Kolmen yön treffit

Olen juuri viettänyt kolme yötä poissa kotoa. Ennen maanantain työpäivän alkua pysähdyn nopeasti kotona hakemassa työtarvikkeitani, jotka olin ottanut perjantaina kotiin sitä varalta, että voisin mennä suoraan töihin, jos vaikka sattuisin yökylään. Muuten se oli hyvä suunnitelma, mutten ehtinyt sitten missään vaiheessa hakemaan niitä työkamojani mukaani sunnuntain yökyläilyyn. Olen jo alkukesästä koonnut itselleni kompaktin täydellisen survivalpaketin, jonka turvin voin hyvin jäädä lennosta yöksi. Ehkä pariksikin. Kolme on jo siinä rajoilla. Minulla ei ole mitään muita vaihtovaatteita mukanani kuin yhdet alushousut ja joskus sukkapari. Joten samat farkut ja päällisvaatteet saavat olon väkisinkin nuhjuiseksi viimeistään kolmantena päivänä. Pienessä meikkipussissani on aina kaikki tarpeellinen, jotta saan itseni vähintään semilaittautuneeksi. Meikkivoide, ripsiväri, paletti jolla saa laitettua sekä kulmat että kevyet luomivärit, väriä antava huulirasva (oikeastaan varmaan viisi joka lokerossa ja taskussa).  Lisäksi toisessa meikkipussissani mukanani on aina taitettava matkahammasharja ja minihammastahna, minikokoinen shampoo-hoitoaineyhdistelmä, suihkugeeli, kuivashampoo, deodorantti, minihajuvesi, kertakäyttöterä, kosteusvoide ja useimmiten ponnari. Tänä aamuna olisin tarvinnut sitä, mutten löytänyt. Ennen töihin lähtöä istahdan hetken kotona, laitan hiukseni kiinni. Jätän ottamatta saamani reseptilääkkeen, sillä juuri kun olin riemuinnut, ettei se aiheuta minulle minkäänlaisia negatiivisia sivuoireita, jouduin viikonloppuna peiliin vilkaistessani toteamaan että ylpeys todella käy lankeemuksen edellä. Taas kerran. Läppärillä hetken istuessani mietin, että viikonloppu oli hyvä. Siitäkin huolimatta että se sisälsi ehkä elämäni ensimmäiset flopanneet treffit, ja vähäsen kyyneleitäkin, sekä tosi paljon roskaruokaa.

Perjantai-iltana vitkuttelin aika pitkään kotona. Tiesin kyllä lähteväni jonnekin, mutta silloin jos lähtee yksin, eikä ulkona ole kesä, on parempi lähteä hieman myöhemmin. Myöhemmin on helpompi saada viikonloppufiilis käyntiin, löytää juttuseuraa ja tavoitella ulkona olevia tuttavia. Kahdeksan aikaan illalla olen valmis ja päätän hypätä seuraavaan sopivaan kulkuneuvoon. Samaan aikaa tapaamaton tinderi Ossi soittaa ja ehdottaa tapaamista Kampin pubiin. Sattuipas hyvin! Voisin hyvin käydä moikkaamassa häntä ja tarvittaessa siitä jatkaa iltaa muualle. Ossi kertoo olevansa liikkeellä ystäviensä kanssa ja ehdottaa, että voisi tulla minua vastaan, jonka jälkeen voisimme mennä pubiin hänen ystäviensä seuraan. Kuulostaa hyvältä! En jännitä tapaamistamme laisinkaan. Oloni on itsevarma. Näytän hyvältä. Tuntuu hyvältä. Olen ehtinyt juoda yhden siiderin kotona. Kepeää ja mukavaa. Ossi on vaikuttanut puhelimessa mukavalta, joten vähintäänkin on odotettavissa kiva jutusteluhetki uudessa seurassa.  Matkalla sovittuun paikkaan Ossi ehtii soittaa minulle kolme kertaa varmistellessaan tapaamistamme. Alan epäillä hänen olevan hieman maistissa. Ei se haittaa! Se oikeastaan saa oloni rennommaksi. Minulla ei ole vielä yhtäkään huonoa kokemusta treffeistä, joten en osaa odottaa sitä nytkään. Kepeällä mielellä saavun sovitulle paikalle. Soitan Ossille ilmoittaakseni, että hän voi tulla minua vastaan ulos, kuten oli toivonut. Ossi vastaa hieman sössöttäen ja sanoo tulevansa pian paikalle. Okei, menen sisään pubiin ja tilaan itselleni juoman. Löydän hyvän istumapaikan lähes täydestä pubista. Pian huomaan lievästi horjuvan