keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Rauhatonta

Valvoin taas yli puoleen yöhön. Sinänsähän seitsemän tai kuuden tunnin yöunet ovat suhteelliset kohtuulliset, mutta olen aina aiemmin pyrkinyt nukkumaan yhdentoista aikoihin. Mutta en vain päässyt nukkumaan koska viestittelymme Ronin kanssa pääsi vauhtiin illan mittaan. Puhuimme kirjallisuudesta ja suurista juhlista, joissa Ronilla on erityinen rooli. Hän sanoi, että haluaisi kutsua minut mukaan, muttei voi. Sisälläni värähti! Sanoin, etten nyt ymmärrä. Ja hän vastasi, että hän ei uskalla, koska olen liian fiksu, ja yhdessä meneminen osoittaisi jo todellista sitoutumista. Mietin hetken miten reagoida, koska olin aiemminkin uumoillut, että tämä aihe nousee esiin. Sanoin, että asiaa ei ole syytä miettiä vielä, koska aikaa on vielä jäljellä. Ellemme ole hukkuneet toisiltamme, niin sopisimme asiasta parin viikon kuluttua. Hyvä, tyydyimme molemmat tähän. Oma oloni innostui. Hän on siis oikeasti harkinnut asiaa. Illan päätteeksi sain taas lähettää hänelle videoviestillä pätkän eräästä tekstistä ja samalla kippistin hänelle viinilasillisella. Roni totesi, että haluaisi tulla luokseni. Kysyy, milloin voimme viettää yön hänen talonsa sijasta minun luonani! Jouduin toteamaan, että jos juhlakutsu merkitsee sitoutumista ja on harkinnassa, niin sitten on myös minun luokseni tuleminen, sillä en ole koskaan vielä vienyt ketään luokseni. Lupasimme miettiä asiaa lisää myöhemmin. Ainoa henkilö, jonka olen kutsunut luokseni on Dim, mutta se ei koskaan onnistunut. Dim on nyt ulkomailla. Satuin vilkaisemaan tinderin etäisyyksiä yksi päivä. Muutoin olen ajatellut häntä hyvin vähän. 

Illan aikana aloitin keskustelun myös Javierin kanssa. Hän arvosteli kaikkitietäväiseen tapaansa elämäntapojani ja väittelimme teemasta hetken hyvässä hengessä. Lisäksi Ryan ehdotti leffailtaa seuraavalle päivälle, koska kieltäydyin toisesta ehdotuksesta. Kiitos Ryan, olet mahtava tyyppi, mutten taida nyt pystyä. Kapasiteettini ei riitä. Viimeajat ovat olleet sekavia. Ryan toteaa, että voin kertoa milloin vain tarvitsen kuuntelijaa. Ystävällistä! Röyhkeä tapaamaton tinderi lähettää kuvan (vähäisistä) vatsalihaksistaan ja ehdottaa taas tapaamista viikonlopulle. Kysyn onko hän äskettäin laatoittanut kylppärinsä, kun lähettelee tuollaisia vessapeilikuvia. Älykkö-tinderin kanssa vaihdamme riimejä. Hauskaa. Yhtäkkiä joka laite piippailee kuin viimeistä päivää niin hiljaisen maanantain jälkeen. Oloni oikeasti paranee tällaisesta. Nautin illan aikana pari pientä lasillista viiniä ja menin nukkumaan aivan liian myöhään Ronin kanssa viestitellen. Yhtäkkiä keskellä yötä herään. BLING. Vilkaisen kesken vilkkaan sikiunen puhelimen näyttöä Javier. Nukahdan uudestaan ja Javier hyppää uneeni. Olen sotatilassa olevassa kauniissa kesäpäivässä. Pakenen todella ketterästi suuresta rakennuksesta, jota lähestyy asemiehet. Juoksen tutulle grillille nälissäni ja sieltä päädyn Javierille. Unessa Javier kertoo, että on tavannut uutta naista. Hän näyttää kuvan vanhemmasta vaaleasta naisesta, joka ei ole kauhean kaunis. Huudahdan Javierille, että miksi sinä tyydyt tapailemaan naista, joka ei ole tasoisesi! Konttaan keittiön poikki ja halaan tuolilla istuvaa Javieria, nousen hänen syliinsä ja jatkamme halaamista. Alamme molemmat itkeä.

