lähettää kymmenen sydäntä ja sanoo, että ei, vaan yksi jokaiselle. Vastaan, että tämä on juuri se hänen valintansa, jonka hän on minun suhteeni tehnyt. Javier esittää täysin tietämätöntä. Hän varmaan häpeää aiempaa suorasukaisuuttaan. En välitä. Lähetän hänelle kuvakaappauksen aiemmasta keskustelustamme. Kysyn myös Ronilta miten päivä on sujunut, ja yritän selvitellä tyttöjen kanssa, milloin tapaamme porukalla, jotta pääsisin sopimaan esimerkiksi tapaamista Ronin kanssa. Tuntuu ikuisuudelta ennen kuin kukaan vastaa minulle mitään. BLING. Javier sivuuttaa parisuhdeasian ja puhuu aivan muuta. BLING. Roni vastaa suunnittelevansa projektin tarjousehdotusta ja antaa minun päättää sadantuhannen väljyydellä. Sanon heti numeron ja hän tekee siitä virallista. Tykkään tästä. Hän kysyy olenko kotona. Hän kysyy miksen ole siellä. Sanon, että voin myöhemmin olla. Ja hetken kuluttua olen jo matkalla. Javierin ajattelu kirpaisee sisintä hieman. Mutta pian sisintä riipaisee perhoset.