nuoren miehen etsien jota kuta harhailevalla katseella. Ossi on siisti ja hieman minua pidempi, ihan mukavan ja tavallisen oloinen. Pian hän huomaa katseeni ja tulee luokseni. Esittäydymme ja hän istuu alas. Melkein putoaa tuolilta. Ossi toteaa menevänsä hakemaan itselleen juomaa. Lupaan vahtia hänen takkiaan sillä aikaa. Pian Ossi saapuu takaisin nyrpeän näköisenä hajataitteisin silmin ja kertoo, ettei hänelle enää myydä juomia. Suhtaudun koko juttuun huumorilla. Tällaista sattuu aina välillä! Ei minua haittaa. Ossi antaa minulla pankkikorttinsa ja pyytää noutamaan meille juomat. No miksei. Otan mieleeni hänen tunnuslukunsa ja tilaan kummallekin juomat. Maksan ne hänen kortillaan. Pöytään saapuessani Ossi tuijottaa sumuisena seinää. Hän heittää takkinsa lattialle keskelle kulkuväylää ja ottaa kulauksen läikyttäen olutta pöydälle. Yritän pitää keskustelua yllä ja kysellä niitä näitä. Päätän, että juomme nämä yhdet ja sitten mietin itselleni jatkosuunnitelmia ilman Ossia. Leikkimielisesti Ossi tönäisee minua kylkeen. Hän kertoo harrastaneensa taistelulajeja ja alkaa huitoa ilmaan lyöntejä. Samalla leikillään lätkäisee minua uudelleen kylkeen. Ihmettelen hämilläni hänen käyttäytymistään. Ossin ilme muuttuu ja hän tivaa miksi vihaan häntä. Vaihdan puheenaihetta ja hetken onnistumme keskustelemaan lemmikeistä. Sitten hän aloittaa jälleen varjonyrkkeilynsä viereisten pöytien tuijotellessa menoa. Pian Ossi väsähtää ja istuu alas. Skoolaan hänen kanssaan. Haluan, että saamme juomat juotua nopeasti.

Ei kestä kauaa kun Ossi nuokahtaa vasten pöytää ja torkahtaa. Saamme paheksuvia katseita. On ehkä vähän liian aikaista sammua pöytään. En ole kovin tiukkapipoinen, mutta ehkä sammuminen on vähän liikaa ensitapaamisella. Huikkaan viereiseen pöytään olevani sokkotreffeillä. Saan kannustavia peukkuja. Tarjoilija tulee paikalle tuomaan pyytämättä vettä ja sanoo, että ellei ystäväni tokene hänet joudutaan poistamaan paikasta. Kerron, etten tunne häntä ja olen vain treffeillä. Mukava miestarjoilija naurahtaa ja kysyy haittaako minua jos treffit loppuvat nyt. Ei haittaa. Ossi saatetaan pihalle ja itse jään istumaan pöytään puoliksi juodun juoman kanssa miettien mitä tekisin seuraavaksi. Pian tarjoilija saapuu luokseni ja ojentaa käteeni paperin ja sanoo, että voin soitella jos kaipaan parempaa seuraa. Oi ihanaa! Hän antaa numeronsa. Todella ystävällinen ele, kiitos. Hieman myöhemmin tilannetta seurannut baarimikko tulee luokseni ja sanoo, että ilman muuta pitäisi minulle seuraa jos ei hänellä olisi töitä. Hah, todella ystävällistä! Taisin saada osakseni sääliä, vaikka itse suhtauduin tilanteeseen enimmäkseen huumorilla. Oloni on pirteä ja kello ei ole vielä lähelläkään puolta yötä! Kysyn Alexilta onko hän ulkona. Hän vastaa lähtevänsä yöhön vasta seuraavana päivänä. Ok! Vaihdamme pari viestiä Javierin kanssa. Hän on ulkona oman ystävänsä kanssa ja ehdottaa tapaamista seuraavalle päivälle. Olen närkästynyt ettei hän halua heti tavata minua ja vastaan taas huonon tapani mukaisesti jotain turhautunutta (Plääh, no pidä sitten hauskaa) ja totean, että huomenna menen varmaan ulos omien ystävieni kanssa, mutta katsotaan. Manuel ehdottelee, että voisin kyllä mennä hänenkin luokseen vielä. Kiitos, mutta ei kiitos nyt. Ajankuluksi lähetän Ronille täysin vihjailemattoman uutisen viinistä. Hän vastaa iloisena, mutten jatka keskustelua sen enempää. Onneksi yksi tyttökaveri pelastaa tilanteen ja kertoo pian olevansa toisessa läheisessä baarissa. Jes!

Tavatessani porukan toisessa baarissa fiilis kohenee ja juoruilemme, skoolailemme, nauramme ja tanssimme. Javier jatkaa viestittelyä ja kysyy miten iltani sujuu. Kerron lyhytsanaisesti ja hauskasti mutten enää ehdottele mitään. Vaihdamme porukkamme kanssa baarista klubille. Tilaamme lisää juomia ja istuskelemme hyvässä porukassa niitä näitä  jutellen ja tanssien ja hauskaa pitäen. BLING. Javier ehdottaa sittenkin, että menisin yöksi hänen luokseen. Miksi hän ehdottaisi itse tapaamista, jos olisi niin kovin loukkaantunut asenteestani, josta aina sitten hermostuessaan valittaa? Mutta tietenkin haluan mennä! En edes ajattele olleeni mitenkään tyly. Ei kestä kauaa kun hyppään kulkupeliin ja tapaamme ulkona. Javier on minua vastassa. Hän on itsekin tullut baarista. Hän kertoo, että hänen ystävänsä lähtivät juuri, ja nyt hän haluaa pizzaa. Muistaakseni vastustelin hieman, koska en jaksaisi kävellä pizzeriaan, mutta menemme silti. Pizzeriassa vitsailen jotain myyjälle hyväntuulisesti. Javier närkästyy siitäkin ja sanoo minun olevan epäkohtelias. Odotamme tilaamaamme pizzaa ja pian myyjä tuokin meille kaksi! Saatte yhden kaupan päälle! Hah, eipä tainnut myyjä pahastua jutuistani. Hyppäämme taas bussiin ja painan siellä pääni Javierin olkapäätä vasten. Minusta on niin kiva olla hänen lähellään siitä huolimatta, että hän on niin jääräpäinen, eikä näytä ymmärtävän juttujani (huumoriani) kovinkaan usein. Valvomme ja syömme toisesta pizzasta suurimman osan. En muista teimmekö sitten muuta, kuin käperryimme toistemme kainaloon tyytyväisinä nukkumaan. Lauantaiaamuna herään iloisena siitä, että olen hänen luonaan. Hänkin vaikuttaa iloiselta. Halailemme, nautimme toistemme seurasta makoillen sängyssä pitkään. Ihanaa, että on vapaapäivä, eikä kiire minnekään. Javierkin on hyväntuulinen ja haluaa laittaa toisesta pizzasta jäljelle jääneet palaset meille myöhäiseksi aamiaiseksi. Ehdotan, että voin sillä aikaa hoitaa toisen kotityön ja iloisina puuhastelemme ja kuuntelemme kummallekin mieluista soittolistaa Spotifysta. Ensin laitoin omia suosikkejani soimaan, mutta Javier leikkimielisesti pilkkasi sitä kuinka pinnallisia biisit nykyään ovat. Se on hänen huumoriaan. Hän imitoi hölmösti Ed Sheerania ja ilmeilee ja muuttaa sanat täysin typeriksi. Sitten toteaa, että se on vitsi. Loikoilemme koko päivän. Minun pitäisi lähteä moikkaamaan tyttöjä, mutta juuri nyt otan päikkärit Javierin kainalossa. Hän ehdottaa, että menisimme alkuillasta saunaan. Karttelen saunomista tutustumisen alkuvaiheessa, koska en tykkää olla hikinen ja punainen toisen edessä. Mutta suostun. Kyllähän me jo tunnemme ja Javierhan on toistamiseen vakuuttanut sitä, kuinka pitäisi olla oma itsensä eikä pinnallinen.

Ehdotan, että otamme mukaan yhden saunaoluen Javierin jääkaapista. Totta kai, sanoo Javier. Hän ei halua, mutta minä voisin ottaa. Hän on tosi huomaavainen. Hän kysyy tarvitsenko muuta. En tarvitse, sillä minulla on survivalsettini. Nappaan sen mukaan ja menemme taloyhtiön saunatilaan. Istun alalauteilla koko ajan, jotten muutu kirkkaanpunaiseksi. Javier vitsailee suihkuun pissaamisella. Jännä miten hän on toisissa asioissa hyvin jyrkkä ja moittii minua lapselliseksi ja huonokäytöksiseksi, muttei huomaa mitään vikaa itsessään. Ei sillä että vastustaisin suihkuun pissaamista jyrkästi. Huomautan kyllä aina silloin kun hän puhuu itsensä pussiin ja usein silloin saan hänet hymyilemään. Juttelemme saunassa arkisia asioita. Vilvoitellessamme hän näyttää minulle hassua videota. Meillä on leppoisaa ja normaalia yhdessä. Vuoron loputtua peseydymme, eikä minulla ole mukana pyyhettä! Sanon, ettei se haittaa, minulle riittää että kuivaan itseäni hänen pyyhkeensä kulmaan. Olen rento! Ei tällaiset jutut maailmaa kaada. Hipsimme takaisin hänen luokseen ja Javier vihjailee miten mukava ilta onkaan, kun ei tarvitse lähteä minnekään. Tarkistan puhelimeni. Tytötkään eivät ole vielä missään ja arpovat illan kohtaloa. Karri juttelee jotain ajankohtaisjuttuja, mutta on vielä kiireissään. Päätän ottaa rauhallisesti ja käperryn Javierin kainaloon katsomaan elokuvaa ja syömään toista jäljelle jäänyttä pizzaa. Tässä on hyvä. Ilmoitan arpoville tytöille, että voin itsekin jäädä leffailtaan, jos ei muuta ohjelmaa kehkeydy. Mukavaa. Kesken illan elokuvan vilkaisen äänettömällä olevaa puhelintani. Manuel on viestinyt olevansa keskustassa jos haluaisin törmätä. Ohoh, onpas hän taas aktiivinen. Ilmoitan, että vietän rauhallista iltaa vaihteeksi. BLING. Yhtäkkiä Roni lähettää videoviestin. Pieni sisäinen hätkähdys. Mutta vain pieni. Katson videon heti ja siinä Roni lähettää minulle lentosuukon. Hän on varmaan lähettänyt saman viestin muillekin. Hän näyttää kivalta. Harmi, että juttumme meni miten meni. Lähetän hänelle pienen kommentin pusuhymiöllä. Koska niin voimme näköjään tehdä. Voimme viestitellä. Olen siitä tyytyväinen. Yhtäkkiä fiilikseni on tosi hyvä. Minulla on hyvät välit kaikkiin ja saan olla juuri siellä missä nyt eniten halusinkin.

Menemme yhdessä nukkumaan kuin mikä tahansa pariskunta. Hammaspesun jälkeen. Olemme koko yön toisissamme kiinni. Joko hän halaa minua tai minä häntä. Sulaudumme täydellisesti toisiimme ja tykkään haistella hänen hiuksiaan. Heräämme jo melko aikaisin ja makoilemme hetken sängyssä. Javier toteaa olevansa nälkäinen. Nauran ja sanon ettei minulla ole aamuisin lähes koskaan ruokahalua. Hän ehdottaa, että kokkaisin hänelle aamiaista. Hymähtelen ja kysyn mitä hän oikein haluaisi. Mene keittiöön ja katso mitä siellä on! Aavistelen, että hän on tosissaan. Yhtäkkiä Javier pomppaa ylös ja tuhahtaa, että hän ei halua hukata aikaa sängyssä makoilemalla. Jää sä vaan makaamaan sinne! Okei, hän ei ole tänään kovin hyväntuulinen. On vielä aikaista, ja on sunnuntai. Häntä ehkä stressaa ajatus tulevasta viikosta, joten en jaksa murehtia hänen asennemuutoksestaan. Nousen ylös, petaan sängyn ja menen keittiöön. Javier viikkailee pyykkejään ja näyttää vähän ärsyyntyneeltä. Sanon korostetun ystävällisesti, että mitähän herralle saisi sitten olla! Tokihan voin tehdä hänelle aamiaista, mutta ajatus ei miellytä minua, koska hän on niin kriittinen, eikä kovin ystävällinen ollessaan tuolla tuulella.  Hän sanoo taas, että tee mitä siellä on. Vieraassa keittiössä on vaikea toimia. Huikkaan, että voin minä ne pyykitkin laittaa, mutta Javier ei vastaa vaan jatkaa pyykkien laittamista paiskoen. Tuntuu kummalliselta vilkuilla kaappeihin ja miettiä, että mitä toinen mahtaa haluta. Kaapeista ei löydy juuri mitään. Puurohiutaleita. Kananmunia. Banaania. Laitan puuroveden kiehumaan. Koitan olla leppoisa ja sanon, että teen sitten puuron vähän toisella tavalla, koska pidän siitä pehmeämpänä! Javier on aina tehnyt sen melko kuivaksi. Otan banaanin ja etsin sopivaa veistä jolla tehdä siitä viipaleita. Laitan kananmunat kiehumaan. Javier tulee keittiönpöydän ääreen ja lukee uutisia. Kysyn haluaisiko hän jotain muuta mutten saa selvää vastausta. Vitsailen haluaisiko hän puuron sekaan oliiveja, koska banaanien lisäksi ei kaapeista löydy muuta. Javier ei ole vitsituulella. Ystävättäreni soittaa. Vastaan samalla kun hämmennän puuroa ja katson minuutteja kananmunille. Javierista huolimatta oma fiilikseni on hyvä. Juoruilen puhelimessa rennosti. Ystävä kysyy missä olen. Vastaan, että täällä "kaupunginosassa". Javier kuuntelee puheluani.

Asettelen puuron ja banaanit lautaselle. Hänellä ei ole syviä kulhoja joten löysä puuro valahtaa matalalle lautaselle. Ei se mitään. Kerron hyväntuulisesti Javierille ystävättäreni kuulumisia ja hän kyselee normaalinkuuloisena lisää. Hyvä! Vien lautasen hänelle eikä hän reagoi siihen mitenkään. Muistan, että hän varmaan haluaisi mehua, joten puristan vielä appelsiineja ja sitruunaa mehuksi hänen lasiinsa. Javier nousee ja tulee keittiöön. Näkee yhden lasin jossa on mehua. Hän raivostuu ja tivaa miksi olen tehnyt mehua vain hänelle!? Yllätyn hänen reaktiostaan. Sanon, että voin tehdä mehua myös itselleni. Hän huutaa, että eihän tuossa ole kuin yksi hedelmä jäljellä! Sanon, että jääkaapissa on niitä lisää. Tunnen taas herkistyväni tällaisesta huutamisesta. Ärsyttävää! Haluaisin pysyä täysin coolina. Rauhoitan itseni ja pyydän, että hän antaisi minulle hetken ja menisi syömään. Hän menee istumaan, mutta sanoo ettei aio syödä yhtään mitään. Nieleskelen itsekseni ja puristan omaan lasiini mehua. Otan kananmunat kiehumasta ja viipaloin ne. En ole kovin nopea. Yritän olla varovainen