Aamulla vilkaisen viestejä tarkemmin. Javier on kertonut heränneensä yöllä outoon uneen ja ryhtyneensä tekemään työjuttuja. Vastaan hänelle ja kerron taas nähneeni hänestä unta! Myös Ronilta on tullut viesti, jossa hän kertoo heränneensä kesken uniensa. Vastaan hänelle jotain työpäivääni liittyvää. Päivä alkaa ja etenee huomattavasti paremmalla fiiliksellä ja energialla kuin alkuviikosta. Koen vahvasti, että voin kysyä Ronilta viimeistään myöhemmin iltapäivällä, että milloin voisimme tavata. Vaihtelimme niin paljoin hyviä viestejä, joista sovimme keskustelevamme tarkemmin myöhemmin, joten tapaaminen on jo käytännössä tapetilla. Viikon ensimmäisellä oikeasti hyvällä virtauksella keskityn töihin ja saan kaikenlaista aikaiseksi. Javier juttelee omiin työasioihinsa liittyviä juttuja ja vihjaa, että voisin mennä auttamaan häntä tylsissä paperijutuissa. Miksen voisikin. Periaatteessa. Tyttöjen keskusteluryhmä käy ennennäkemättömän kuumana, kun innostumme muistelemaan yhteisiä peruskouluaikojamme. Fiilikseni on onnekas. Roni lähettää minulle päivällä hymiön. Vastaan siihen suurella rohkeudella: Minä iltana voitaisiin nähdä? Miksi tällaisen kysyminen jännittää näin paljon? Itse olen saanut kutsun illanviettoon tällä viikolla Ryanilta, Manuelilta, aikaisemmin Javierilta, sekä kahdelta eri tinderiltä. Ei heitä näytä hetkauttavan, että kieltäydyn ystävällisesti. Miksi minulle edes tapaamisen ehdottaminen on näin jännittävää. Ja vielä henkilöltä, jonka tiedä pitävän minusta. Kuinka epävarma ja torjutuksi tulemista pelkäävä ihminen voikaan olla! Ja vielä sellaisessa tilanteessa, jossa minulla on hätätapauksessa viikonlopulle ainakin plan B, C, D ja E jos suunnitelma A ei toteudu.

Roni vitkuttelee vastaamisen kanssa, kuten nähtävästi usein arkipäivisin. Se on ihan ok tällä kertaa. Kuuntelen musiikkia täysillä koko päivän ja teen paperijuttujani. Antti Tuisku hiihtää ja pidän siitä. Pari muutakin oikeasti hyvää uututta on viimein löytynyt syksyn jälkeen, jolloin omalle soittolistalle oli tunkua. Olemme myös kuunnelleet tosi paljon musiikkia Ronin kanssa. Ihanaa, kun pidämme samanlaisesta musiikista ja olemme avoimia toisemme lemppareille. Emme juurikaan kuunnelleet yhdessä musiikkia radiota enempää eksäni kanssa, koska makumme erosivat toisistaan niin paljon. Myös Javier pitää pääosin raskaammasta musiikista, kuin minä, mutta nykyään olen selvästi rennompi ja avoin eri genreille.  Ryhmä-whatsapp huutaa jatkuvasti tyttöjen muistoja, mutten viitsi koko ajan roikkua onlinessa. En tiedä miksi. Mutta herätin jo taas älykkö-tinderinkin kommentoimaan minulle. Haluan odottaa, että Roni kommentoi kysymystäni. Se ratkaisee koko loppuviikon tapahtumat. Perhoset pyörivät vatsassa, kun jännittää! Jos hän toteaa, ettei tällä viikolla ole aikaa, niin täytän kaikki jäljellä olevat päivät muulla toiminnalla ja hukutan masennukseni väkisin.

Alkuillasta Roni kertoo, että sai kiireisiä työjuttuja tälle päivälle. Ei ehdota tapaamista. Mutta se on hänen tapaistaan. Jos hän keskittyy nyt muuhun, niin palaa varmasti juttusilleni myöhemmin. Totean, että kiireet on ihan ok, eivätkä päivät ole kesken loppumassa vieläkään. Hän on useinkin ehdottanut tapaamista hyvin myöhään, joten yritän olla stressaamatta tätä asiaa. Javierin kanssa viestittely jatkuu alkuiltaan asti hyväntuulisena, mutta hän ei ehdota tapaamista. Ryan taas ehdottaa, että tapaisimme ihan muuten vain drinkeillä. Hmm. En jaksaisi istua vain kotona, joten harkitsen kaikenlaisia vaihtoehtoja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti