Yhdet ja yöksi!

Vaikka olin todella väsynyt eilen, niin päädyin suihkuun miettimään vaihtoehtojani. Siellä lojuessani Ryan vielä jankutti tapaamistamme. Hän on ollut täysin harmiton ja äärimmäisen fiksu ja mukava seuralainen - ihan kaverina. Joten miksi emme voisi käväistä drinkillä. Ihan muuten vain, kuten hän itsekin korosti. Tosin se, että hän tarjoutui maksamaan minulle taksin paikalle, hieman hämärsi tätä ystävänä tapaamista. Valmistauduin nopeasti ja väsymyksestä huolimatta päätin lähteä Kamppiin drinkeille Ryanin kanssa. Kieltäydyin menemästä hänen luokseen, mitä hän ollessani matkalla ehdotti. En aio ottaa mitään riskejä sen suhteen, että lipsun kohteliaisuuttani tai epävarmuuttani antamaan vääriä signaaleita. Tapasimme Kampin siistin baarin aulassa, halasimme. Kiva nähdä pitkästä aikaa! Hän tarjoutui heti maksamaan meille valitsemani juomat. Pääsin toteamaan, että kuuntelin juuri radiosta biisiä, jossa laulettiin "Don't buy me drinks, i will pay for my own sins", mutta siitä huolimatta Ryan täydellisenä herrasmiehenä osti meille lasilliset hyvää viiniä. Täydet lasilliset, koska olin vakuuttanut useaan kertaan, että kyseessä on vain yhdet!

Keskustelimme avoimesti menneestä vuodesta ja pohdimme, että milloin oikein näimmekään viimeksi. Puhuimme elokuvista ja Ryan vihjaa, että voisimme mennä leffaan  - heti tai myöhemmin! Valitan avoimesti omista ahdistuksistani, vaikkemme puhukaan toistemme treffielämästä. Aavistelen, että hän haluaisi edelleen tavata minua, ehkä muutoinkin kuin ystävänä. Pohdin ääneen nälkääni ja hän välittömästi tarjoutuu viemään minut myöhäiselle illalliselle hyvään ravintolaan. Kieltäydyn iloisena, koska on jo myöhä ja arki-ilta. Ja olen todella väsynyt. Kiitämme toisiamme kivasta hetkestä ja halaamme Narinkkatorin laidalla heipat. Heti erotessamme tarkistan puhelimen. Roni on kysellyt puuhiani ja kertoo työkiireisestä päivästään. Vastaan käyneeni juuri kaveria moikkaamassa. Hän välittömästi viestii, että voin halutessani mennä hänen luokseen. Jes! Vastaan silti, että hän voi rauhassa keskittyä työasioihin, jos ne ovat vielä kesken. Mutta Roni vastaa, että nukkuisi mieluiten vieressäni. Ihanaa! Suuntaan kohti Ronia tyytyväisen leijailevana. Tämähän meni taas juuri niin kuin olin taka-ajatuksissani toivonut. Toivottavasti myöhemmin muistan miten onnekas taas olen ollut. Matkalla Ricky kyselee, että missä olen. Sanon, ettei sillä ole mitään merkitystä.