ja joudun jatkuvasti etsimään asioita. Yritän olla mahdollisimman normaali, koska tiedän, että tällainen käytös liittyy Javierin temperamenttiin, eikä hän tarkoita sillä mitään pahaa henkilökohtaisesti. Sivuutan hänen kiukuttelunsa kokonaan ja vien viipaloidun kananmunan hänen lautaselleen ja ripottelen siihen suolaa. Hän ei reagoi. Tuon oman lautaseni ja mehulasin pöytään ja alan syömään. Yritän jutella ystäväni kuulumisia lisää, jotta saamme siirrettyä ajatukset muualle. Javierkin alkaa syödä ja keskustelee kanssani. Totean, että eikö puuro olekin hyvää! Samettista ja juuri sopivasti suolaa. Javier kurtistaa kulmiaan ja moittii, että miksen ole sitten aiemmin sanonut, että haluan tällaista puuroa. Vastaan, että kyllä minä tykkään muunkinlaisesta. Hän kiukustuu taas ja alkaa moittia minua. Miksi olet niin hiton hidas! Mikset osaa tehdä yhtään mitään! Olet kuin pikkulapsi! Ja sun ystäväkin on tuollainen ja käyttäytyy tyhmästi! Yritän hillitä itseni mutten onnistu siinä oikein hyvin. Olen ehkä tottunut siihen, että kun huuto alkaa niin alkaa myös tavaroiden hajottaminen, jota aina entisessä suhteessani inhosin ja pelkäsin. Javier ottaa esille jokaisen virheeni jonka tein. Miten saatoin kuvitella että tekisin mehua vain hänelle! Miten saatoin olla niin ajattelematon, että vein hänelle ruoan ensin, enkä samaan aikaan kuin omani! Miksen koskaan voi olla yhtään aktiivinen itse! Avuton ja lapsellinen! Et edes osannut ottaa sitä pyyhettä saunaan! Et osaa pyytää apua keittiössä. Ja silloinkin pari kuukautta sitten olit baarissa tosi tyhmä! Kukaan minun ystävistäni ei halua enää nähdä sua ikinä! Sitten hän huomaa, että hänen mehulasinsa onkin valkoinen eikä sininen! Nousen ja otan lasin ja sanon että vaihdetaan se sitten hänen vanhaan lasiinsa. Javier pitää lasista kiinni ja mehua loiskuu hänen kädelleen. Hän kiroilee ja kysyy mitä vittua oikein luulen tekeväni. En voi sille mitään mutta kyynelehdin taas. Sanon, että hän huutaa aivan turhaan. Mitään pahaa ei ole tapahtunut. Sanon, että tein hänelle aamiaista kuten hän toivoi. Vieraassa paikassa kaikki on vaikeampaa. Totean, että hän voi tulla minun keittiööni kun pyydän häntä valmistamaan illallisen siitä mitä kaapista löytyy, niin katsotaan kuinka hyvin se sujuu. Hän sanoo, etten ole hänen luonaan vain vieras. Hän käskee minun kuunnella kun hän luettelee kaikkea mitä olen tehnyt väärin. Hän vetää mukaan kaiken. Typerät whatsapp-viestini, ja sen miksi en osaa puhua asioista! Mikset silloin aiemmin itse ottanut tunteita puheeksi! Mikset osaa puhua mitä oikein odotat! Totean, että juuri nyt hän saa oloni sen verran epämukavaksi etten halua puhua tunteista. Hän sanoo, että olen niin lapsellinen etten ikinä osaa puhua. Harmittaako häntä jokin puhelussani? Se ettei hän osaa itse sanoa mitä haluaa ja on pettynyt etten tee aloitetta?

Vaikka olen täysin herkällä tuulella, enkä voi sietää minulle huutamista, niin pidän kantani ja sanon, että minusta hän käyttäytyy paljon lapsellisemmin kuin minä. Totean, että enkä siedä että minulle huudetaan turhaan. Totean hänellä olevan ongelmia temperamentin kanssa, ja että hänen pitäisi sietää enemmän erilaisia toimintatapoja. Hän tuhahtaa, että hänen entinen naisystävänsä oli aina aktiivinen ruoanlaitossa. Edelleen yritän pitäytyä coolina ja sanon, etten minä nauti niin paljon kokkailusta, että välttämättä haluaisin sitä tehdä ellei niin erikseen sovita. Javier taas rauhoittuu vähän ja selittelee, että hän on vaikea luonne ja jääräpäinen, muttei koskaan väkivaltainen. Hän yrittää paikata tilannetta ja sanoo, että pitää minusta osittain, muttei pidä minun kaikista puolistani. Vaikutan ylimieliseltä ja olen joskus huonokäytöksinen. Vaikutan liian lellityltä ja olen varmaan vain rahan perään. Yritän pysyä rauhassa ja sanon, ettei kaikista toisen puolista oli pakko pitää. Totean, etten voisi vähempää  välittää varallisuuksista jos muut asiat ovat kohdallaan. Katson häntä ja sanon, että sinulla taitaa olla itsetunto-ongelmia kanssani! Olen aiemminkin huomannut, että hänellä on jokin tarve kertoa omaisuuksistaan, joiden olemassaolosta en aiemmin tiennyt. En oikeastikaan välitä sellaisesta! Javier pyytää etten olisi niin itsekäs. Minun ei pitäisi ajatella, että sinä tai minä, vaan me. Sanon, että ainakin me riidellään jo niin kuin olisimme naimisissa. Javier laskee, että tämä on vasta toinen riitamme. No, miten sen nyt ottaa. Ja lisäksi hän toteaa, ettemme ole pari. Hän sanoo ettei pelkkä viehätys riitä. Pitää olla samoja arvoja ja haluja. Sä olet kivaa leffaseuraa ja osaat neuvoa virallisissa asioissa. Siinä on kaikki, mitä mä sulta saan, hän sanoo. Hän on niin ristiriitainen! En kommentoi mitään. Sanon vain, että onko hänellä muuta sanottavaa ennen kuin lähden. Hän alkaa rauhallisesti kysellä menneisyydestäni, menneestä parisuhteestani, mielipiteistäni. Koitan rauhallisesti keskustella. Koska osaan kyllä. Kun hän on kysellyt tarpeeksi, hän pyytää minut yhtäkkiä kainaloonsa. En tiedä miten reagoida. Hän vetää minut viereensä. Olemme ihan hiljaa. En taas tiedä mitä juuri tapahtui, mutta jostain syystä ymmärrän häntä. Koen syyllisyyttä omasta huonosta käytöksestäni. Koen vähäsen saavani mitä ansaitsen. Ja samalla tiedän, että hänellä on omia ongelmia. Ei tämä kaikki minusta johdu. Ja myös hän tietää sen hyvinä hetkinä. Makaamme sylikkäin. Mietin jo, että olisi varmaan aika lähteä kotiin nyt kun hän on omalla tavallaan esittänyt anteeksipyyntönsä. Mutta silloin Javier kuiskaa, että mennään yhdessä kauppaan ja tehdään iltaruokaa ja katsotaan elokuva. En osaa sanoa mitään. Kysyn, että haluatko sinä yhtäkkiä mennä yhdessä ostoksille ja viettää taas illan kanssani, for real. Hän ei sano mitään, mutta toteaa, että bussi kaupalle lähtisi kymmenen minuutin kuluttua. No, jos hän oli tosissaan saarnaamisessaan minulle ja jos tämä olisi viimeinen vierailuni täällä, niin tehdään se sitten loppuun asti kunnolla.

Matkalla kauppaan Javier kohtelee minua kuin lasta ja varoittaa liukkaasta tiestä. Ohjaa oikeaan suuntaan. Sanon hänelle ääneen, että miksi hän moittii minua lapsellisuudesta, jos kohtelee minua kuin pikkukakaraa. BLING. Alex kysyy haluaisinko kylään. Kiitos, mutta kieltäydyn nyt kohteliaasti. Pääsemme kauppaan ja Javier on hyväntuulinen ja korostetun ystävällisesti kyselee mitä haluaisin. Opastaa oikealle käytävälle (huoh). Yritän olla määrätietoinen ja sanoa suoraan mitä haluan, koska aiemmin Javier valitti kuinka en osaa tehdä mitään tai pyytää mitään. Keräämme herkkuja ostoskoriin. Kassalla pyydän saada maksaa omat valintani, mutta hän ei suostu. Pyydän vielä uudestaan, että maksaisin edes omat kalliimmat ostokseni. Ei! Hän katsoo minua vihaisesti ja pyytää menemään pakkaamaan ostokset. Onko tämä jokin kulttuurillinen miesten ja naisten ero? Olen vähän ärsyyntynyt, mutta menen laittamaan ostoksia kasseihin. Javier vaihtaa pari lausetta kassaneidin kanssa. Luulen, että