Roni on pihalla minua vastassa. Halaamme heti. Ihanaa kun tulin. Siirrymme sisälle kuuntelemaan klassista musiikkia ihan täysillä. Ronin mukaan kovassa musiikissa on ainoastaan se ongelma, ettei silloin voi puhua. Hiljennämme musiikin ja istumme rinnakkain lattialla, toisiamme silitellen. Puhumme kaikenlaisesta pinnallisesta, kunnes Roni kertoo alkaneensa vakavasti harkita pois täältä lähtemistä. Hän on puhunut siitä usein. Hän on asunutkin muualla. Tiedän, että hän on ailahtelevainen ja spontaani, mutta silti sisimmässäni värähtää hieman. Hän katsoo minua erityisesti. Ikään kuin sanoen, että olisi jo kaukana ilman minua. Itse asiassa hän on sanonut sen ääneen aiemminkin. Sanon, että tietenkin hän voi matkustaa, ja itsekin matkustaisin. Mutta vitsailen siitä, että ehkä voisimme odottaa hetken ja lähteä yhdessä. Odottaa sen aikaa, että tiedämme enemmän jotain. Sitten voidaan lähteä yhdessä. Puhumme kohtalosta. Roni uskoo kohtaloon. Mutta toteaa, että ei voi koskaan tietää mikä on kohtaloa ja minkä vain haluaisi olevan. Mietimme sitä, miten olemme molemmat kyllästyneet normaaliin elämään. Hän jo kauan sitten. Pohdimme mistä se oikeasti johtuu. Hän toteaa, ettei ajatus siitä, että hän viettäisi elämänsä parhaat vuodet jumissa oravanpyörässä audin ja rivitalonpätkän kanssa ahdistaa häntä. Miksemme lähtisi vaikka autiolle saarelle! Sanon, että ihana idea, minä voisin kirjoittaa kirjan ja hän voisi miettiä vieressä maailman asioita. Ja ymmärrän tietenkin häntä. Hänellä on maailma avoinna. Mutta toisaalta pidän ajatusta häipymisestä ilman paluulippua hieman keskeneräisenä. En usko, että olisimme pitkään onnellisia "autiolla saarella". Se pitää löytää jotain muuta kautta. Ehkä jokin reppureissumatkailu voisi avartaa ja opettaa, mutta sekin johtaisi varmaan kotiinpaluuseen. Roni toteaa, että ehkäpä onni voisi tottumalla löytyä myös täällä. Hän kysyy haluanko, että ostaisimme ylikalliin rivarin ja hankkisimme koiran. En tiedä.  Silittelemme toisiamme. Roni ei tee mitään aloitteita enempään, kuten ei melkein koskaan. Hän kertoo, että se johtuu siitä, että hänen päänsä on niin täynnä muita ajatuksia, ettei hän voi tehdä fyysisestä läheisyydestä prioriteettia. Hyvin outoa, mutta tyydyn tähän. Nukahdamme toisiamme halaten.

Työpäivä on mukava. Roni viestii jotain iltapäivällä. Saavun kotiin ja kääräydyn vilttiin. Lasillinen punaviiniä. Päätän kirjoitella jotain muitakin omia juttujani, joita voisin näyttää Ronille seuraavalla kerralla kun tapaamme. Kun. Kun! Tänään emme ehdi tavata vaikka eilisiltana niin vähän suunniteltiinkin. Mutta ehkä huomenna! Tai varmasti viimeistään viikonloppuna. Olenpas optimistinen! BLING. Javier kertoo työasioistaan. Kiitos jakamisesta, Javier. Kiitos kun säkin olet olemassa. BLING. Ricky jankuttaa tapaamista. Hän kertoo lähtevänsä viikonloppuna maasta moneksi kuukaudeksi. Toivotan hänelle hyvää matkaa. Hän ei luovuta. En oikeastaan usko, että hän on lähdössä minnekään. Nukahdan taas päiväunille ja oloni on sen jälkeen aivan sekava koko illan. Kyselen miten Ronin kokouksessa on sujunut. Hän ehdottaa, että lähtisin sinne! Ihanaa, mutta nyt on jo tosi myöhä ja kummallakin aikainen aamu. Päädymme heti siihen, että parempi tavata vasta huomenna. Heti töiden loputtua. Viinipullo mukaan. Ja suunnitelmana illallinen. Ah, ihanaa. Hetkeksi olo muuttuu aivan epätodelliseksi. Sekavaksi. Voiko tämä mennä oikeasti juuri niin kuin olen toivonut? En voi uskoa. Joudun pohtimaan olenko vielä unessa. Menen oikeasti lukemaan viestimme uudelleen, jotta tiedän etten keksi päästäni tätä täydellistä asian etenemistä. Tismalleen mitä toivoin. Aina tässä vaiheessa toinen on kadonnut. Aina olen stressannut ja pelännyt, ettei tapaaminen toteudu, ja useimmiten ne ovat aina peruuntuneetkin. Niin ei ole vielä käynyt Ronin kanssa. Vuoden olen odottanut tällaista. Ja nyt kaikkien pettymysten jälkeen en vaan usko vielä olevani selvillä vesillä. Mutta ainakin olen päässyt karikolle. Lähetän Manuelille viestin, etten ehdi tapaamaan häntä tänä viikonloppuna, kuten hän oli ehdottanut. Hän on positiivinen oma itsensä, mutta silti ehdottaa, että ilmoitan jos mieleni muuttuu. Javier lähettelee juttuja omasta illan vietostaan ja kadottamistaan tavaroista. Huh, kaikki on hyvin. Koitan rauhoittua, mutta rupean jo alitajuisesti pelkäämään että, koska olen niin onnellinen, niin huominen varmaan menee pieleen. Ylpeys käy lankeemuksen edellä. Mutten usko perjantai 13:n huono-onnisuuteen.