he tuntevat toisensa, mutta heti kaupasta ulos päästyämme Javier huudahtaa, että näinkö miten törkeä ja tyly kassaneiti oikein oli! Hän oli kuulemma nyrpistänyt Javierille nenäänsä, kun hän oli siirtänyt ostoksia kassahihnalla. Nauran ja sanon, että kiitos kun juuri todistit, että ylireagoit täysin ja otat aivan liian herkästi itseesi kaikki pikkujutut. Jo tämä todistaa, etten ole itse voinut olla kovin kauhea ihminen, jos jo kassaneidin väärä ilme saa hänet pois tolaltaan. Puhumme ainakin puoli tuntia siitä miten röyhkeä tuo neiti oli ja kuinka Javier asiallisesti huomautti hänelle paremmasta käytöksestä. Lisäksi keskustelimme ainakin toiset puoli tuntia siitä, kuinka kaksikymmentä vuotta sitten joku kohteli häntä pankissa huonosti. Kuuntelen hymyillen ja välillä hänen yliherkkyyttään kommentoiden. Hän kyllä tietää sen. Hän hymyilee tahattomasti kommenteilleni. Menemme takaisin hänen luokseen. Peiliin vilkaistessa huomaan, että vartalooni ja kasvoihini on ilmaantunut punaisia ihottumaläikkiä. Muistan, että se on yksi sivuoire lääkityksessäni. Voi harmi! En suostu vaihtamaan ahdistustani akneen, joten päätän pitää lääkkeestä taukoa. BLING. Manuel kutsuu (taas!) luokseen ja viestittelee aktiivisesti niitä näitä. Kerron rumasta ihottumastani ja kieltäydyn seurasta. Vielä myöhemmin hän ehdottaa, että ehtisin vielä tulla. Hän ei välitä ihottumasta. Hieman jopa ripustautuvaa jo? Kokkaamme Javierin kanssa yhteistuumin simppelin iltaruoan iloisessa ilmapiirissä. Hän on huomaavainen ja ystävällinen ja minä yritän olla reipas ja osallistuva. Hän näyttää minulle sijoitussuunnitelmiaan ja kysyy taas mielipiteitäni. Valitsemme iltaelokuvan, syömme hyvää ruokaa. Kommentoimme elokuvaa. Olemme ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Hän kysyy rivien välistä haluanko jäädä yöksi. Voisin jäädä aamulla nukkumaan, kun hän lähtee aikaisin töihin. Okei, meidän yhdessäolo on niin vaivatonta ja luontevaa. Haluan jäädä. Sanon, että voin hoitaa keittiön siistimisen aamulla. Olen aktiivinen ja oma-aloitteinen. Hyppäämme sänkyyn ajoissa ja nukahdamme tyytyväisinä toistemme syleihin. Hän ei ole tehnyt aloitteita mihinkään muuhun kuin hellyyteen lauantaiaamun jälkeen. Aamulla Javier halaa minua pitkään ennen kuin nousee sängystä. Palaa vielä halaamaan minua ulkovaatteissaan ja kiittää, että jäin yöksi. Halaan häntä tiukasti ja toivotan hyvää työpäivää.

En viesti hänelle mitään koko päivänä. Olen hämilläni kaikista keskusteluistamme. Toisaalta hän kiukkuaa minulle ja kertoo kuinka ei pidä siitä tästä ja tuosta puolestani. Sitten taas käytöksellään osoittaakin aivan muuta. Olen vähän loukkaantunut siitä, että hän suoraan sanoi, ettei saa minusta muuta kuin neuvoja ja leffaseuraa. En oikein usko sitä. Mutta ehkä kysyn asiasta jos hän ehdottaa enää tapaamista. Koko päivän minua kutittaa koko vartalossa oleva ihottuma. Kasvoista saan sen meikillä peitettyä. Minua väsyttää. En jaksaisi sosialisoida töissä, mutta on pakko. Aivan koko päivän. Selviydyn. Töiden jälkeen minun on pakko käpertyä peiton alle sikiöasentoon puoleksi tunniksi. BLING. Herään siihen, kun Javier kysyy miten aamuni sujui ja kertoo omasta pitkästä päivästä. Kerron kaiken menneen hyvin ja toivotan hänelle jaksamista. Tekisi mieli raapia joka paikkaa, mutta yritän hillitä itseni ja toivon, että oireet katoavat nopeasti. Kerron Karrillekin allergisesta reaktiosta maanantaionnen varjolla. Ihan vain, koska voin.